Harmaan sään myötä ajatus ja kirjoitukset harhailevat muuallakin kuin luonnossa, mutta toisaalta luonnon luomiahan me ihmisetkin olemme. Edellisessä julkaisussa sivusin introverttejä ja ekstroverttejä. Pientä vastakkainasettelua ihan siinä mielessä, ettei kumpikaan ole toista parempi tai huonompi. Ja siinäkin mielessä, että todella harva on puhtaasti jompaa kumpaa lajia.
Lisäksi on tietenkin olemassa lähes loputtomasti muita ominaisuuksia ja toimintatyylejä, joiden hyvyydestä voidaan olla todella montaa mieltä. Osa sisältyy jotenkin noihin introverttien ja ekstroverttien määritelmiin, mutta koska vain harva asettuu noille äärirajoille, kaikkien ominaisuuksien punnitseminen sellaisenaan on ihan mielenkiintoista.
Millä tavoin kuvailisit itseäsi, entisiä luokkakavereitasi tai nykyisiä työkavereitasi?
- innokas
- malttamaton
- utelias
- kekseliäs
- hiljainen
- ujo
- vetäytyvä
- esiintymishaluinen
- pomo
- ulkonäkökeskeinen
- epävarma
- urheilullinen
- musikaalinen
- taiteellinen
- käsistään kätevä
- auttavainen
- sooloilija
- yksinäinen
- lahjakas
- suorittaja
- nautiskelija
- seurallinen
- lunttaaja
- ideoija
- ideavaras
- tai jotain muuta?
Mikä kuvailuista on mielestäsi positiivista, mikä negatiivista ja mikä siltä väliltä?
Oma käsitys itsestäni on muuttunut huikeasti vuosien saatossa. Käsittämättömän kauan elin elämääni ilman minkäänlaista mielikuvaa siitä, millainen olen omasta tai toisten mielestä. Vasta keski-iässä aloin pohdiskelemaan tätä.
Lähtökohtaisesti olin nuorena kovin innokas. Elämä ja opettajat, osin myös koulu- ja työkaverit hillitsivät tätä puolta minussa todella paljon vuosien varrella. Kadotin sen puolen itsestäni välillä kokonaan. Välillä löysin sen uudelleen ja sitten koin taas tukevan sammutuksen. Nykyään olen sitä mieltä, että se on parhaimpia puolia minusta - viis muiden mielipiteistä 😉
Malttamaton olen ollut kovastikin. Jäin toisella luokalla jälki-istuntoon sen vuoksi, etten malttanut olla hiljaa (vaikka opettajan lauseessa oli ilmiselvä virhe!). Äiti ei ikinä ymmärtänyt tätä. Tulin rangaistuksi tuplasti muka-viisaasta hölötyksestäni. Olisi pitänyt oppia siitä. Vaan en oppinut 😉
Uteliaisuuteni on johtanut niin seikkailuihin, upeisiin kokemuksiin kuin hankaluuksiinkin. Tässä vaiheessa haluan kertoa, että olen ollut koulussa aina hyvä oppilas kokeiluistani ja persoonastani huolimatta - tai ehkä juuri siksi. En ole siis puhtaasti pelkkä toilailuja, minkä käsityksen tästä voisi muuten saada.
Olen ollut synnynnäinen esiintyjä aina. Olen ollut framilla balettikoulun esityksissä, koulujen joulu- ja kevätjuhlissa, kuoroesiintymisissä, näytelmissä niin koulussa kuin kaupunginteatterissakin. Olen osallistunut laulukilpailuihin, toiminut tanssinopettajana, juontajana, kouluttanut vuosia eri alan ammattilaisia. Olen osallistunut puhekilpailuihin ja voittanutkin niitä. Olin aikoinaan Istanbulissa edustamassa Suomea nuorkauppakamarien Euroopan puhekilpailussa. Tätä listaa voisi jatkaa aika pitkään. Nautin esiintymisestä ja olen siinä palautteen mukaan myös hyvä. Se on kovasti mielipiteitä jakava juttu, onko se hyvä vai vähemmän hyvä juttu 😉
Urheilullisuus on nykyään vähemmän minua, mutta nuorena tanssin balettia ja juoksin kilpaa. Harjoitukset veivät aikani muusta nuorisokohinasta.
Olen soittanut kitaraa ja poikkihuilua. Olen opiskellut musiikkipainotteisissa opinahjoissa ja ollut avustajana muutamassa musikaalissa kaupunginteatterissa. Aikuisella iällä olen vielä opiskellut laulua laulutunneilla.
Käsityö oli koulussa heikkouteni. Sain siitä todistukseen kasin muiden kädentaitoja mittaavien aineiden ohella (kuvaamataito ja kotitalous). Jos olisin elänyt sata vuotta aikaisemmin, elämäni olisi ollut aika kurjaa, kun listaan lisätään kaikki allergiani. Mutta nyt selvisin 😊. Nykyään tehtailen sukkia. Kudon, kuten meillä sanottiin tai neulon, kuten lännessä sanotaan.
Olen auttaja. En tietoisesti, mutta annan mielelläni omastani ja autan, jos mitenkään voin. Antaminen tuntuu hyvältä, kunhan kukaan ei käytä sitä hyväkseen.
Olen ehdottomasti suorittaja ja se on asia, mistä pitäisi päästä eroon.
Miten sinä suhtaudut erilaisiin olemisen ja tekemisen kuvauksiin? Millainen olet? Millainen haluaisit olla? Ja mitä arvostat muilla?
