Olen monesti ajatellut, että vanhan, heikkolaatuisia omenia tuottavan omenapuumme tarkoitus on sen kaunis kukinta. No, tänä vuonna se ei juurikaan kukkinut. Piti ihan aukaista mieltä ja ajatusta hieman laajemmaksi. Tuo omenapuuhan on mitä mainioin lintujen pysähdys- ja ruokailupaikka talvisin. Kesäisin se toimii seisovana ruokapöytänä kaikille hyönteissyöjille. Se antaa osapäivävarjon sen alla kasvaville perennoille ja pensaille. Sen oksille pääsee talvisin myös muutama lintujen ruokintalaite. On sillä monen monta tehtävää. Ihan ilman kukkia ja syötäviä hedelmiäkin.
Kolmikymppisenä kriiseilin itsekseni ja ihan hissukseen oman elämäni tarkoituksen kanssa. Se piti löytää ja sillä piti olla kunnon tarkoitus. Vähitellen löysin tarkoituksen aivan muualta kuin mistä sitä etsin. Paljon lähempää ja paljon konkreettisempana kuin osasin ajatellakaan.
Nyttemmin ajattelen, ettei kaikella tarvitse olla jotain tarkoitusta, vaan että elämä on arvokasta sellaisenaan, ilman mitään hyötyä tai seurausta.
Ja sitten asiasta kukkaruukkuun. Silkkiuikut lisääntyvät.
Toukokuun puolivälissä kävin kuvaamassa silkkiuikkuja ja silmiini töksähti erityisesti tämä aloitteleva pariskunta, jolla hommat eivät sujuneet kuin Strömsössä. Pesäviritelmä oli minimaalisen pieni. Riittävän suuri paritteluun, mutta aivan liian pieni munien hautomiseen.
Parittelukaan ei oikein sujunut. Naaras valmistautui kaikkine menoineen aktiin. Pörhisteli pystyssä kuin kunnostaakseen pesää ja sitten asettui makuulle.
Pari viikkoa tämän tapahtumasarjan jälkeen pari oli hylännyt aikaisemman 'pesänsä'. Olivat rakentaneet viereen yhtä vaatimattoman ja kelvottoman makuualustan. Parittelukin oli ihan yhtä haastavaa kuin aikaisemminkin. Yhden aktin jälkeen koiras hengaili paikalla hetken aikaa ja seuraili naaraan valmistautumista seuraavaan aktiin. Sitten se vain poistui paikalta. Aika pian naaraskin poistui paikalta ja pieni pesäkyhäelmä jäi sinne ihan yksikseen.
Parempaa kesää meille 😊.
Mahtavat kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaIhme jos tuo pesä tulee kestämään. Yksi pieni myräkkä ja ...
VastaaPoistaEi se kestänyt edes myräkkään asti 😔.
PoistaHaha, eläinten elämän seuraaminen on mielenkiintoista, ja aina välillä pääsee näkemään jotain tällaista, vähän tragikoomista. Toivottavasti saavat pesinnän käyntiin edes jossain vaiheessa - jos ei tänä kesänä, niin ehkä ensi kesänä jo sujuu paremmin!
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että on jotenkin helpompaa olla, kun yrittää olla liikaa miettimättä tarkoituksia - mikä on minun olemassaoloni tarkoitus tai jonkin muun asian ns. funktio. Helposti saattaa eksyä siihen suohon, missä tuntuu, ettei millään ole mitään tarkoitusta. Tarvitseeko tarkoitusta ollakaan? Vanha omenapuu on hyvä säilyttää pystyssä. Se voi tuottaa vielä iloa niin monella muullakin tapaa kuin vain kukin ja hedelmin.
Minä pidän peukkuja ensi kesälle, tämä kesä ei näytä varsinaiselta mahdollisuudelta.
PoistaHaastavissa elämäntilanteissa kaipaan jotain merkitystä sille, miksi kannattaa jaksaa ja kestää. Olen löytänyt - en ehkä tarkoitusta, mutta merkityksen. Hyvin pienen ja kevyen, mutta samalla se ei ole painostava taakka. Vain jotain pinetä, jota voin aina silloin tällöin jaksaessani tehdä ja välittää eteenpäin. Se palkitsee minua.
Omenapuun merkitys on olla tuon pienen pienen ekosysteemin suurin ja vanhin tekijä. Suoja ja tuki. Se on minusta aika makeaa 😊.
