keskiviikko 2. elokuuta 2023

Elokuun kantarellit ja mökkimuistot

Elämä jatkuu. Ja työelämä jatkuu - loman jälkeen. Tänään oli ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä. Se oli ihanaa hapuilua, silti jäljellä oli vielä jotain pientä tuntumaa siihen, mitä on tullut tehtyä reilut kolme viikkoa sitten. Ensimmäinen työviikkoni on kolmipäiväinen, joten siitä selvitään.

Tärkein asia ensin: kantarellit ovat nousseet poimittavaksi. Sato ei ole parhaimmillaan, mutta todella isoihinkin kantarelleihin olen jo törmännyt. Ne vaikuttavat kypsyvän eri tahtiin eri paikoissa. Viime vuoden havaintojen perusteella olen nyt käynyt läpi varhaisten kantarellien alueita. Ja vertailun sekä varmuuden vuoksi olen käynyt läpi vähän muitakin reuna-alueita. Aikaisemmat kokemukset tuntuvat pitävän kutinsa.

Voisin jatkaa kantarellikuvailuja pitkään ja vielä pitempään, mutta jätetään se väliin. Tällä kertaa 🤭.

Olen pohtinut sienikorin hankkimista muovipussieni tilalle. Sellaisen riittävän ison korin, johon mahtuu kunnolla sieniä. Käytätkö sinä sienikoria? Millaista koria suosittelisit?


Suunnittelemme myös soutuveneen hankkimista. Sen pitäisi olla sellainen, jonka siirtäminen ei olisi mikään hurja projekti ja jota saisi helposti liikuteltua myös kevyellä sähköperämoottorilla. Onko sinulla kokemusta tältä saralta? Mitä suosittelisit? Erityisen paljon painoa pistän mökkiveneen kokeilun jälkeen veneen vakaudelle ja sähköperämoottorin helpolle käyttömahdollisuudelle. Mökkivene oli ahdistavan kiikkerä pienenkin liikahduksen suhteen. Perämoottorin kanssa oli ulottuvuusongelmia. Moottori mahtui tuunailun jälkeen paikoilleen, mutta moottorin käyttäjä joutui tasapainoilemaan osin akun päällä. Sellainen on ihan poissuljettu vaihtoehto.

Haikailen varmaan ikuisesti myös jonkinlaisen kesämökinkin suhteen, jonka pitäisi kuitenkin täyttää aika monen monta ehtoa ollakseen lopulta kelvollinen minun näkökulmastani.





Nyt hautajaisten jälkeen pitäisi pureutua perunkirjoitukseen. Taidan totutella ensin muutaman päivän loman jälkeiseen työelämään ja vasta sitten ryhtyä perunkirjoituksen pariin. Kyllä sekin siitä 🤍.


Kevätkesän ohella syyskesä on suosikkivuodenaikojani. Hiljaisen ja stabiilin keskikesän jälkeen alkaa jälleen tapahtua. Öisinkin on taas jo pimeämpää 🥰. Ja ne sienet 🙈. Minun mittakaavassani nyt on luvassa vuoden upeimpia aikoja (onneksi hirvikärpäsetkään eivät ole vielä kohta iholla). 

Mikä sinun mielestäsi on parasta elokuussa?

14 kommenttia:

  1. Sienet on tosiaan noussut meidän iloksi. Viime vuosi olikin täälläpäin todella surkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Tosi kiva, että sienisato on käynnistynyt teilläkin!

      Poista
  2. Kauniita elokuun kuvia. Minusta on parasta elokuussa samettiset illat. Olen usein mieheni kanssa myöhään asti ulkona ihailemassa puutarhan valoissa liikkuvia kasveja ja puita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Enkuli!

      Tuohon pitäisi muuten itsekin panostaa. Kuulostaa niin hyvältä 🥰.

      Poista
  3. Minulla on tilava sienikori, en tiedä, mistä tehty. Se on kätevä. Sienet eivät ainakaan liiskaannu. Veneistä en tiedä mitään. Kantarelleja olen jo poiminut. Se on ihkuihanaa hommaa. Elokuussa nautin juuri sienestämisestä ja kasvimaan antimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Täytyy jatkaa tuota oman sienikorin etsimistä.

