perjantai 28. marraskuuta 2014

Kaksi makailijaa - minä ja koira

Koira makaa ketun (pehmolelu) päällä enkä ole ihan varma, onko koiralla juoksut vai valeraskaus. Vai sitten jotain aivan muuta. Levoton se ainakin on. Ruokahalu vaihtelee olemattomasta kohtuulliseen ja se on aivan hirveän hermostunut sukkalelunsa kanssa. Sukkalelussa on jonkun 'kuolleen' lelun sisältä jäänyt vinkuosuus (en ymmärrä, miksi se ei ole roskissa), jonka päälle on pujotettu pieni (pariton) sukka. Nyt sitä voi heitellä ja heittely on koirasta kivaa, mutta on siinä muutakin. Koira inisee melkein enemmän kuin vinkusukka itse.

Piilotin nyt tuon sukkalelun, sillä se ei selvästikään tee hyvää koiran mielialalle. Toin tilalle ketun, joka on rakastakin rakkaampi ystävä ihan pienestä pennusta asti. Sitä hoivataan ja sen seura rauhoittaa. Toki sitäkin kuritetaan, jos se on käyttytynyt tuhmasti ;-) En oikeasti tiedä, mitä se tuhmasti käyttäytyminen on, mutta välillä kettu vain saa kurinpalautusta.

Nyt koira makailee vuoroin ketun vieressä ja vuoroin sen päällä. Pehmokettu on melkein yhtä iso kuin koirakin, joten mitenkään vahingossa se ei siinä päällä makoile...

Minä makailin eilen ja tänään koiran seurana - tai toisin päin. Edellinen kuume tuli pienen operaation seurauksena ja oli vähän odotettavissakin. Tämän kertainen kuume iski puskista ja vei voimat. Nuhaa ei ole. Ei siis nuhakuume, vaan nuhaton kuume. Tänään iltapäivällä olen pysynyt jo hereilläkin. Valokuvia olen mieleni piristykseksi selaillut :-)

Tässäkin suhteessa ihmiset ovat muuten kovin erilaisia. Jotkut ottavat paljon kuvia, mutta valittelevat, että kuvat jäävät kovalevylle makoilemaan, eikä niiden pariin tule palattua. Minä palaan omieni pariin niin paljon kuin kuvien ottamiselta aikaa riittää. Sehän se kaiken kuvaamisen idea minulle onkin - niiden kuvien katseleminen, jakaminen ja niiden tutkailusta oppiminen. Mutta erilaisuus on hyväksi. Kukin tyylillään :-)







18 kommenttia:

  1. Näin jo sieluni silmin miten koira sitä kettua kurittaa :)

    Kauniit kuvat, tinttejä joka lähtöön. Sinulle paranemista!

    VastaaPoista
  2. Voi toista pientä, onneksi on kettu lohduttajana. Ei se ole helppoa aina tuo olo koirallakaan. Toivottavasti sinun kuumeesi menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin ja pääset taas luonnon pariin. Vanhoihin kuviin olen palaillut minäkin tämäntästä, Juuri etsin, että mihis aikaan ne taviokuurnat oikein tulikaan silloin 2012 :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettu on koiran paras kamu ja nyt sitä tarvitaan :-)

      Olo on jo parempi. Lepo tekee ihmeitä.

      Poista
  3. Voi koiraparkaa... :(

    Mutta, hyvä kun selailit kuva-arkistoja, sieltähän lötyi hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anni myötätunnosta :-)

      Kuva-arkistot ovat harmaiden ja märkien päivien pelastus :-)

      Poista
  4. Toivottavasti se kuume ei ole mitään vakavaa...

    Kuvia on aina kiva katella kerta toisensa jälkeen. Harmi, että mejän kuopuksella on jääny kuvaaminen, sekin vielä kesemmällä laukkoi tuolla ulkona kilpaa isänsä kanssa kuvaamassa. Nyt ne kumpikin ottaa vaan selfieitä ja semmosia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuume on selätetty ainakin toistaiseksi. Olokin on paljon 'normaalimpi'.

      Jospa talven ensimmäiset valoisat innostaisivat kuopuksesi taas ulos kuvaamaan. Ymmärrän hyvin, ettei nyt ulkona kuvaaminen oikein koukuta ;-)

      Poista
  5. Kyllä siellä valeraskaana koiruli on! Meillä aiemmat (3) koiratytöt ovat kaikki poteneet samaa. Vehnis varsinkin hoivasi yhtä vinkulelua ja piiloutui vaatehuoneeseen muka synnyttämään ja imettämään.

    Kauniit tiaiset kuvissa!

    Toivottavasti kuume hellittää viikonlopun myötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Täytyy toivoa, että tämä on koiran kanssa ohi menevää...

      Poista
  6. Kuulostaa minustakin koiran valeraskaudelta. Olen todella monelta koiranomistajalta kuullut ja itselläkin oli vuosia sitten narttukoira. Oireet täsmäävät täysin.

    Pikaista paranemista sinulle kuumeesta!

    VastaaPoista
  7. Toivottavasti kummankin kunto kohenee, sinun ja koiran =). Minä kuuluun kanssasi samaan ryhmään, että käpistelen ottamiani kuvia montakin kertaa ja ennen kaikkea siksi, että on ihanaa fiilistellä niiden avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katinka!

      Jotkut muistot palaavat mieleen helpommin kuvan kanssa :-)

      Poista
  8. Pikaista paranemista sinulle ja koirallesi.
    Minä saan kanssa aikani kulumaan tosi hyvin vanhojen kuvien parissa :)

    VastaaPoista
  9. Onpa ihanat kuvat kuusitiaisesta, hurmaava sen mustavalkea päälaki...=) Paranemisia sinulle ja rauhaisaa adventtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nainen.kuvastimessa!
      Rauhaisaa adventtia sinullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!