Painiskelen usein sovun ja jääräpäisyyden välimaastossa. Jääräpäisenä en ole parhaimmillani ja yritän vältellä sitä tilaa. Sopu on mukavaa, mutta jatkuva takkiin ottaminen sovun nimissä kirpaisee ihan liikaa.
Melkein aina sopuun pääsee neuvottelemalla kompromisseja - tasapuolisesti kummankin osapuolen suhteen. Joskus joutuu kuitenkin tilanteisiin, joissa vastapuoli ei edes harkitse joustamista. Niissä tilanteissa en ole parhaimmillani. Vaihtoehtoina on joustaminen tai omassa kannassa pysyminen. Minä tuppaan valitsemaan oman kantani puolustamisen ihan viimeiseen taistelumoodiin asti. Se ei ole kivaa, mutten jaksa ylitseni kävelemistäkään.
En tiedä, onko temperamenttini perittyä vai opittua. Sillä ei ehkä ole merkitystä. Oikeudentajuni kolhiminen saa minut kuumenemaan. Siinä on minulla oppimisen paikka. Kuumentua saa, mutta pitäisi jaksaa olla muille päin tyynenä. Ei siis Tyynenä (huono vitsi, mutta tulipahan taltioitua sekin tänne 👍)
Samaan aikaan, kun pidän tuntemattomien ikäviä reagointeja omiin kummallisuuksiini epäreiluina, karsastan epäempaattisten ja itsekeskeisten puolilähi-ihmisteni toimintaa yllättävänkin kovasti. Miksi minun mielessäni toinen (minä) saa olla kummallinen ja toinen ei?
Jotenkin mielessäni kaikuu etiikka ja empatia. Jos ne puuttuvat, niin on lupa karsastaa. Jos ne ovat tallella, niin pitää perehtyä enemmän tietääkseen paremmin.
Jep. Pohtimisen juurisyyt löytyvät kuolinpesän selvittelyistä. Toivon ihan hermostuneen oravan lailla, että saisimme prosessin edes jonkinlaiseen välipäätökseen. Tämä on ollut työläs ja yksinäinen matka. Palaute on ollut kurjaa ja vaativaa. Toivon kovasti, että tälle kaikelle saataisiin edes jonkinlainen puolipiste, vaikkei loppupisteeseen päästäisikään.
Loppuun ihan positiivisuuden nimissä lammella pitkään viihtyneiden joutsenten viimeisiä kuvia. Ihanaa, että ovat löytäneet paremman sulkimispaikan 💖
Upeaa heinäkuun jatkoa juuri sinulle! 💖🥰🌼😍💖🥰🌿
Iltapäivälehtien vakiojuttuja on vaikeudet kuolinpesien selvittämisessä ja perinnönjaossa. Niissä ilmeisesti nousee pintaan kaikenlaisia tunteita vuosikymmenten varrelta, jotka saattavat kiertyä vaikka korvattoman ja säröisen kahvikupin ympärille.
VastaaPoistaKuka tekee, kuka saa, kuka päättää palauttaa aikuiset siihen kun päiväkoti-ikäisenä toisen karkkipussissa oli yksi enemmän ja hän valitsi varmasti ensimmäisenä. Järkevät aikuiset taantuvat valitettavan usein noissa prosesseissa.
Periaatteet ja omassa kannassa pysyminen on myöskin arvokasta. Kunhan kohdistaa sen niihin asioihin, joilla on oikeasti väliä. Voimia ja kärsivällisyyttä!
Kiitos, Kepposka!
PoistaMeidän perheessämme on riittänyt jännitteitä. Perinnönjako pakottaa meidät nyt vain kohtaamaan toisemme, historia kulkee siinä tunteina mukana.
Tuo viimeinen kappaleesi on viisautta pullollaan. Olen itsekin yrittänyt opetella havaitsemaan, mitkä ovat niitä taisteluja, joihin minä haluan tai joihin minun tulee ryhtyä. Minkään muun kanssa ei kannata tuhlata elämäniloaan ja voimavarojaan 💖
Ihanat joutsenet! Tuo peilikuvakuva on upea.
