Aktiivista stressistä palautumista ja kalatiiran kalasaalis 🐡

Huomasin muutama päivä sitten pinnani lyhentyneen vapaa-ajalla huomattavan lyhyeksi. Stressin ja kiireen keskellä olen hoivannut ja huoltanut työminääni, mutta arkiminä on jäänyt vähän (aika paljonkin) heitteille, mitä nyt olen pyrkinyt rentoutumaan irtautuakseni työmoodista ja nukkuakseni paremmin. Mutta sinne stressiboxiin ne kipunat, hermostumiset ja stressitilanteet ovat jääneet muhimaan. Eivät hän ne sieltä itsekseen koskaan häivy. Kasvavat vain korkoa. Ainakin minulla.

Pidennetyn viikonlopun myötä havahduin tilanteeseen ja ensin ketutti ihan vietävästi. Taas kerran 😂. Sitten ryhdyin punomaan suunnitelmaa tilanteen muuttamiseksi. Ja jo nyt on paljon rennompi fiilis. En silti lupaa, että tilanne on ohi. Jatkan itseni elvyttämistä ja huomioimista tästä eteenkin päin.

Reseptinä on nyt ollut lepääminen, rauhallisempi tahti, luontoon pysähtyminen (oikein kunnolla), nauttiminen ja suorittamisen välttäminen. Jos ei olisi näin kuumaa, stressitasoni olisi varmasti nykyistä matalampi, mutta siihenpä en voi itse vaikuttaa. Eletään siis näillä ehdoilla, mitä on annettu 👍.

Koira ei tykkää kuumasta. Paksu turkki tekee sen elämästä kuumaa ja hidastaa uimareissun jälkeen turkin kuivumista. Seuraamme tässä päivä kerrallaan, pitäisikö turkkia hieman keventää.

Naapurilammen kalatiira (tai toinen niistä - miksei molemmat) kalastaa perheelle ahkerasti ruokaa. Naurulokit pitää aina ensin ajaa pois, jos ne ovat rosvomielellä seuraamassa tilannetta. Pois ajaminen on päivä päivältä suoraviivaisempaa. Piskuinen tiira lentää suoraan päin ja huutaa kuin palosireeni. Kun se vielä lentää pakenevan lokin perässä kuin paraskin saalistaja, homma on hoidettu nopeasti ja tehokkaasti.

Ja sitten vain sitä perustehtävää toimittamaan. Ensin tähystetään ja lennetään sinne ja tänne. Tehdään koe- ja valesyöksyjä.

Ja jäihin se ruutana nokkaan!

Lempeyttä kaiken tämän kuuman keskelle!