      Poista
  4. Muistinkin viime vuodesta, että kantarellit ovat intohimosi! Onneksi taasen alkaa kantarellikausi👍
    Elokuussa parasta on pimenevät illat ja jos vielä sattuvat olemaan lämpimiä. Me suunnittelimme jatkavamme paljussa käyntiä, niin kauan kuin tarkenemme iltaisin ja hommasimme jo tunnelmavalotkin sinne. T. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irkku!

      Intohimolla mennään taas, vaikka viikon metsärymyämisten jälkeen jalat valittavat hieman väsymystään 🙈.

      Elokuun illat ovat aivan mahtava voimavara - joka sitten toteutuu tai ei. Suomen valoisaan kesään tottuneelle elokuun illan hämäryys / pimeys yhtä aikaa lämmön kanssa on eksoottinen kokemus 🌺

      Poista
  5. En ole lainkaan ehtinyt sienimetsään. Elän toivossa, että naapurin Marit tuo satoa meillekin, kun hänen miehensä ei sieniä syö. Marit tietää oivalliset kantarellipaikat, vaan ei niitä muille kerro.
    Tuttavallapariskunnallani on perämoottorillinen vene, jonka he laskevat trailerilla milloin minkäkin järven rannassa veteen. Varsinkin isompien vesien rannoilla on yleisiä veneenlaskupaikkoja ja pysäköintialueita auton ja trailerin lyhytaikaiseen käyttöön. Kiertelevät katselemassa maisemia, kalastavat ja käyvät saarissa marjassa ja sienessä. Olen kyllä veneen monta kertaa nähnyt, mutta en ole huomannut katsoa sen kokoa ja laatua sen tarkemmin. Heillä oli vuosia sama vuokramökki, josta omistaja päätti pari vuotta sitten luopua. Myi sukulaiselleen. Tuttavapariskunta oli tottunut veneilyyn jo mökkimaisemissa. Nyt mökkeily on vaihtunut veneilytrippeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sienestämiskausi jatkuu onneksi melkein talveen asti. Ei siis vielä mitään hätää, jos ei ole maailmaa suurempia suunnitelmia sienien suhteen. Nyt sieniä näyttää tulevan runsaasti, joten niitä riittänee kaikille halukkaille.

      Tilasimme meille veneeksi venootin. Se on sopiva yhdistelmä kanootin ja soutuveneen parhaita puolia. Jäämme odottamaan jännityksellä, millainen se onkaan käytännössä. kevyt pitäisi olla, käytetään airoja ja perämoottoriakin siinä voi käyttää 👍

      Poista
  6. Minulla on niin huonot sienipaikat, että taidan tänäkin vuonna ostaa kantarellit. Minulla on vakimyyjä, joka jo lupaili minulle alennushintaakin :)

    Meillä on mökillä pieni sähkömoottori ja akku. Itse moottori on kyllä siro ja näppärä, mutta se akku on painava, kookas ja jotenkin hankala. Meidän nopeasti vaihteleviin suunnitelmiin ei meinaa sähkömoottori sopia, kun akku on tietenkin aina lataamatta ja sen lataus on hidas. Minä siirryin sujuvasti täyssähköautoon, mutta veneilyssä se ei meinaa toimia mitenkään. Neuvoja hyvästä mallista en osaa antaa, kun nuo meidän vermeet eivät ole se paras valinta ja ovat myöskin aika vanhat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rouva Kepponen!

      Akut ovat painavia, mutta ainakaan meidän perämoottorimmekaan ei ole ihan kevyt - jos ajattelee, että minä kantaisin sitä. Ei näillä käsillä. Onneksi mies on ahkera lataaja ja avulias kantaja. Kunhan saadaan vene kotiin, päästään harjoittelemaan sillä kulkemista sähkömoottorin avulla.

      Poista

Kiitos kommentistasi!