Hitaasti ja hieman passiivisestikin etenevän kirjalistani ytimessä on juuri nyt ollut Katja Myllyviidan Häpeän hoito. Kiila-kuntoutuksen rautainen psykologi Elisa suositteli tätä kirjaa minulle ja se on ollut aivan täysosuma.
En olisi osannut arvatakaan kuinka ytimeen ja syvälle tuo kirja osuisi. Löysin sieltä itseni ja menneisyyteni moneen kertaan. Sen myötä löysin myös paljon ajattelemisen aihetta, ihan ratkaisumallejakin. Erinomainen kirja minulle juuri tähän elämänvaiheeseen.
Joskus sitä kuvittelee jo käsitelleensä vanhat ongelmansa ihan loppuun asti ja sitten ne nostavatkin päätään uhmakkaina kuin mitkäkin. Tuollainen ylläri-pylläri sotkee pasmat ihan kunnolla. Itsensä kyseenalaistaminen on silloin ihan primitiivireaktio.
Itsemyötätunto on isona teemana tuossa kirjassa. Sitä olen opetellut jo kauan, mutta kirjassa on paljon muutakin. Paljon työstettävää minulle, vaikka olen paljon kirjallisuutta kahlannut.
Asiasta kolmanteen:
Joutsenet kävivät taas ruokailemassa lammella parin päivän ajan. Paikalle kerääntyneet kännykkäkuvaajat ajautuivat liian usein liian lähelle niitä ja niinpä joutsenet päättivät poistua jonnekin muualle. Olen luontokuvausaikojeni alkuvaiheissa ollut aikamoinen hätähousu. Lähelle on (omasta mielestä) pitänyt mennä eikä minulla ole ollut käsitystä noiden eläinten sietokyvystä. Myöhemmin vasta tajusin kömpelyyteni.
Kännykkäkameroiden heikko zoomauskyky houkuttaa lähestymään kovasti, mutta se ei ole kenenkään kannalta kestävä ratkaisu. Läheltä voit kuvata, jos olet paikalla jo ennen eläimiä ja ne saapuvat sinne sinun jälkeesi. Silloin hienovaraisesti ja hiljaa voit kuvata niitä lähempääkin. Jälkikäteen lähestyminen kannattaa jättää suotuisaan välimatkaan.
Luontohavainnoistani jaan tällä kertaa pesää rakentelevan naakan. Savupiipun kupeessa se tiiraili tilannetta sopivan pesärisun kanssa 😊.
Ihanaa alkavaa huhtikuun viimeistä viikkoa!
Upeita kuvia. Jaahas jonkun savupiippu on vallattu.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaHauskat kuvat naakasta.
VastaaPoistaKiitos, Maarit!
PoistaKurkihirsi nokassaan, lensi naakkanaarasta hurmaamaan;D Hih, pesän rakennusta, siistiä!!
VastaaPoistaKännykameerat on tuoneet mukanaan ällöttäviä ilmiöitä, kuten selfiet onnettomuusuhrien tai jopa kuolleiden kanssa. Ihan sairasta suoraan sanottuna joten lintujen häirintä kevyemmästä päästä, virhe kuitenkin.
Ja seuraus tietty että kaikki menettää kun yksi mokaa. Toiset ei vain välitä, toiset taas ei ajattele..tuo ärsyttää, vars sanottuna päin naamaa, tekee mieli huutaa hulluna että sulla on harteillas maailmankaikkeuden paras ongelmanratkomiskone ja sinä vastaat että et ajatellut??? Menen mesoamasata, alkaa lähteä käpälästä..;D
Kuvat oikein onnistuneita!
Kiitos, Sus'!
PoistaVirheitä saa tehdä, muttei mielellään samaa virhettä kovin montaa kertaa peräkkäin. Sen sijaan olisi hyvä oppia.
Juuri näin, sanon saman asian että hakkaa vaan päätä seinään mutta vaihda välillä sitä seinää.
PoistaSekin on oikein mainio resepti 😂
PoistaItsemyötätunto on täkeä myötätunnon muoto, ensimmäinen vaihe myötätunnon kokemiseen.
VastaaPoistaNaakalla on kunnon rakennusmateriaalit.
Enää en edes uskalla kertoa jos näillä nurkin esiintyy jokin harvinaisempi lintu. Muutama vuosi sitten innoissani paljastin havaintoni, sana levisi ja alkoi suuri venerumba pesäpaikan ympärillä. Kuva oli saatava hinnalla millä hyvänsä. Sen koommin ei ole lintua näkynyt, etsi itselleen rauhallisemman kotipaikan. Luontokuvaajat yleensä tuntevat kohteensa ja ymmärtävät olla häiritsemättä.
