" Kun suljettiin pois muihin syihin kuolleet, koko aineistossa kaikkein pessimistisimpien vaara kuolla sepelvaltimotautiin 11 seurantavuoden aikana oli yli kaksinkertainen vähiten pessimistisiin verrattuna."
Vähiten pessimistinen ei siis aina ole optimistisin.
Pessimismi on asenne, joka on juurtunut ihmiseen lujasti ja johon voi vaikuttaa melkoisen heikosti. Optimismia voi harjoitella, mutta tämän tutkimuksen mukaan se ei auta yhtään mitään tämän kuolinriskin kohdalla.
"Maailmalla optimismin ja pessimismin tutkijat kiistelevät edelleen noiden piirteiden luonteesta. Ovatko optimismi ja pessimismi saman muuttujan ääripäitä vai ovatko ne täysin omia ominaisuuksiaan? Tutkimukseni näyttää vahvistavan, että optimismi ja pessimismi eivät ole samalla janalla eikä niillä ole mitään tekemistä keskenään."
Minusta tutkimustulos on tässä suhteessa ihanan armahtava. Ei tarvitse olle superoptimistinen elääkseen terveellisesti. Optimistisuus ei olekaan se suuri oikea autuaaksi tekevä asia. Tosin tuon olen kyllä tiennyt omalla tavallani jo ennen tätäkin.
Helsingin Sanomien vain tilaajille suunnatussa artikkelissa oli kokeiltavana Life Orientation Test-Revised -niminen (LOT-R) testi, jonka ensimmäinen osa testasi ja arvioi vastaajan optimistisuutta ja toinen osio vastaajan pessimisten piirteiden määrää. Testin mukaan olin ehkä hieman vähemmän optimistinen kuin testiin vastaajat keskimäärin. Toisaalta olin selkeästi vähemmän pessimistinen kuin vastaajat keskimäärin. Pessimistisyyteni määrä on suhteellisen matala, ja vain se merkitsee sepelvaltimotautiin kuolleisuuden kannalta. Pieni optimismivajeeni ei tässä suhteessa merkitse mitään!
Minua lohduttaa se, ettei nimittelemiseni peripessimistiksi olekaan enää niin itseoikeutettua sen perusteella, etten ole yltiöoptimistinen. Minä olen tällaisenaan ihan sopiva!
Tässä lisää linkkejä tuosta mielenkiintoisesta tutkimuksesta kertoviin artikkeleihin:
https://www.hs.fi/elama/art-2000006345203.html (vain tilaajille)
Asiasta luontoon :-)
Lauantaina ei ollut niin upea sää kuin sääennusteet antoivat tänne päin Suomea odottaa. Päivä on kuitenkin jo melkoisen pitkä, eikä satanut ollenkaan. Luonnossa tuli viihdyttyä niukasta kuvausmateriaalista huolimatta.
Ihan aamupäivään osuivat ainoat kuvaushetket, vaikka silmän iloa osuikin kohdalle pitkin päivää. Valkohäntäkauriit osuivat nippa nappa kuvausetäisyydelle. Kun huomasivat minut, tuijottelimme toisiamme aikamme. Peruuttelin sitten takaisin metsään ja jätin pellon heille :-)
Mikähän sitten tällainen realisti olisi? Pessimisti, optimisti vai jostain väliltä? Mä olen huomannut, että kun nuoruusiän angsti on väistynyt on vähän iloisempi elämänasenne asettunut taloksi. Mutta onhan niitä synkkiä hetkiä silloin tällöin.
VastaaPoistaJos se olisi niin, että sekä optimismille että pessimismille olisi ikään kuin omat kanavat, joita voi säätää omalle kohdalle osuvaksi. Kuinka paljon optimismia ja kuinka paljon pessimismiä. Jos ei edusta hillittömästi ääripäitä, on sitten omanlaisensa realisti?
PoistaIloa ja tuskaa riittää aina, jos elämää elää oikein kunnolla. Näinhän se menee :-)
Ihanaa alkavaa viikkoa!
Minä olen oikeastaan Optimismi,ja positiivinen myöskin, näen siis asioissa aina sen positiivisyyden, jos joku on negatiivinen jossain asiassa, se myös itseäni auttaa kun on sillä mielellä, myös näiden säidenkin suhteen,
VastaaPoistavaikka ei päässyt tänäkään talvena hiihtämään.
Hienoa, maailma tarvitsee optimisteja :-)
PoistaNiinkuin se tarvitsee meitä kaikkia ihania erilaisia ihmisiä täydentämään toinen toisiamme hyvällä ja innostavalla tavalla :-)
Luin tuon Hesarin jutun. On aika loogista, että pessimisti sairastuu herkemmin. Vaikka jutussa sanottiin, että optimismi ei suojaa sairaudelta, mutta uskon, että se auttaa selviytymään siitä paremmin.
VastaaPoistaOptimisti on harvemmin pessimisti :-)
PoistaMielelläni odottelen noiden termien uusmäärittelyä.
Optimismista on varmasti paljon iloa ja hyötyä.
Tällaisen riskianalyytikon mielestä on ihanan armollista, että pelkkä positiivisuuskin riittää :-)
Pessimisti ei pety.
VastaaPoistaSie se näät nuita kauriita aina. En mie nää ku ihan hämärissä joskus.
Tuolla samalla pellolla noita käyn aina kuikkimassa.
PoistaToki niitä muuallakin näen, mutta kuvaamaan pääsen tavallisimmin vain tuolla tutussa, hieman ennakoitavassa ympäristössä.
Mutta sinä näetkin taas niin paljon muuta sellaista, mikä ei minun silmiini osu millään.
Kaikkea ei voi saada ;-)
Olisipa kiva nähdä niitä joskus;-))
VastaaPoistaEsiintyminen: Verraten yleisenä Hämeessä, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Muualla harvakseltaan esiintyviä kantoja. Elää viljelysalueiden tuntumassa reheväkasvuisissa metsissä. Talvella usein kuusikoissa, missä lunta on vähemmän.
Poista