Työelämän kehittämisen vouhkaamista ja muutaman vuoden takainen laulujoutsen

Milleniaalit

Olethan kuullut milleniaaleista? Milleniaanit ovat vuosien 1980-2000 aikana syntynyt ikäpolvi. Tarkemmin ottaen 1980-1990 syntyneet ovat Y-sukupolvea ja 1990-2000 syntyneet ovat Z-sukupolvea. Minä taidan kuulua X-sukupolveen, koska seuraava siitä vanhempi sukupolvi on sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Se tarkoittaa käytännössä vanhempieni ikäluokkaa.

Mutta siis mielleniaalit ovat jo rutkasti erilaisia yhteiskunnan ja työelämän toimijoita kuin edelliset sukupolvet.  Tästä muutoksesta 'vaahdotaan' osin ihan syystäkin. Ja sitten taas ei.

"Me haluamme enemmän ihmislähtöistä johtamista. Haluamme myös yksilölähtöistä johtamista. Olemme tottuneet että saamme kaiken tässä elämässä kustomoidusti", Atte Mellanen sanoo. Atte Mellanen on yhdessä vaimonsa Karoliina Mellasen kanssa kirjoittanut kirjan Hyvät, pahat ja millenniaalit – miten meitä tulisi johtaa.

Johtaminen

Tässä mennään vähän metsään. Kyllä MINÄKIN haluan enemmän ihmislähtöistä ja yksilölähtöistä johtamista. Varmasti melkein koko minun ikäluokkani haluaa sitä. Me emme vain ole oppineet emmekä tottuneet vaatimaan sitä. Siinä on se ero.

Juuri tuosta löytyvät ne heikkoon tulokseen johtavat johtamisongelmat meidänkin ikäpolvemme kohdalla. Minun ikäpolveani ei ole opetettu vaatimaan tai pitämään puoliaan. Me vastaamme epäkohtiin vaikenemalla, vaihtamalla työpaikkaa, suoriutumalla heikommin, koska suuri osa ajasta ja voimavaroista menee itse itsensä motivoimiseen. Tai me sairastumme. Meitä ei saa siis unohtaa tässä johtamistavan muutoksen vaatimuksessa. Mekin tarvitsemme parempaa johtamista.

Palautteen antaminen

Osittain valuin tähän ajatusketjuun keskusteltuani tänään aikuisen poikani kanssa, joka on lähtenyt opiskelemaan toista ammattia. Hän viihtyy opiskelupaikassaan kovasti ja erityisesti häntä tuntuu innostavan opettajan toistuva positiivinen palaute hänen tekemisestään. Aika vähissä taisi olla positiivinen palaute hänen edellisessä työpaikassaan. Saati sitten aikaisemmissa opinnoissa.

Koulu

Tähän joku minun ikäiseni jo miettii, ettemmehän mekään aikoinaan saaneet koulusta positiivista palautetta kuin harvinaisissa erityistapauksissa ja täällähän me hyvin porskutetaan. No noista ajoista on jo onneksi aikaa. Se on iso harmi, etteivät opettajat juurikaan siihen aikaan osanneet olla kannustavia. Se ei ole syy jatkaa samaa virhettä edelleen. Emmekä me kaikki porskuta hyvin - tai ole ainakaan porskuttaneet hyvin koko ajan.

Koulussa positiivinen palaute liittyy usein hyvin suorittamiseen. Siinä on sinänsä järkeä. Mutta ikävän monen (ja onnekkaan harvan) kohdalla koulu voi olla se ainoa paikka, jossa hyvää palautetta on mahdollisuus saada. Siksi hyvää palautetta voisi antaa siitäkin, että joku on hyvä oma itsensä. Toivottavasti näin jo nykyään onkin. Tuntuu vain, että koulu kehittyi todella vähän tässä suhteessa minun lapsuudestani lasteni kouluaikoihin.

Ihanat kollegat

Omalla kohdalla käänteen tekevä asia ovat ihanat kollegat. Eivät vain siksi, että ovat mukavia, vaan myös siksi, että antavat tilanteen tullen hyvää palautetta omasta työstäni. Osaan olla kova kriitikko itselleni, sellaista palautetta en juurikaan kaipaa muilta. Mutta onnistumisesta tullut palaute ruokkii innostusta ja tasaa sitä, ettei asiantuntijoiden esimies voi millään olla aina ajan hermolla kaikkien alaistensa tekemisten kanssa.

Kevät

Tänään näimme mieheni kanssa syömään mennessämme lentäviä laulujoutsenia. Lensivät ihan kaupungin keskustan yli. Auton ikkunat olivat tietenkin kiinni enkä kuullut, huutelivatko ne vai eivät. Mutta jo pelkkä ylilento oli keväisen pysäyttävä ja ilahduttava.

Tämä laulujoutsenen kuva on vuoden 2017 huhtikuun alusta. Järven jäätä on vielä näkyvissä kuvan takaosassa.

Upeaa viikonloppua sinulle!