Naakka ei ollut millään kevyellä asialla, kuten eivät sen monet kaveritkaan.
PoistaSomettaminen lisää kuvien arvoa. Omaa kokemusta ja näköhavaintoa on vaikeampi saada somessa näkyväksi ilman kuvaa. Mutta ehkä se kokemus on joskus ihan arvokkaampikin ilman kaiken jakamista?
No me käytiin taas sitä mandariinisorsaa metsästämässä, ja taas se oli poissa, mutta "eilen se oli tässä". Epäilin jo sillon edelliskerralla (silloinkin oli sunnuntai) että viikonlopun kuvaajalauma on sen hermostuttanut ja saanut muuttamaan maisemaa. Jonkun kuvaajan kanssa asiasta juttelin eikä se ymmärtänyt ollenkaan, väitti että mandariinisorsahan se jahtaa muita - en sitten alkanut selittämään että tarkoitin jahtaajilla kuvaajia, en sinisorsia, niinku se tuntu luulevan. Nytkin niitä kameran kanssa kuljeskelijoita riitti, vaikka oli kylmää ja tuulista.
VastaaPoistaTuo häpeähomma on mulla kans ytimessä. Toistaiseksi vain olen niin täynnä itsetutkiskelua, että en vaan jaksa pureutua niihin asioihin. Unissa niitä joskus läpikäyn, viime yönäkin olin vihainen kun äiti oli jossain juopporetkillään hukassa. Se oli jännä, kun nukkumaan mennessä haistoin tupakan hajun, ja oon vitsillä aina sanonu että äiti on käymässä kun tupakka haisee - jotenkin arvasin, että tulen näkemään siitä unta.
Olisi se melkein kummallista, jos pieni sorsa ei kokisi isoa ihmisjoukkoa hivenen uhkaavana. Kukas sellaisen keskelle haluaisi jäädä etenkään yksinään?
PoistaMinä en olisi ensin itse uskonut tuohon häpeän kolahtamiseen, mutta se tuntuu olevan monen muun ikävän tunteen kaveri tai ainakin kumppani, joten eteen se putkahti.
Toivottelen sinulle parempia unia 😳.
Hienot naakka kuvat. Meillä on laitettu verkot savupiippujen päälle, että naakka ei pääse piippuun pesimään. Olisi tosi hankalaa lämmittää uuneja, jos naakka tekisi tukoksen piippuun. Naakka on kuulema rauhoitettu, kun se pesii.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaEi taida olla sellaista pesivää lintua, jota saisi häiritä?
Meillä ei ole naakat vielä yrittäneet tehdä pesiä pihaan, mutta monen monta muuta hankalanoloista naapuriksi asettujaa olemme pyrkineet pitämään kaukana kevään ajan, jotteivät ryhtyisi pesäänsä tekemään.
Hyvin mietteliäsilmeinen naakka.
VastaaPoistaNiinpä - mitäpäs muutakaan pesän rakentamisen aikaan 👍
PoistaHauska naakkakuvasarja! Naakka on meidän kunnan nimikkolintu, vaakunassakin komeilee. Ja kyllä niitä täällä riittääkin, tosin ei meidän pihapiirissä. - Kännykkäkuvaajana olen jättänyt lintujen kuvaamisen muille, koska ei paraskaan kännykkäkamera zoomaa tarpeeksi. Tyydyn ihailemaan mm. sinun lintukuviasi :)
VastaaPoistaMukavaa viikon jatkoa!
Kiitos, Hitunen!
PoistaLintujen seuraaminen on mahtavaa, vaikkei niitä kuvaisikaan. Ja muiden ottamia kuviahan netti on pullollaan 👍.
Kiitos Myllyviidan kirjavinkistä. Huonolla itsetunnolla varustettuna koen tarvetta myös häpeäpuolen tutkimiseen.
VastaaPoistaTänä päivänä tuntuu olevan tärkeää, että jokainen ja erityisesti juuri minä olen se, joka julkaisee somessa kuvan siitä, mistä kaikki muutkin. Linnuista löytyy todella taitavia otoksia ilman, että minun täytyy käydä jokainen tintti kännykällä (tai kamerallakaan) kuvaamassa. Lintuotokseni ovat lähinnä satunnaisia kaukaa otettuja räpsäyksiä tai ikkunasta tehtyjä tähtäyksiä. Minun osaltani lentävät luontokappaleet saavat rauhan.
Kiitos, Between!
PoistaSiinäpä riittääkin pohdittavaa: kenen kuuluisi olla keskipisteenä ja kenen keskipisteenä?
Ehkei se lintu haluakaan olla niin keskipisteenä.
Ja onko jokaisen kaksijalkaisen pyrittävä keskipisteenä olemiseen?