lauantai 1. marraskuuta 2014

Pihalinnut olivat parasta tänään

Ihana aurinkoinen päivä odotti, kun sain vihdoin nukuttua univelkani suurin piirtein ajan tasalle. Aloitin kuvaamisen uudelta lintujen ruokintapaikalta. Sen jälkeen lähdin kuvausmatkalle (joka oli käytännössä yhtä tyhjän kanssa) ja palasin taas kotipihaan pihalintuja kuvaamaan.

Kauniit maisemat eivät ilahduta silloin, kun äänimaailma tulvii puheen sorinaa kovaa ja korkealta. Joillekin luonnon näkeminen riittää eivätkä he halua kuunnella. Minä en kuulu heihin. Nautin luonnosta eniten, kun saan myös kuunnella luonnon ääniä.

Omassa kotipihassa oli loppujen lopuksi paras tunnelma tänään. Ruokailijat edustivat kapeaa lajivalikoimaa: varpuset. pikkuvarpuset, sini- ja talitiaiset. Silmät ja korvat iloitsivat tästä päivästä :-)





28 kommenttia:

  1. Jotenkin mainiot kuvat, sävymaailmakin on ihana!
    Tykkäätkö tuosta ruokinta-automaatin mallista, toimiiko hyvin?
    Pyörittelin tuollaista viime viikolla kädessäni, mutta vaihdoin putkimalliseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ruokinta-automaatti on tuore juttu, viime viikonloppuna isäntä sen tuohon uuteen paikkaan pykäsi. On mieheni itse ostama ja valitsema. Ja linnut näyttäävät ykkäävän siitä kovasti :-)

      Poista
  2. Tänään pelkkiä maisemakuvia ja olen niissä sikahuono! :) Teit viisaasti kun palasit ruokintapaikalle. Olispa itselläkin muutama tipukuva jemmassa. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja maisemakuviahan sinä olet ottanut!
      Oikein hyvää viikoloppua sinullekin :-)

      Poista
  3. Komppaan Vikkiä, kiva sävy kuvissa. Ja totesin, että varpunen on ihan kauniin värinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se varpunenkin kaunis väritykseltään. Vaatimaton, mutta niin ihanan villasukan värinen :-)

      Poista
  4. Hyvät kuvat! Pikkuvarpusia on meilläkin ollut enemmän kuin ennen, tai nythän ne on lähteny kai ettiin parempiruokaista lintulautaa kaikki. Tavallisia varpusia ei käy, ei olla kai tarpeeksi kulturelli ympäristö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna!

      Meilläkin on enemmän pikkuvarpusia kuin varpusia. Meillä ruokintapaikan siirtäminen rauhallisempaan paikkaan vilkastutti kummasti 'asiakaskuntaa' :-)

      Poista
  5. Hyviä kuvia!
    Erityisesti valo on näissä kuvissa tosi kiva.

    VastaaPoista
  6. Muita komppailen kuvien mahtavan sävyn suhteen. Tosi symppiksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava sävy on luonnon suunnittelema juttu - kelpaa mulle ;-)

      Poista
  7. Sympaattisia kotipihan lintuja. Hienosti kuvattu!

    VastaaPoista
  8. Meilläkin noita, päivittäinen vieras on myös käpytikka ja joskus harmaapäätikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vanhalla ruokailupaikalla vieraili silloin tällöin myös käpytikka. Eilinen oli ensimmäinen kerta, kun pääsin kunnolla seuraamaan tilannetta valoisalla. Viikolla kotona tulee oltua vain pimeän aikaan. Aika siis näyttää, tuleeko paikalle muitakin vierailijoita kuin nämä...

      Poista
  9. Pihalintujen touhuja onkin kiva seurata. Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaan vuodesta pihalintujen läsnäolo ja liihottelu on yksi parhaita elämyksiä...

      Poista
  10. Täällä myös eräs, joka haluaa kuunnella luontoa mieluummin kuin ihmisten pulinaa. Luonnon omat äänet ovat tärkeä osa luontonautintoa, ne syventävät ja rikastavat sitä valtavasti. Lähilintujen touhuja on kiva seurata...=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollei kuule hiljaisuutta, ei kuule myöskään luonnon muita ääniä. Luonnossa on mukavaa välillä pysähtyä vain kuuntelemaan ja katselemaan ympärilleen. Vaan siihen tarvitaan pulinavapaa ympäristö :-)

      Yksi pariskunta jutteli koko ajan mennessään, mutta he tekivät sen jotenkin riittävän pehmeällä ja hiljaisella äänellä - se ei häirinnyt yhtään. Sellainen passaa minullekin :-)

      Poista
  11. ihana kuvasarja! Varpuset ovat symppiksiä

    VastaaPoista
  12. Kyllä sitä luontoon mennessä toivoo kuuntelevansa luonnon ääniä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärkyin metsässä polusta sivulla kuuntelemassa, missä puussa tikka nakuttelee. Ohikulkijat eivät reagoineet tikkaan mitenkään ja minäkin sain odottaa pitkiä toveja sopivaa hiljaisuutta, jotta tikan voisi äänen perusteella paikantaa. Minun kuuloni ei erota helposti äänen suuntaa, joten tarvitsen kuuntelemiseen erityisen paljon aikaa ja hiljaisuutta.

      Poista
  13. Kauniita kuvia ja kaunis ruokintalaite!

    VastaaPoista
  14. Pihalinnut tankkaavat nyt kunnon evästä, hieno kuvasarja varpusista!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)