Suhtaudun kotikaupunkiini ristiriitaisin tuntein. Se sisältää sen, että täällä on melkoisesti hyviä asioita. Jonkinlainen nurkkakuntaisuus ja hyväkaveriverkostoisuus herättävät minussa vähemmän myönteisiä tunteita, mutta kaikkea ei voi saada.
Sillä aikaa, kun mietimme, mihin haluamme muuttaa työelämämme ehtoopuolella tai sen jälkeen, nautiskelen siitä, mitä kotikunta tarjoaa juuri minulle :-) (Toki muillekin)
Pandemian rajoitettuna aikana teen etätöitä jatkuvasti, mistä olen kovasti kiitollinen muuten pitkien työmatkojen vuoksi. Lisäksi palaveeraan nykyään suurimman osan työajastani Teams-palavereissa, jolloin on huomattavasti kätevämpää osallistua niihin kotoa omasta työhuoneesta kuin matkustaa parin tunnin verran työpisteelle etelään etäosallistumaan sieltä käsin.
Etätyöpäivän jälkeen ehtii hyvin ulkoilemaan. Näin talvi-(normaali-)aikana ulkoilu on pimeää puuhaa, mutta kesäaikaan ehti hyvin päivän jälkeen metsään sienestämään tai pellon laidalle kuvaamaan. Voitti ja voittaa edelleen rentoutumismoodissa täysin junaan jonottamisen ja täydessä junassa matkustamisen.
Tapaan Teamsin välityksellä nykyään viikottain todella montaa kollegaani. Ei paljonkaan tule yksinäisiä hetkiä. Kun kaikki ääriextrovertit kollegat janoavat ja kaipaavat toimistolle ihmisvirtaan, minä en jaksaisi ottaa vastaan enää kovinkaan paljon lisää ihmisvirtaa. Minun työelämäni ihmisvirta on kasvanut jo huimasti aikaisemmasta. Jos nyt pitäisi lisätä hetkessä työmatka-aikaa neljä tuntia päivään ja vielä lisää kontaktointia, taantuisin tuottavuudessa välittömästi ja paljon. Olen nyt positiivisesti rajoillani.
Hieman välillä ahdistaa se viesti, että kaikkien pitäisi kaivata lähikontakteja enemmän ja matkata toimistolle useimmin, sillä ne neuvot lähtevät kovin suppeasta näkökulmasta. Jospa saisimme olla erilaisia ja hyvällä tavalla.
Kiusasin omia rajojani ja kävin kuvaamassa Hämeen linnaa syysasussaan. Kuvien ottamisesta on jo tovi, mutta ei kaiken tarvitse olla aina ajankohtaista. Sitäpaitsi syksy on monessa paikassa maailmalla ihan erinäköistä ja eri vaiheessa kuin meillä :-)
Ihanan aurinkoisia kuvia! Hämeen linnan ja sitä ympäröivän puiston alue kesäteatterille päin on minusta yksi ihan parhaita paikkoja nauttia luonnosta kaupungissa. Eri asia on se, kun ollaan "oikeasti" maalla :)
VastaaPoistaJust katselin, että kello on puoli kaksi, ulkona on jo niin synkkää, että taitaa olla metsään turha kuvitella lähtevänsä.
Tsemppiä etäilyyn!!
Kiitos, Helmi!
PoistaLähdin eilen kahden jälkeen vielä lähimetsään. Mitään muutakaan en enää pitkän viikon jälkeen jaksanut.
Joku lonkeromainos sanoi, että tänään on vuoden harmain päivä. Kyllä niitä on varmaan enemmänkin, mutta niin on harmaalta tuntunut, että kaivelin lisää kynttilöitä esille ja palamaan. Kymmenen päivän sääennusteessa ei edes pilkahda aurinko :(
VastaaPoistaMutta on sitä ollut, nuissa sinun kuvissakin ihana kirkas syysaurinko! Meän esikoinenhan muutti samaan kaupunkiin, asuu nyt siellä opiskelijakaupunginosassa.
Kuulin tätä päivää mainostetuksi vuoden harmainpana päivänä. Mutta aurinko näyttäytyi muutamaan otteeseen kuitenkin, ei ollut ollenkaan lohdutonta ;-)
PoistaTyöelämässä usein tuntuu juuri siltä, että kaikkien odotetaan olevan seurassaviihtyviä pulisijoita, vaikka oikeasti on tosi hyvä, että meitä on monenlaisia. Jonkin verran sosiaalisuutta pitää toki olla, mutta olisi hienoa, että jokainen saisi tehdä töitä omalla persoonallisella tavallaan - joko etänä tai työpaikalla. Mutta kaikkea ei tietenkään voi saada, ainakaan kaikissa työpaikoissa...
VastaaPoistaKaunis Hämeen linna ja ruska siinä ympärillä! Pitäisikö alkaa suunnittelmaan joululomamatkaa Hämeenlinnaan?! Ei ole tullut käytyä siellä aikoihin.
Koen monesti, että jotkut seuraihmiset syyllistävät (tahtomattaan) yksin viihtyviä kollegoitaan. Ihan kuin maailma ei ymmärtäisi heidän huoliaan ilman, että niistä tehdään kaikkien huolia.