VastaaPoistaMutta miksi ne on aina ne samat ihmiset, jotka joutuu joustaan, joiden pitää olla "parempia ihmisiä", ja samat jotka aina saa tahtonsa läpi? Miksei koskaan toisinpäin?
Kiitos, RH!
PoistaOsittain kyse on minun arvailujeni mukaan ihan pinttyneestä ajattelumallista. Kun tykkää punaisesta, kaiken on sitten oltava punaista. Tämä oli siis vain metafora. Mutta kun ihminen on mielestään aina oikeassa ja uskoo vakaasti siihen, ettei mitenkään muuten saa toimia, tämä henkilö ei varmaankaan koskaan toimi muuten kuin jyräävästi.
Ammattijyrääjät ovat kehitelleet omat jyräämisosaamisensa aivan huippuun asti ja heidän kanssaan on vaikea menestyä. Siksi erityisesti heidän kanssaan kannattaa miettiä tarkoin, mihin taisteluun tai väittelyyn haluaa ja jaksaa lähteä ja panostaa siihen sitten kunnolla.
Superjäärän kanssa jaksaa taittaa peistä lopun voittoon asti silloin tällöin, mutta ei usein. Eikä etenkään aina.
Mutta olen kovasti samaa mieltä kanssasi siitä, että erityisen kilttien ihmisten pitäisi nostaa omaa sietämisen ja arvokkuuden rimaansa korkeammalle aste kerrallaan. Itseään pitää puolustaa niin, että voi olla tyytyväinen itseensä. Turhanpäiväisistä asioista nillittelyyn ja vääntämiseen harva todella fiksu ihminen on tyytyväinen jälkeen päin.
Nostetaan rimaa, mutta valitaan taistelumme järjellä ja harkiten 🌼
Joutsenista tuli mieleen. Tuli nähtyä poikue jossa oli 7 poikasta. En kyllä muista aikaisemmin nähneeni.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaSepä oli jo iso poikue! Kuusi poikasta taitaa olla suurin määrä, mitä minä olen koskaan nähnyt 👍
Kauniit joutsenkuvat olet ottanut. Ihana tuo kuva, jossa linnut peilautuu veteen.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua sinulle.
Kiitos, Enkuli!
PoistaKauniit joutsenkuvat!
VastaaPoistaYhdyn tuohon RH:n kommenttiin - miksi aina samojen pitää joustaa ja toiset saavat pitää aina oman päänsä. Minä olen ehkä liikaakin tottunut joustamaan, pitäisi varmaan opetella joskus sanomaan tiukemmin oma mielipide.
Voimia sinulle kaiken pesänselvityksen läpikäymiseen! Ja mukavaa heinäkuun loppua myös.
Kiitos, Hitunen!
PoistaKilttien ihmisten kannattaisi terästää toimintaansa niiltä osin, kuin se on tärkeää. Juuri kukaan ei kiitä kynnysmattona olemisesta, ylimääräisistä palveluista tai erityisestä joustamisesta.
Jämäkkyys (https://auntie.io/fi/tietopankki/blogit/jamakkyys-on-taitolaji) tarkoittaa yksilön kykyä pitää puoliaan ja ilmaista mielipiteensä ja tarpeensa suoraan ja tarkoituksenmukaisesti. Se ei ole aggressiivisuutta vaan kykyä puolustaa omia oikeuksia toisen oikeuksia loukkaamatta.
Jämäkkyyden opettelu on erinomainen oman elämän hallinnan kehittämisen väline 💖
Minusta on oikein, että tiedät ja näytät rajasi vänkkäävän ihmisen kanssa. Ei aina kannata olla se periksi antaja. Jos kompromissia ei synny, kannattaa pitää oma kantansa. Sinulla taas niin kauniit kuvat.
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaVänkääjän kanssa jokaisesta neuvottelusta tai jopa keskustelusta tulee iso vääntämisprosessi. Olen opetellut tunnistamaan ne taistelut, jotka olen valmis ja halukas vääntämään loppuun ja ne, jotka tarkemmin ajateltuna eivät olekaan ihan niin tärkeitä, kuin miltä ensin tuntuu.
Hienot kuvat joutsenista. Hyvää loppukuuta!
VastaaPoistaKiitos, Maarit!
Poista