maanantai 5. joulukuuta 2022

Syksyn synkeää ja lintuja ruokintapaikalla

Tähän aikaan vuodesta sopii rypeä syvissä vesissä. Ainakin se sopii tunnelmaan. Harmauteen ja - harmauteen.

Olen kertonutkin, että töissä puristaa tiukasti yhden projektin kanssa. Samaan aikaan on toisaalta upeaa tehdä jotain melkein mahdotonta, ja toisaalta kamalaa ymmärtää se, ettei tässä aikataulussa ja näillä resursseilla ole mitään mahdollisuutta tehdä yhtään ketään tyytyväiseksi. Öiden nukkuminen hyvin ei kuulu tähän diiliin.

Kaikki on tehty ja laitettu projektin osalta peliin, mutta vapaapäivänäkin pitää olla valppaana, sillä mattimyöhäiset heräävät eloon aina silloin. Niin kävi nytkin.


Samaan aikaan tytär on kaukana (Helsingissä) kotonansa yksin koronassa, kuulen serkkuni kuolleen ja hoivakodista tulee viesti äidin tilanteen huonontumisesta. Huoli- ja empatiamittarit pärähtävät kattoon.

Asiat tuppaavat kasaantumaan, kertoo kokemus.


Kävin hengittelemässä pihalla kameran kanssa. Närhet häipyivät kuvauskammoisina paikalta, niin mukavaa, kuin niitä olisi ollutkin kuvata. Mutta jäin paikalle pienen ja matalan auringon valon rohkaisemana seuraamaan, mitä ruokintapaikalla oikein tapahtuisi.

Kiitos ylimääräisestä valosta, joulukuu. Nyt maltoin jahdata muutamaa keskitalven valokuvaa.

Sinitiainen maisteli vielä puun viimeisiä omenoita. Talitiainen oli tiukasti tarkkailemassa herkkää tilannetta. Auringon matala valo näkyy tässä kauniina punaisena sävynä 💖.


Kun omena oli maisteltu, sinitiainen siirtyi lähioksalle puhdistamaan nokkaansa.



Olethan yhteydessä johonkin ystävääsi tai kaveriisi, johon et ole ollut yhteydessä vähään aikaan. Ei jätetä läheisiä yksin vain jatkuvan kiireen vuoksi 🤍. Kiire ei kuitenkaan näytä loppuvan koskaan 🤍.


Kiitos, kun kävit lukemassa 🤍.

17 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia. Ovat oikein piristäviä.
    Minä en nyt sen kummemmin ryve missään syvissä vesissä. Tosin on minullakin nyt päällänsä
    eräs ikävä juttu, kun pahantekijät ovat olleet messissä. Ja kyllä sitä muutakin löytyy.

    Lunta on jo tullut valaisemaan maisemaa.
    Toivotaan niiden huoli- ja empatiamittareiden tasoittumista.
    Joskus niin tuntuu, että kiire ei lopu. Eikä huolet, eikä murheet.
    Jostain sitä valoisaa mieltä vaan on repäistävä, tai sitten ei.
    Joskus voi auttaa kaunis mieli.

    Muuten, minä tykkään emoijista, mutta en löydä niitä tälle pöytäkoneelleni.
    Kännykällä ne on helposti löydettävissä, mutta kännyllä harvemmin blogeihin vastailen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ripranie!

      Onneksi minäkään ole syvissä vesissä ihan upoksissa. Kainaloon asti kylmässä vedessä kävelen, mutta valo näkyy ja hengitys kulkee. Ajattelen vain niin, että kun tällainen väsymys pitää kohdata, tämä aika vuodesta on siihen oikein passeli. Tuskin huomaan väliin jääneitä kävelyretkiä.

      Pöytäkoneella (Microsoft Office) emojit tulevat käyttöön ainakin painamalla samanaikaisesti Microsoftin lippu -nappulaa ja pistettä (.). Osa tulee tekstiin värillisinä, osa mustina. Aina pitää vähän säätää 👍.

      Poista
    2. Valo ja hengitys ovat tärkeitä. Hyvä asenne sulla.

      Kiitos paljon avusta. Mulla painamalla Win-nappulaa ja pistettä samanaikaisesti
      emojit tulivat👏👍

      Poista
    3. Kiitos, Ripranie!

      Hienoa, että emojit ilmestyivät 🤸‍♀️🥳

      Poista
  2. Syvä harmaa täälläkin. "Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä". Koko aikaa kehtaa soittaa samasta asiasta hoitajille.
    Voimia ja tsemppiä! Ja hyvää itsenäisyyspäivää! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Stansta!

      Saat äitisi puhelimen päähän varmasti myös hoitajien kautta, mutta sen varmaan tiedätkin.

      Poista
  3. Harmaus ja pimeys saa minut muistelemaan kuolleita läheisiä. Vera-tyttären lisäksi isää ja parhainta ystävääni. Näen heitä myös ihmisvilinässä, samannäköisiä. Sitten lävähtää kuin isku vasten kasvoja. Ei se olekaan hän. Antoisaa Itsenäisyyyspäivää sinulle! Tsemppiä töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Ihmisvilinässä minäkin olen menneitä läheisiäni nähnyt. Pää tekee välillä tepposet.

      Jaksamista sinulle tähän vuodenaikaan! 💖

      Poista
  4. Kiitos, Suvi!

    Tänä vuonna itsenäisyyttä osaa arvostaa vielä paljon enemmän ja voimakkaammin kuin aikaisemmin 💙🤍💙

    VastaaPoista
  5. Ihanat tinttikuvat :)
    Tsemppiä töiden suhteen. Minä kärsin myöskin marraskuun valon vähyydestä. Energiatasot ovat pohjalukemissa. Tänä vuonna joulun vapaapäivien määräkin on harmillisen pieni.

    VastaaPoista
  6. Näinhän se on; asiat tuppaavat kasaantumaan, mutta onneksi myös aina jotenkin järjestymäänkin. Monesti ihan toisella lailla kuin olisi toivonut, mutta loppujen lopuksi ei välttämättä aina kuitenkaan huonommasti. Täällä tuli lunta ja hieman valaistuikin maisema ja kissoilla on jännää, kun lunta on tullut heidän ulkoilualueelleenkin terassille. Minä seurailen kissoja, kun sinä seurailet lintuja ja saat otettua ihania kuvia niistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irkku!

      Se luottamus asioiden järjestymisestä auttaa aina ihan mahdottomasti. Toki itsekin pitää tehdä osansa, mutta kun se on tehty, niin... Sitten vain jäädään seuraamaan, miten asiat järjestyvät.

      Kun on oikein kipeitä asioita ja vaiheita elämässään kokenut, niin hyvänä puolena seuraa se, että muuta vaikeat haasteet tuntuvat jotenkin rajallisemmilta ja hallittavammilta.

      Elämä jatkuu ja järjestyy - olet aivan oikeassa 💖.

      Poista
  7. Oli tosiaan yksi aurinkopäivä harmaan keskellä, hyvä että pääsit käyttämään sen hyväksi kuvaamisessa. Itse iloitsen lumesta, niin monia mustia syksyjä ja alkutalvia ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi on kaunista valmiiksi aurattuna tai ainakin sisältä katsottuna 🤭

      Poista

Kiitos kommentistasi!