Loppuun lisään valokuvan, joka olen ottanut vuonna 2014 ja joka on ollut vakituinen myyntiartikkeli sen jälkeen vuosittain. Yksinkertainen kuva talitiaisesta lumen täyttämän (huonolaatuisen) lintulaudan äärellä. Tämä kuva löytää ostajia vuodesta toiseen - kuka olisi arvannut 😊
Talven ihmeellisiä hetkiä sinullekin!
Nämä ovat mielenkiintoisia. Jouduin koulutusta varten joskus vähän yli 20 v tekemään nelikentän itsestäni, missä kyseltiin samantyylisiä asioita. Sitten piti antaa tehtävä työkaverille, ystävälle, esimiehelle, ja mitähän kaikkia siinä olikaan. Hauskaa oli, että neliöni oli melkein neljän kentän keskellä. Sen lisäksi muiden arviot osuivat aika hyvin yksiin oman näkemykseni kanssa.
VastaaPoistaKoen olevani introvertti tai ekstrovertti tarpeen mukaan.
Olet saanut aika tärkeän opetuksen toppuluokkalaisena: totuudenpuhujista ei yleensä tykätä :)
Minulla myös intro- ja ekstroverttiys tasapainottelevat ja vuottelevat fiiliksen ja sosiaalisen turvallisuuden mukaan.
PoistaSain varmaankin hyvän opetuksen, mutten tajunnut ottaa siitä onkeeni. Samaa päätä on hakattu seinään sen jälkeenkin 😂
Kuva vaan osuu moneen tarpeeseen :) Isännälläki on yks orava/lintulautakuva, joka on suosittu.
VastaaPoistaArvaamattomia ovat kuvien ostajien tiet. Toisaalta mitä useammin kuvaa on ostettu, sitä aikaisemmin se tulee myös kuvavirrassa vastaan. Menestys ruokkii menestystä. En tiedä, onko se onneksi vai ikävä kyllä 😉
PoistaIhana olla oma itsensä;-)))
VastaaPoistaJuuri niin 😊
PoistaMinulla kesti vain hämäläisen kauan aikaa ymmärtää, mikä ja kuka oikein olen. Ja onko se pahaksi, pitäisikö sittenkin muuttua muuksi. Monen monta möyhentäjää on käyttänyt naiiviuttani hyödykseen ihan omaksi ilokseen. Niistä olen saanut näppylöitä 😕
Mukava, että olet uskallat nyt olla oma innokas itsesi. En arvosta ihmisiä statuksen mukaan ja miten paljon on elämässään saavuttanut. Menestyksellä on usein se kääntöpuoli. Nuorempana olin ujo ja arka enkä vieläkään tykkää olla joukon keskipiste. Työelämä kasvatti ja samoin puoliso. Olen oppinut sanomaan mielipiteeni silläkin uhalla, että siitä ei pidetä tai se saa toisen suuttumaan. Parisuhteessa on niin ihana, kun saa olla oma itsensä kaikkine puutteineen ja silti kokea, että toinen hyväksyy.
VastaaPoistaOn tuo tintin mökkikuva suloinen 🤗
Kiitos, Beate!
PoistaUskallan tunnustaa olevani innokas ja välillä myös käyttäydyn sen mukaisesti. Monesti olen kuitenkin myös varuillani ja varpaillani. Yli viidenkymmenen vuoden satikudit ovat tehneet varovaiseksi.
Minullakin on onnekseni puoliso, joka on vuosikymmenet rakastanut minua juuri tällaisena kuin olen. Muuten olisikin ollut kohtuuttoman vaikeaa. Yhdessä ihmisessä voi piillä iso pelastus ja armahdus.
Mielenkiintoisia pohdintoja! Oma käsitys itsestä voi olla monesti aika toisenlainen kuin muilla sinusta. Tuo intorverttiys / ekstroverttiys on meillä monella varmaan jotenkin tilanteista riippuvainen - välillä koen olevani hyvinkin sosiaalinen ja toisinaan taas hyvin vetäytyvä, niin seurasta ja tilanteesta riippuen. Edelliseen kommentoijaan viitaten hienoa on, että oman puolison kanssa voi ja saa olla juuri niin oma itsensä kuin vain mahdollista, ei tarvi yrittää "siistiä" mitään. Ja silloin on usein myös valtavan hauskaa!
VastaaPoistaKiitos, Hitunen!
PoistaTodennäköisesti totuus itsestä lepäilee tuolla oman ja muiden käsitysten välimaastossa. Muita kannattaa kuunnella löytääkseen perille, mutta samalla pitää olla uskollinen omalle itselleen. se on vaikea yhtälö.
On mahtavaa, kun puoliso on veistetty samasta puusta kuin itsekin. Vaikka tausta voi olla erilainen, ne keskeiset mieltymykset ja arvot ratkaisevat 🧡
Kaikkien pitää olla sellaisia kun on. Se pitää/pitäisi kaikken ymmärtää ja hyväksyä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Oma ympäristöni ei aina ole ollut sinne päinkään samaa mieltä.
PoistaKun tunnistaa aidot ihmiset ja ystävät, voi onneksi heidän kanssaan olla ihan juuri itsensä. Ja jos on kovempi nahka kuin minulla, oma itsensä voi olla muussakin seurassa 😊
Thank you, Agnieszka!
VastaaPoistaYour name is SO difficult for a finn to spell 😅
Hieno postaus, kiitos tästä. On varmasti hyvä silloin tällöin pysähtyä miettimään, mikä olen ja mitä odotan itseltäni ja mitä ajattelen muiden odottavan minulta. Käsitykset muuttuvat vuosien varrella. Erityisesti jos tulee isoja elämänmuutoksia, tulee muutoksia minä-kuvaan. - Ihana on tuo alimmainen kuva. Ihanaa joulun odotusta sinulle!
VastaaPoistaKiitos, Anneli!
Poista