Vuokra(-mökki)loma rentoutti jälleen

Virkistävä, palauttava ja rentouttava mökkilomaviikko on nyt takana. Meillä ei ole omaa mökkiä, joten vietämme tällä hetkellä viikon kesässä jollain vuokramökillä. Kotoa poissa oleminen auttaa luopumaan arkisista tavoista, rutiineista ja velvoitteista. Ainakin siksi viikoksi. Se auttaa jo paljon.

Mitä aikaisemmin on varaamassa mökkiä, sitä paremman mökin saa varattua. Tavallaan yksinkertaista. Ja sitten kuitenkin kaikkien noiden erilaisten mökkien vertaileminen keskenään ei ole ollenkaan niin helppoa ja yksinkertaista, miltä se kuulostaa. Ja kaikkea vertailemiseen tarvittavaa tietoa ei aina ole edes saatavissa.

Tämän vuoden mökki saa minulta arvosanaksi (asteikolla 1-5) 4-. Mökki oli melkein täydellinen. Ranta ja piha jäivät sen verran vajaiksi, että kokonaisarvosana on tuo 4-.

Mökin rannassa oli kaksi kiveä, jotka olivat eritysesti paikallisen selkälokkipariskunnan (ja kolmannen osapuolen) suosiossa.

Tässä selkälokkipariskunta. Yhdessä kun oltiin, piti siitä tietenkin pitää kunnon meteliä. Kun kolmas osapuoli yritti hivutella paikalle, meteli oli sitäkin hurjempaa.

Välillä vain koiras huuteli. Välillä huudeltiin kuorossa.

Isokoskelot olivat toisinaan myös kovasti kiinnostuneita rannan kivistä. Selkälokki yritti pitää oman tonttinsa puolta, mutta isokoskelot vetäytyivät vain tyynesti reunemmalle. Pian lokki antoi periksi ja häipyi paikalta.

Isokoekelot ottivat nopeasti kivet haltuunsa ja levittäytyivät tilavammin.

Luonnon tarkkailun ja kuvaamisen lisäksi luin (fiktiivisiä) kirjoja pitkästä aikaa. Lukeminen oli lapsena ja nuorena suuri intohimoni. On mahtavaa löytää hippusia tuosta intohimosta jälleen pitkän, pitkän ajan jälkeen. Yritän opetella sitä, että lukemiseen on ihan ok käyttää aikaa. Ja siitä nauttiminenkin on ihan ok. 

Kävin katsastamassa sienitilanteen yhdessä kantarellipaikassani. Metsää oli kaadettu taas (muutaman vuoden jälkeen) hämmentävän paljon. Reittini sumentuivat ja paikat kartoilla himmenivät. Jostain metsä oli kadonnut tyystin, jostain vain polku ja joitakin puita. Olosuhteet olivat kuitenkin muuttuneet sienille ei-suotuisiksi. Tuohon metsään ei kannata enää palata. Olo on surullinen, vaikka metsän omistaja voi tietenkin toimia, niin kuin haluaa.

Tänä vuonna pitää himmailla kantarellien keräämisen suhteen. Viime kesän kantarelleja riittää pakastimessa vielä ihan tuskaksi asti. Jatkossa ei voi enää ryhtyä pakastamaan vastaavia määriä. Jotain muuta tekemistä pitää siis keksiä jatkuvan kantarellihärdellin rinnalle. Ehdotuksia?