Aamu aukeni pakkasilla, kuuraisena ja jotakuinkin pilvettömänä. Aamupäivän sovitut kuviot veivät oman aikansa, mutta puolen päivän jälkeen jäi hieman aikaa piipahtaa katsomaan, näkyykö luonnossa mitään erityistä. Päivä on armottoman lyhyt, joten muutamaan tuntiin ei kannata pakata liikaa ennakko-odotuksia. Ennemminkin kannattaa nauttia jokaisesta hetkestä.
Kuuraisen ja jäisen maan pinnalla näkyi toisinaan kauriin kokoisia sulia alueita. Siellä oli käyty lepäämässä. Pian alkoi maassa näkymään yhä enemmän eri eläinten jätöksiäkin. En koskaan arvannut päätyväni tähän, mutta aion tutkailla muistin varassa näkemiäni jätöksiä päästäkseni perille, mitä kaikkia eläimiä tuolla kuljeskelee.
Apunani on ainakin Mikä tästä meni? -kirja, johon olen turvautunut muutaman kerran vuodessa. Kirjasta lisää täällä ( ei sitten yhtään minkäänlaista kaupallista yhteistyötä, oma kirjani on painatettu vuonna 2000 ).
Autolle palatessani näin kaksi valkohäntäkaurista loikkimassa pellolla ja sitten jähmettyneenä odottamassa ympäristön tapahtumia. Ja lopulta jatkamassa matkaansa pomppien ja loikkien hännät pystyssä eteenpäin. Iloinen jälleennäkeminen :-)
Voi että, miten kiva näky!!
VastaaPoistaIlahduttavaa kaiken tämän harmauden keskellä :-)
PoistaOih, ihania valkohäntäpeuroja on aina ilo katsella! <3
VastaaPoistaKuuraisen pellon keskellä niin kauniita.
Niiden oli varmaankin kiva myös kulkea, sillä jäinen pelto oli jämäkkä :-)
PoistaJopas ne korkealle pomppi :) joskus ne myös mutkittelee kun harhauttaa kuviteltua saalistajaa.
VastaaPoistaMie oon nähny vaan jälkiä ja luita tällä viikolla...
Jaksoivat pomppia melkeinpä näytösluontoisesti ;-)
PoistaJotain harhautustahan tuon kovasti ennakoimattoman ja epäsymmetrisen poukkoilun täytyy olla :-)
Saman näköisiä hyppelee täällä Ahvenanmaallakin, paitsi ettei niillä ole tuota valkoista takaosaa. Toivoisin että niitä olisi paljon vähemmän, etupäässä punkkien leviämisen takia, mutta myös siksi kun ne popsivat pihoista kaiken mitä ihmiset haluaisivat kasvattaa ja tietysti siksi että liikenteessä ne ovat aika arvaamattomia.
VastaaPoistaOlisikohan teillä sitten liikkeellä metsäkauriita?
PoistaOvat huomattavasti valkohäntäkauriita pienempiä.
Onneksi niiden pienen koon vuoksi liikenteessä aiheutuvat vauriotkin jäävät pienemmiksi kuin isommilla hirvieläimillä.
Kauniita eläimiä. Valkoinen perä näkyy pitkälle.
VastaaPoistaJuu, ei tarvitse juuri arvailla lajimäärityksen kanssa ;-)
PoistaNäitä kuvia katsellessa tulee iloiselle mielelle. Peurat hyppelevät tosi hauskan näköisesti.
VastaaPoistaOvathan ne aikamoisia balleriinoja :-)
PoistaOnpa vauhdikkaan näköistä menoa! Kaunista...:)
VastaaPoistaKyllä sitä aina jaksaa ihailla :-)
PoistaIhanat kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Satu!
PoistaKiitos, Suvi!
VastaaPoistaKelit eivät vain jaksa pysyä kauniina muualla kuin Pohjois-Suomessa.
Söpöjä otuksia. =)
VastaaPoistaAinakin kun eivät osu autojen eteen...
Kiitos, Una!
PoistaToivotaan osumattomuutta :-)
Vau, miten hienot kuvat.
VastaaPoistaKiitos, Maarit :-)
PoistaOvat ne vaan niin maan nättejä! Hienot korkeat loikat. Kuviin pysähtyneet hyppyasennot näyttävät suorastaan epätodellisilta. :)
VastaaPoistaSamaa mieltä nättiydestä :-)
PoistaVälillä valokuva avaa nopeita tilanteita paremmin kuin liikkuva kuva. Silmä ei vaan millään ehdi mukaan kaikkeen.