PoistaSeuraa kaipaava kollegani on kalenterinsa mukaan vain muutamassa palaverissa viikottain. Tavallaan ihan ymmärrän tuon seuran kaipuun. Oma kalenterini pursuaa ihanista ja elämäntäyteisistä Teams-palavereista. Kaikki ihania, mutta yhtään enempää en jaksaisi. Enkä ymmärrä, miten noiden Teams-palavereiden käyminen toimistolla eristyshuoneessa parantaisi (etänä toimivan) työyhteisön tilaa.
Toivon kaikille mahdollisuutta tehdä töitä ei-ylikuormittuneena myös näin poikkeusoloissa!
Niin kauniita syyskuvia!
VastaaPoistaMinulla on sinulle haaste blogissani. :)
Kiitos, Kuvakehrääjä!
PoistaNyt kun ulkona on harmaata ja ikävää, nämä haasteet tulevat juuri oikeaan paikkaan!
Onkohan niin, että korona muuttaa lopullisesti työn tekemisen tapaa. Minun ei enää tarvitse sitä omalta kohdaltani pohtia, mutta olisin varmaan nauttinut työn tekemisestä kotona. Ja en olisi kaivannut työelämän sosiaalisia kontakteja.
VastaaPoistaKyllä minä uskon, että työn tekemisen tapa muuttuu nyt perusteellisesti. Tavallaan käy sääliksi niitä vanhan linjan esimiehiä, joiden mielestä heidän alaistensa aikaansaannokset ovat olleet ennen kaikkea heidän valvontansa ja lähivaikutuksensa. Nythän kaikki tuo on todistettu epätodeksi ja joidenkin kohdalla se ei ole mukavaa.
PoistaMinun sosiaaliset kontaktini ovat lisääntyneet jatkuvasta etätyöstä huolimatta. Työn tekeminen uudella tavalla tarkoittaa todella monenlaisia muutoksia.
Asuinpaikka juttua olemme mekin miettineet. Jotenkin kaipaisi jotakin muuta.
VastaaPoistaMe olemme asuneet täällä yli 26 vuotta. Tilaa on tällä hetkellä huomattavasti yli oman tarpeen, toisaalta meillä on myös hyvät etätyötilat kummallakin. Eläkkeellä ollessa lämmitettävän tilan määrä tulee olla pienempi. Lisäksi uuden kotipaikkakunnan pitää tarjota meille jotain asumisen arvoista. Sitä tässä hiljalleen etsiskellään :-)
PoistaSiinä taas yksi kohde missä ei oo tullu käytyä.
VastaaPoistaListalle siis - ehdottoman yleistietoon kuuluva vierailukohde :-)
PoistaHienoja kuvia!
VastaaPoistaKiitos, Anu!
PoistaMeitä ihmisiä on niin monenlaisia, mitä tuohon etätyöhön ja siihen liittyviin sosiaalisten kanssakäymisten puutteeseen tulee.
VastaaPoistaItse tein töitä yli 30 vuotta kotona freelancerina yksikseen. Ennen nettiä kävin kustantajilla hakemassa ja viemässä töitä ja
joskus palaveeraamassa. Mutta monet viimeiset vuodet netti toi ja vei työt. Ja minusta oli tosi ihanaa työskennellä itsekseni. Sosiaaliset
suhteet tein silloin kun oli omia menoja (tai aikaa..) Eli ei kotona työskentelyä voita mikään. Mun mielestä.
Tosin usein tuli puettua päälle vasta puolenpäivän jälkeen ym ym.. heh.
Sun kuvat on kauniita. Olen muutaman kerran käynyt Hämeenlinnassa, ja silloinkin vain urheilutalolla. Pitäis käydä enempi tutustumassa.
Kiitos, Orvokki!
VastaaPoistaNiin erilaisia ovat meidän perusteemme työn tekemisen arvottamiseen. Jollekin hyvä sosiaalinen pöhinä on kaikki kaikessa, jollekulle toiselle juuri päin vastoin. Se, mitä melkein kaikki tuntuvat arvostavan, on se, että itse tulee hyväksytyksi ja arvostetuksi juuri sellaisena kuin on. Kuinkahan usein tarjoamme kollegoillemme sitä samaa, mitä itse arvostamme?
Hämeenlinnassa on paljon kaunista katseltavaa, kuten tuo Hämeenlinna ja Aulangon alue. Hienot syyskuvat linnasta!
VastaaPoistaIhmisten erilaisuus on voimavara, kunhan vain jokainen saisi olla itselleen sopivassa työtehtävässä ja -paikassa. Ja kunhan jokaisella olisi läheisiä ja rakkaita ihmisiä ympärillään, mutta niin ei aina ikävä kyllä ole. Jotenkin tässä olisi silti elettävä ja oltava, keinot keksittävä ja parhaansa yritettävä. Sellaista elämä on.:)
Hämeenlinnassa Ahveniston harjun vieressä asuvana suosittelen lämpimästi myös Ahveniston aluetta. Moni ei tiedäkään, että siellä kilpailtiin vuoden 1952 olympialaisissa!
PoistaJos jokainen jeesaisi henkisesti jotakuta lähellään, elämän laatu paranisi jo paljon :-)