sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Suunnittelua ja korentoja

Suunnittelen lintujen talviruokintapaikan siirtoa. Melkein pari vuosikymmentä käytössä ollut ruokintapaikka ei ole paras mahdollinen lintujen eikä minunkaan kannaltani. Silti ei ollut itsestään selvää, että löydän tarmon puuskan, jonka innoittamana alan oikeasti suunnitella uutta paikkaa ja ehkä vähän muutenkin uutta ajatusta.

Vanha ruokintapaikka on lähellä katua - itse asiassa kahtakin katua. Ei niin hyvä lintujen kannalta. Lisäksi paikka on talon varjoisimmalla seinämällä - erittäin huono valokuvaamisen kannalta. Uusi paikka on suojaisammassa paikassa keskemmällä tonttia. Ja ehdottomasti paljon valoisammassa paikassa. Onnistuupa toivottavasti lintujen talvikuvaus tällä kertaa helpommin.

Useampana vuonna olen haaveillut myös oravien omasta ruokinta-automaatista. Sellaisen voisin tilata netistä tai sitten voisin laittaa sellaisen toivomuslistalle miehen tehtäväksi. Mielelläni minä noita oraviakin ruokkisin...

Uusi ruokintapaikka tulee omenapuun viereen (nykyinen on toisen omenapuun alla). Omenapuu tarjoaa odotteluoksia ja ruokailupaikkoja siivekkäille. Jos saan aikaiseksi, etsin jostain jonkin erityisen pönöttelyoksan tai -kepin vielä lisäksi. Ihan vain kuvauspaikaksi, jos sen käyttöönsä kelpuuttavat (ja saan sen oikeasti hankittua). Oravien ruokintapaikka tulee vähän sivummalle.

Käpytikoille en ole aikaisemmin laittanut mitään omaa ruokailua, mutta tali- tai rasvamöykky kunnolla puun runkoon kiinnitettynä voisi olla toimiva juttu. Tähän mennessä ovat kieppuneet roikkuvassa talipötkylässä ja joutuneet vähän väkisinkin pieneen karuselliin ruokailun ajaksi. Runkoon kiinnitetty ruoka voisi tarjota paremmat ateriointimahdollisuudet.

Asiasta kolmanteen: Kun viikonloppuna on näin taivaallinen keli, on liikuttava kameran kanssa mahdollisimman paljon, kertoi sisäinen ääneni minulle. Ja minähän liikuin. Eilen paremmin tuloksin ja tänään suhteellisen heikoin eväin. Keskimäärin siis ihan ok kuvauspäivät. Korentojen paljous yllätti minut täysin. Syyskorentoja näkyi yksin ja kaksin melkein ruuhkaksi asti. Ukonkorentojakin näkyi, mutta kuvattaviksi ne eivät jääneet.

Kahtoilammella näin eilen enimmäkseen tummasyyskorentoja. Paljon.



Tänään Hattelmalanjärvellä kuvasin kaukaa syyskorentojen parittelun jälkeisen läiskimisoperaation. Kuva ei ole komea, välimatkaa oli nelisenkymmentä metriä... Koiras siis pitää naarasta pihdeissä ja läiskii sitä veteen, jotta saisi sen laskemaan kaikki munansa turvallisesti lisääntymisvesille. Otteet ovat enemmän kuin reippaat.  Klikkaamalla kuva suurenee hieman.


Hevostallien luona hiekkatiellä poseerasi tämä punainen syyskorento...


15 kommenttia:

  1. Viikonloppuna oli tosiaan ihanat kuvauskelit.
    Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ame :-)
      Aurinko helli ihanasti...

      Poista
  2. Hienot kuvat! Linnut ja oravat odottavat suunnitelmiesi toteutuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa!

      Vielä kun saan suunnitelmani toteutusvaiheeseen ;-)

      Poista
  3. Karut otteet... mihinkähän koiras naaraansa paiskaa, kun se on käynyt tarpeettomaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karut kyllä...
      Taitaa minun havaintojeni mukaan viimeinen pysäkki olla siellä jossain veden päällä. Muutaman uupuneen yksilön olen nimittäin vedestä kuivalle noukkinut. Joku korentoekspertti kertokoon paremmin.

      Poista
  4. Kun naapuri kaatoi ne rajakoivut, niin mun ruokintapaikka huononi oleellisesti. Täytyy siis viritellä uusi paikka myös meidän pihaan. Toteutus on vielä jotain mielikuvaa, mutta siirtynee koristeomenapuiden lähelle. Toivottavasti tiput ja oravat löytävät meidän uusille apajille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne ruuan löytävät :-) Onnea uuden paikan rakentamiselle!

      Poista
  5. Reipasta touhua tuolla järvellä:)

    Meilläkin on lintujen ruokintapaikan lähellä kuusiaita jaMongolian vaahterakin. Siellä voivat oksilla istuskella ja odotella vuoroaan ja syödä. Tuo kuusiaita eritoten on hyvin suosittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio paikka. Oletteko ihan osanneet suunnitella paikan noin hyvin? Minulla on vasta käytäntö opettanut näitä asioita.

      Poista
  6. oravat taatusti kannattavat ajatusta omasta ruokapaikasta:)

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen miettinyt talviruokintapaikan siirtämistä siten, että olisi parempi kuvata.

    Tali olisi hyvä kiinnittää kanaverkolla tms. verkolla puunrunkoon. En ole saanut sitä aikaiseksi ja niinpä tikat ovat käyneet ruokintapöntöllä roikkuen syömässä – kuten sinullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kanaverkko voisi olla hyvä juttu, kunhan ne reunat saa turvalliseksi.

      Poista
  8. Minäkin olen jo miettinyt, miten saisin ruokintapaikan järjestettyä niin, että taustalla ei olisi leikkimökkiä tai porttia tai tylsän näköistä pensasaitaa. Nyt onkin hyvä aika pystyttää istumapuita ja karahkoja, kun maa ei ole jäässä :)

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)