Oi, koitan selvitä tästä lyhyesti, epäilen onnistumistyani;D
VastaaPoistaTää kans alkoi etsiä elämän tarkoitusta kun eräässä vaiheessa kaikki mitä aloitti keskeytyi, päättyi, siirtyi syrjään, sivuun ja alin sinne luisua itsekin. Ysärin lama oli tietty taloudellsiten huonojen aikojen syy mutta kun ajettiin autolla päälle ja kaikkea muuta niin aloi epäillä vahvasti eksistenssini tarpeellisuutt, elämä oli yksinkertaisesti ihan liian vaikeaa ja kohtuutonta, itse olin oikeasti suurionpaan osaan vastoinkäymisiä syytön, osaton eli viaton, Ei tarvitgs virkailijan isoa virhettä tehdä kun vaikutus on raju. Etsoessäni törmäsin dopingiin mikä lisäsin etsimiseen käytety koneen eli aivojen suorituskapasiteettia ja lopulta sain mitä halusin..tai siis löysin mitä olin etsinyt...ainakin jnotain. En löytänyt elämän tarkoitusta mutta löysin oman elämäni tarkoituksen.
Löytämisesssä on se hankala puoli että siihen löytöön on tässä tapauksessa tyydyttävä, ei itsestään mitään, kokonaan jotain muuta, löydä kun on kerran itsensä löytänyt. Sen yväksymiseen meni enemmän aikaa kuin etsimiseen. Vaan löysin kuitenkin ja jatkoin elmääni. Vaikka se edelleen, ajoittaan, tuntuu tylsöältä, typerältä ja turhauttavalta niin en enää vajoa takaisin mustaan, tarkoituksettomaan pyörimiseen. Voin toteuttaa elämän tarkoitusta, siitä saattaa jonkinlaisen palkinnonkin saada. Tai sitten ei, sivuseikka. Elämä alkaa itsessään olla palkintomatka.
Vielä kun keksisi yhden ajatuksen, sellaisen mitä kukaan muu ei ole vielä ajatellut. Yksi. Edes yksi, pliis! Oolen monta asiaa luullut omaksi keksinnöksi, totuus paljastuu usein vahingossa, saa epäilemään olenko kokonaan kopio, täytyy jotain omaperäistä löytyä. Toivossa on hyvä elää. Living in Toivo, story of the lapamato.
Tuo oman elämän tarkoitus - tai edes merkitys onkin aika huikea juttu, vaikkei se välttämätöntä olekaan.
PoistaMinulla oikean oman merkityksen löytämiseen meni niin kauan aikaa, että kun se alkoi pienuudessaan hahmottua, en ollut yhtään pettynyt. Olin helpottunut, että löysin jotain ihan omasta olemassa olemisestani, ei vain sitä, että olen tueksi läheisilleni.
Sinulla on varmasti monen montakin ihan omaa ajatusta. Niiden pukeminen sanoiksi on joskus vain vaikeaa ja sitä päätyy sanoittamaan omaa itseään muiden sanoin.
Etkä sinä todellakaan voi olla kenenkään muun kopio! Ei toista tuollaista maan päällä kävele 👍.
Ainakin minulla suurimmat ahaa-elämykset ovat jääneet sanoittamatta. Ne jäävät vain omaan päähän. Jos haluaisin jakaa ne muiden kanssa, minun pitäisi käydä itseni kanssa pari seminaaria ja etsiä ihan uutta sanoittamisen taitoa. En arvaa toistaiseksi sanoittaa niitä edes itselleni. Vahva fiilis ja oivalluksen tunne riittää.
Taitaa olla koiras joko nuori tai sitten jotenkin vajaa.
VastaaPoistaOon kuulemma nihilisti, mutta ei mun mielestä elämällä ole eikä tarvi olla tarkoitusta. Tietysti jos keksii sellaisen itselleen, niin on varmaan kivempi elää, mutta menee se ilmankin. Olen leikitellyt ajatuksilla salatusta tarkoituksesta, esim. vaikka että mun tarkoitus oli pelastaa tuo mies syrjäytymästä tai tehdä nää lapset tai asuttaa tämä vanha mökki tai mitä vaan, mutta sitä ei mulle koskaan kerrota.
Nuori varmaan - koiras siis.
PoistaEn minäkään enää sitä tarkoitusta tarvitse samalla tavalla kuin nuorempana. Nyt omista lähtökohdista itse asetettu merkitys tuo kuitenkin välillä hyvän mielen. Minullakin on merkitystä 🥰.