sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syksyn silkkiuikkuja

Vanajavedeltä löytyi vielä ainakin yksi silkkiuikkuperhe. Poikaset sukeltelivat ensin kaksin ja näyttivät kovin itsenäisiltä ja omavaraisilta.


Sitten poikaset alkoivat uida pois päin. Kuului (linnun) kiljuntaa ja poikasiin tuli vauhtia. Toiseen tuli vauhtia vielä enemmän kuin toiseen ;-)



Syynä pyrähdykseen ei ollut pelko, vaan nälkä. Toinen vanhemmista saapui kalastusreissulta kalasaaliin kanssa. Poikanen kiljui innoissaan matkalla ruokapaikalle :-)




Kannattaa klikata kuvat suuremmiksi. Linnut eivät olleet aivan vieressä, joten kovin suuria kuvista ei silti saa. Minua liikutti poikasten riippuvuus vanhempien tuomasta ruoasta vielä tässä vaiheessa syksyä. Toivottavasti pärjäävät omillaan ajoissa...

10 kommenttia:

  1. Nyt olisi aika oppia kalastamaan ihan itse. Muuttomatka on edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se. Monilla silkkiuikuilla meni hautominen poskelleen ja sen tuloksena oli myöhäisiä poikueita. Toivotaan, että talvi tulee hitaasti ja myöhässä...

      Poista
  2. Totta tosiaan, olisi jo aika itsenäistyä. Toivotaan, että ehtivät.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti oppivat pian kalastamaan itse. Liikuttavia

    VastaaPoista
  4. Oi, sentään. Toivottavati kelit pysyvät hyvinä, että ehtivät kasvaa vielä hetken. Ihan tulee itselläkin nälkä...:)

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti oppivat pian itse kalastamaan. Suloinen kuvasarja ja varsinkin tuo toka kuva on ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ame! Spurtti oli minustakin söpö :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)