sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Siirryttiin talviaikaan, etätöistä vääntäminen jatkuu ja syyskuisen käpytikan kuvia

Se on talviaikaa nyt. Kellon vääntely rassaa samoin kuin oman (ja perheen) elämänrytmin muuntelu. Vaan valittaminen ei nyt auta, joten täytyy vain sopeutua itselleen sopivalla tavalla.

Ihastelen sitä, että aamulla on muutaman päivän ajan lisää nukkumisaikaa (kunnes totun tähänkin). Yritän muistaa, että koiran iltaruoka pitää antaakin kolmelta neljän sijaan. Senkin ajan saa hivutettua kohdalleen parissa viikossa. Mutta vaikka selviydyn, en tykkää tästä kellonaikojen rassaamisesta. Onkohan kukaan koskaan löytänyt mitään hyötyä tästä kaikesta? Tutkitusti?


Yllättävän monen yrityksen johto näyttää ajavan työntekijöitä etätöistä läsnätöihin yhä voimakkaammin. Tämä etä- ja läsnätöitä koskeva keskusteludebatti ei näytä johtavan minnekään. kaikkein vähiten toisten ymmärtämiseen.

Läsnäoloon ei pakoteta, vaan houkutellaan. Kuulemma. Tavoitteena on melkoisen suuri läsnätyön määrä. Houkuttelun keinoja avaavat vain harvat. Pakolliset läsnäpalaverit luetaan usein houkuttelukeinojen piiriin.

Jos kyse on muusta kuin epäluottamuksesta ja epävarmuudesta, se olisi hyödyllistä viestiä ihan avoimesti. Nykyinen 'houkuttelu' ei kasvata luottamusta eikä työnantajan pitovoimaa - vetovoimasta puhumattakaan.


Kehitys tapahtui jo. Sitä ei voi peruuttaa, sitä voi vain yrittää suunnata edelleen, jos suunta ei tyydytä. Suuri osa palavereista on jo etäkokouksia. Niiden suorittaminen läsnätöissä avotyötilassa on haastavaa ja rajoittavaa. Ennemmin tai myöhemmin johdon täytyy päättää, haluaako se työntekijät mahdollisimman lähelle vain työtehon ja -laadun korkealle.

Meidän työpaikallamme pyritään tekemään töitä siten, että työt sujuvat mahdollisimman hyvin. Toki aina itse kukin joutuu tekemään kompromisseja. Ilman yleviä periaatteita kompromissit olisivat kuitenkin kyntämistä. Periaatteilla on merkitystä!


Taas palaan Poriin syyslomalle Siikarantaan, Reposaareen. Nyt pääosassa on käpytikka, joka nakutteli kovin raa'an näköisiä vihreitä männyn käpyjä. Käpypuu oli jo kelottunut vanha puu, jossa tikalla oli selvästikin oma käpykolonsa 🐦.






Se on jotenkin minun mielestäni hassua, että jotkut välttelevät erilaisia ihmisiä työelämässäkin. Ja kuitenkin erilaisuudesta on hyötyä ja siitä opimme. Yksi kertoo, millainen sohva on kaunis ja hyvä istua. Toinen kertoo sen, miten se rakennetaan kestävästi. Miksi pitäisi valita jompi kumpi?


Ihanaa talviajan alkua! Kyllä me taas selätämme tämänkin talven! Jotkut meistä osaavat jopa nauttia siitä 💖🥰😍.

6 kommenttia:

  1. Kyllä tästäkin talvesta selvitään.
    Kivat kuvat käpytikasta.

    VastaaPoista
  2. Etätöiden tekeminen on suuri lahja tämmöiselle nillittäjälle, joka ahdistuu muiden haahuilusta ja seurankipeydestä. Kun tehdään töitä, tehdään töitä.

    Asiakaspalvelua ei matkailualalla ole ulkoistettu etäroboteille. Ohjelma- ja tapahtumatuotanto on oma, ihana alansa, jossa vuorovaikutus on useimmiten se tärkein juttu. Se on mukavaa, palkitsevaa ja antoisaa - kun tietää alun ja lopun eikä joudu rypemään muiden elämässä aamusta iltaan.

    VastaaPoista
  3. Talvi tulkoon. Pidän kaikista vuodenajoista. Hienot kuvat käpytikasta.

    VastaaPoista
  4. Ekana talviaika-aamuna luulin, että koirien aikakin on automaattisesti vaihtunut kuten puhelimessa, mutta ilmeisesti se johtuikin vain siitä, että yöllä oli häslinkiä (tytön koira yökylässä ja ikävöi) ja niitä nukutti aamulla. Joutais jo päästä siitä ajansiirtelystä!

    VastaaPoista
  5. Jotkut läheiseni tekivät etätöitä jo ennen koronaa. Kokevat saavansa paljon enemmän töitä tehdyksi ilman pitkiä työmatkoja ja lukuisia keskeytyksiä toimistolla. Pikkuveljeni tekee etätöissä huomattavasti pidempiä työpäiviä, kuin aikanaan toimistolla. Se ei minusta ole välttämättä hyvä asia.
    Erilaisuus on suuri rikkaus. Olisi tylsä tavata vain itsensä kaltaisia ihmisiä.
    Kivat kuvat tikasta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!