tiistai 12. elokuuta 2014

Työpäivän illan kuvauksia ja ajanpuutetta

Tänään meitä oli lintutornilla seitsemän. Tai useampi oikeastaan, mutta kerralla korkeintaan seitsemän. Olin varannut reissulle vajaat kaksi tuntia. Reilut tunti meni kurkien kykkiessä kaukana sivussa. Ja me ihmismoiset höpötimme asiaa ja asian sivusta. Hassua, miten moniin ihmisiin tutustuu niin lyhyessä ajassa. Kurjet eivät välitä jutusteluistamme. Ne tulevat välillä todella lähellekin. Kalasääksi saattaisi arvostaa hiljaisempaa ja näkymättömämpää olemusta. Tulisikohan se lähemmäs saalistamaan, jos olisimme näköesteen takana? Sillä sitä tiiratessamme olemme automaattisesti kovin hiljaa.

Vähän ennen kotiin lähtöä kurjet alkoivat lennellä. Ensin kaksi. Sitten kuusi. Yhteensä siis kahdeksan. Muutamat kuvat, sitten kotiin. Kello on paljon ja vielä arkisia askareita jäljellä.

Aikataulu ei toimi näin. Joko ehdin käydä kuvaamassa tai käsitellä kuvia. En molempia. Tyhjensin illan muutamat kuvat koneelle, vaan niissä ei ollut sitä hienoa superlaukausta. Siispä tyydyn laittamaan kuvan, joka kertoo jotain illan fiiliksistä kuvausmielessä. Se, miten hauskaa ja rentouttavaa muuten oli - siitä en saanut kuvaa ;-) Mutta kaikki tornilla olimme samaa mieltä - luonnosta tulee osata nauttia, vaikkei kuvia saisikaan. Muuten homma ei vain toimi. Ja mehän nautimme :-)


12 kommenttia:

  1. Aina ei vain tule kuvia, mutta ilman kameraa olisi moni mukava reissu jäänyt tekemättä ja moni ihana hetki kokematta. Ihana kun harrastus pysyy rentona, tulee stressi jos on pakko saada kuvia :)

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä Häivähdyksen kanssa. Ilman kameraa olisi moni asia jäänyt kokematta, mutta luonto itsessään on se tärkein, mehän vaan koetetaan saada siitä hitusia tallennettua kuviin... kun muistiin ei aina voi luottaa. ;)

    VastaaPoista
  3. Aivan kertakaikkisen upeita kuvia!!! Täällä voisi olla päivän ja vain katsella ja ihailla ja huokailla...........

    VastaaPoista
  4. Tuossa se yllä olevissa kommenteissa tulikin se oleellisin. Ja plussana on vielä, että saa raitista ilmaa:)

    VastaaPoista
  5. Ok. olen ollut hieman hämmingissä, mikä on oikea lintutornietiketti? Saako siellä puhua? Kerran paikalle tuli yksi nuorempi mies järkyttävän ison tykin/jalustan kanssa. Tervehdimme, ei muuta. No, höpisin miehen kanssa parit jutut ja tuntui, että me häiritään. Lähdettiin kotiin ja siellä polulla tulitkin sinä vastaan! Elikkä ei heitetä tornista alas, jos jotain sanoo! :) Monesti kyllä onkin tunne, että vaikka ei yhtään kuvaa saisi, niin pelkkä luontoreissu on palkitseva. Tosin on se bonusta kun tulee jokin hyvä tilanne ja siitä kohtuullisen kuvan vielä onnistuu nappaamaan.

    VastaaPoista
  6. Luonnossa oleminen on jo sellaisenaan hienoa:)

    VastaaPoista
  7. Luonto on parasta ja siellä liikkuminen kameran kanssa tai ilman!
    Upea kuva jälleen!

    VastaaPoista
  8. Näin se juuri menee...
    On bonusta, jos saa vielä kuvankin.

    VastaaPoista
  9. Näinhän se on. luontoreissu itsessään on tärkein

    VastaaPoista
  10. Tuossa viimeisessä lauseessa kiteytit sen. Luonnosta nauttiminen on kuitenkin tärkeintä.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kommenteistanne, hyvät kanssakulkijat. Ihanaa lukea moista samanmielisyyttä :-)

    VastaaPoista
  12. Yhdyn edellisiin kommentoijiin.
    Onkohan kamera (ja lintutorni) sosiaalisesti samaa kuin esim koiranulkoiluttaminen?
    Hieno kuva kurjesta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!