tiistai 20. toukokuuta 2014

Piskuinen satakieli pitkospuilla

Työkaveri Tuula opetti Vasikkasaaressa purjeveneretkellä minua tunnistamaan satakielen laulua. Ei jäänyt siellä vielä kaikumaan muistiin, mutta sen verran siitä jäi muistin ituja, että tunnistin laulun Vanhankaupunginlahden pitkospuilla kulkiessani. Itse linnun paikantaminen ei ollut kuitenkaan helppoa. Sen laulu oli kantavaa ja tuntui kuuluvan melkein mistä tahansa. Se oli varmasti seuraavassa puussa. Ja sen seuraavan puun luona ymmärsin, että jossain edessä päin se vielä on. Ja niin edelleen.

Löysinpä vihdoin linnun. Pieni ruskea lintunen yhtä ruskealla oksalla seisoi selin minuun. Kun nappasin pari kuvaa, se kääntyi hieman. Seuraavat kuvat eivät sitten onnistuneetkaan.

Myöhemmin huomasin pienen lintusen pomppivan pitkospuilla laidasta laitaan. Se hyppäsi välillä pitkospuilta pois ja etsi rentukoiden välissä jotain. Palasi sitten pitkospuille ja pomppi niiden toiseen reunaan. Kotona ymmärsin, että tämähän oli juuri samainen satakieli. Oksalla ollessaan se lauloi kovaa ja oli vaikeasti kuvattava. Pitkospuilla se oli kuin kotonaan ja aika rohkea. Ei kuitenkaan laulellut. Tämä oli ensimmäinen näkökohtaaminen (jos en sitten tunnistanut lintua kuitenkin väärin...)




17 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat satakielestä, joka ei tosiaan ole mikään linssilude :) Sinulla on upeasti löytynyt lintuja linssin eteen ja aivan mahtavia kuvia tuloksena. Wau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuula!

      Paremman putken innoittamana olen käynyt sellaisissa paikoissa, joissa ennen on kuvaamisen vaikeus jäänyt kaivelemaan...

      Poista
  2. Hienot kuvat sait laulajasta!
    Muistanpa erään kesän kun joka yö parin viikon ajan lauloi meidän makuuhuoneen ikkunan alla tiheässä pensaikossa. Laulu soi kauniisti, mutta häiritsi yöunta. Ajattele, satakielen laulu häiritsee:))) niin kauniisti kun se soi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään haluaisi Karita Mattilaa laulamaan ikkunamme alle yökausiksi. Aikansa ja paikkansa kullekin :-)

      Poista
  3. Tosi kauniit kuvat sait tästä visertäjästä!! Tuossa viimeisessä kuvassa hän on niin söpö.

    VastaaPoista
  4. Tosi söpö lintunen ja niin kauniisti se laulaa. Kiitos onnistuneista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen! Kuin kokonainen orkesteri pakattuna yhteen pieneen lintuun :-)

      Poista
  5. Sinulla on ollut onnea kun sait tavallisesti piilottelevan satakielen kuviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut onnea. Mutta ei sentään suljeta pois mahdollista eläimellistä vetovoimaani ;-) Tai ehkä sentään :-)

      Poista
  6. Hieno kuvasarja! Ensimmäisen kerran kun sen näin, niin hämmästyin, kuinka pitkät jalat sillä onkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi!
      Onhan sillä pitkät koivet. Taitaa tarvita niitä ruohikossa hyppelemiseen.

      Poista
  7. Hienosti oletkin pääsyt kuvaamaan satakieltä, se ei ihan helpolla onnistu :) Ai, sulla onkin uusi blogi. Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tylsä Mörökölli!

      Uusi blogi, johon ei tule enää saippuakuplien kuvia ;-)

      Poista
  8. Upeita kuvia olit saanut! Pääsitkö todella noin lähelle vai kroppasitko paljon kuvaa? Mitä uusi objektiivi on tuntunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vähän kroppasin. Ensimmäistä enemmän ja viimeisessä vain kosmeettisesti. Objektiivi on IHANA :-) Ilman sitä en edes haaveilisi näistä lintukuvista. Tuo toinen pitkospuilta hyppäävä kuva ei olisi onnistunut vanhalla putkella...

      Poista

Kiitos kommentistasi!