maanantai 11. elokuuta 2014

Laulujoutsenperhe pitkästä aikaa

Laulujoutsenet ovat viime aikoina uineet paljon järven toisella puolella. Ne näkyvät sen verran, että poikasten määrän saa aina laskettua, mutta kuvia on turha räpsiä kuin todistusaineistoksi.

Sunnuntaina ne tulivat kuitenkin ihan lähelle. Alunperin kolmesta poikasesta yksi kuoli jossain alkuvaiheessa, mutta kaksi muuta on pärjännyt ja kasvanut hyvin. Melkein ovat jo vanhempiensa kokoisia. Auringonpaiste ei auttanut kuvaamista, mutta en valita. Lintujen näkeminen oli elähdyttävää, kuvaaminen sitten kuitenkin toissijaista näin pitkän kohtaamistauon jälkeen.



Poikaset syövät sotkuisesti, mutta mitä pienistä ;-)


Kylpemistä ja kuivattelua oli ohjelmassa. Minullehan tuo sopi vallan mainiosti :-) Näissä kuvissa näkyy vasemmalla alhaalla tuo paikka, missä liro patsasteli vielä puolisen tuntia aikaisemmin. Tässä vaiheessa oli jo paennut paikalta ;-)




18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, Irma!

      Ne olivat kuvattavalla tuulella :-)

      Poista
  2. Laulujoutsenten näkeminen on aina yhtä hienoa!
    Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Näitä on tullut seurattua pesinnästä ja hautomisajasta asti, on kuin vanhoja tuttuja tapaisi :-)

      Poista
  3. Nuo poikasethan ovat sitten samantyylisiä syöpöttelijöitä kuin meidän ankat, koska syövät sottaisesti. Huvittaa kun ankoilla on tapa, että lilluttavat syömisiään vedessä.. ruohoakin kun syövät, niin kantavat ne ensin vesikippoon lillumaan ja onkivat sieltä. Suuri osa ruohonkorsista sitten jää sinne veteen. Koirienkin vesikipot on jatkuvasti "kasvillisuuden peittäminä" kun ruohotupsut senkuin lilluu siellä.. :) Saa olla jatkuvasti vaihtamassa koirillekin vesiä tämän takia. Ankat, nuo ihana sottapytyt! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän syömisen tarvitse aina olla totista ahmimista - voihan se olla myös mielikuvituksellista nautiskelua :-)

      Poista
  4. "Puhtoinen kuin joutsenella rinta." Onpa ihana tarkastella joutsenia noin läheltä! Aika harvinaista herkkua. Hienot kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Häivähdys!

      Ne eivät tule liian usein 'tyrkylle'.

      Poista
  5. Taisitko mennä liian lähelle, kun emo levittelee siipiään (hätistellen..?).
    Upeat kuvat jälleen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä ihan kiltisti ja hissukseen (jopa) siellä lintutornissa olin ja pysyin. Luulen, että kyse oli enemmänkin peseytymisestä ja kuivattelusta, sillä se polski vedessä kuin sorsat konsanaan. Ensin kylvettiin ja sitten tuuleteltiin.

      Poista
  6. Oi, kyllä tuo laulujoutsen on upea lintu!

    VastaaPoista
  7. Olisinko neljä kertaa käynyt lintutornilla ja aina ne joutsenet ovat olleet vastarannalla. Juuri ja juuri on pystynyt ne paljain silminkin näkemään. Hieno kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tillariina!

      Kaukana ovat tavallisesti, jos näkyvissä ollenkaan. Nyt kävi hyvä tuuri :-)

      Poista
  8. Meillä on täällä todella hyvät mahdollisuudet seurailla joutsenperheitä ihan vierestä... niin ovat vuosien saatossa pysyneet lenkkipolun vieressä pesimässä :)
    Kauniit kuvat upeista linnuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marru!

      Tepä olette sitten onnekkaita :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)