Arvoristiriita - ok - mutta miksi pitää ärhennellä?

Pakenin aikoinaan melkein kokonaan facebookista ikävän ja ahdistavan keskustelukulttuurin vuoksi. Kavensin muutaman vuoden aikana 'ystävälistaani' melkoisesti ja pyrin pääsemään haitallisen puheen ja kirjoituksen ulottumattomiin.

Sama aggressiivinen ja vastakkain asetteleva viestintätyyli tulee silti vastaan monessa muussakin foorumissa. Kun hyökkäävä keskustelu- ja kommentointityyli on kerran omaksuttu, sitä käytetään ikävän usein myös arkisissa läsnäkohtaamisissa.

Jos olet välttynyt verbaaliselta pomotukselta, voit hymyillä hieman nykyistä enemmän. Tilanne vaikuttaa hyvältä 👍

Mielensä pahoittamisen kulttuuri on päässyt kasvamaan ihan vaivihkaa. Kaverisi voi pahoittaa mielensä siitä, että kerroit tuntevasi olosi epämukavaksi. Tai siitä, ettet ollut hänen kanssaan samaa mieltä.

Sinä itse voit pahoittaa mielesi vaikkapa siitä, ettet voi olla kohtaamisissa oma itsesi tai koet painostusta siirtyä epämukavuusalueellesi.

LinkedIn:ssä näkee keskusteluja, joissa esimerkiksi etä- ja läsnätyön kommentointi hipoo tunteellisuudessaan sopivuuden rajoja. Tunteellisuutta korostetaan harvoin (?) myönteisesti. Minun haarukkaani jääneet kommentit ovat pahimmillaan äärikontrolloivia, hieman halveksivia ja luokittelevia. 

Äärimmäisetkin mielipiteet on aina mahdollista esittää rakentavasti, yhteistä keskustelua edistäen. Nykyinen trendi näyttää painuvan voimakkaiden kannanottojen puoleen. Ja sehän ei suosi meitä taviksia.

Voisitko tehdä palveluksen?

Seuraavan kerran, kun törmäät tuhnuluokan kommenttiin, jaksaisit vastata rakkaudella ja perspektiivillä. Hyvät teot eivät mene hukkaan. Niistä viriää melkein aina jotain näkymätöntä, joka joko puhkeaa kukkaan tai jää vain valmistelemaan maaperää seuraavaa kukintakautta varten 💖🌼💖

Ihanaa syksyn jatkoa! 💖🍄🌼🌲