tiistai 21. heinäkuuta 2020

Hautaröykkiöillä Lapissa ja muita seikkailuja

Kovalevy sanoin sopimuksensa irti kesken varmuuskopioinnin juuri ennen matkaa. Kesti yksi ilta ja hieman seuraavaa aamua hoksata, että tietokone on sinänsä kunnossa. Vain ulkoinen kovalevy, jonne talletan kuvani, oli poissa pelistä. Muistikortteja ei siis voinut tyhjentää, sillä varmuuskopiointi oli jäänyt pahasti kesken. Kovalevyä oli turha jäädä murehtimaan, uutta muistikorttia ostamaan ja sitten matkaan.

Matkakohteena oli vanha Rauma. Aurinkoiseksi ennustetun päivän sääennuste vaihtui viime metreillä ja menomatkalla ajoimme usemmankin kunnon vesisateen läpi. Lämpötila valahti 18 asteeseen ja vaihdoin matkalla shortsit farkkuihin.

Löysimme lounaspaikaksi ravintola Wanhan Rauman Kellarin. Niin oli löytänyt monen monta muutakin. Maanantaina lounasaikaan meiltä kysyttiin jonkin aikaa jonottamisen jälkeen, oliko meillä pöytävarausta. No eipä ollut tullut mieleen. Vapaana oli enää yksi kymmenen hengen pöytä, siihen olisi varmasti tullut sitten monia muitakin asiakkaita. Päätimme kunnioittaa metrin turvaväliä ja sirryimme sovinnolla hiljaisempaan ravintolaan syömään.

Lounaan, vanhaan Raumaan tutustumisen, Karhulinnan ja Rihtniemen lintotornin vierailujen jälkeen päätimme matkapäivän suuntaamalla Lappiin Sammallahdenmäelle. Lapin kunta on siis nykyään kuntaliitosten jälkeen osa Raumaa. Päivä oli kuumentunut ja jo ennen Rihtniemeen rantautumista vaihdoin kuumat farkut takaisin shortseihin :-)

Sammallahdenmäkin on pronssikautinen hautaröykkiöalue, joka on päässyt UNESCOn maailmanperintölistalle jo vuonna 1999. Suojellulla alueella on peräti 36 hautaröykkiötä. Alueesta lisää täältä.

Opastus ja viitoitus oli melkoisen näkymätöntä ja olimme jo luovuttaa, kunne löysimme ensimmäisen pienen polun merkin. Sitten löysimme myös hautaröykkiöitä, jotka olivat ihan vaikuttavan kokoisia. Haudat ovat olleet aikoinaan aivan meren rannan tuntumassa ja maamerkkejä muille merenkävijöille. Nyt paikalta ei näkynyt enää merelle.





Tämä aamu ja päivä on mennyt kuvien siirtämisessä uudelle ulkoiselle kovalevylle osin varmuuskopiolevyltä ja osin muistikorteilta. Koska melkein jokaisesta kuvauskerrasta on jäänyt läpikäymättömiä ja käsittelemättömiä kuvia, joiden pariin olen suunnitellut palaavani kylmillä ja sateisilla keleillä, kansiota piti siirtää aika monta. Ja se vei aikaa. Lisäksi viimeisin varmuuskopiointi oli jäänyt kesken, joten niiden kansioiden osalta piti tarkistaa vielä ristiin tiedostot muistikorttien kanssa, jotta kaikki kuvat olisivat tallessa. Ja sitten piti tietenkin tehdä tuo viimeisin varmuuskopiointi uudelleen, jotta muistikortit pääsee vihdoin alustamaan uudelleenkäyttöä varten.

Tämän päivän piti olla läpeensä sateinen päivä ja täydellinen tällaiselle puuhalle, mutta aurinkopa päätti jo puolesta päivästä alkaen tilanteen aikalailla toisella lailla. Hiki on, mutta kuvat on pelastettu ainakin melkein kaikki.

15 kommenttia:

  1. Tuo on kiinnostavan tuntuinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsivällisyyttä matkaan ja oikeanlaisia polun merkkejä etsimään, niin haudat kyllä löytyvät :-)

      Poista
  2. Hienoa, että sait kuvat pelastettua. Meillä katosi muutama vuosi sitten mm. mökkiprojektikuvat, se oli iso harmitus. Osa saatiin pelastettua, jotka olivat sitten vähemmän tärkeitä.
    Aika monessa Suomen kaupungissa olen käynyt, Rauma on kokematta. Aika vaikuttavia nuo hautaröykkiöt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan varmuuskopioita kuvista säännöllisesti vahinkojen minimoimiseksi. Nyt vahinko tapahtui keskellä varmuuskopiointiurakkaa :-( Sääntönäni on kuitenkin se, että en poista kuvia muistikorteilta, ennen kuin ne ovat tallessa kahdella eri kovalevyllä. Joskus aikoinaan tapahtui suurempikin menetys ja se opetti huolellisuuteen.

      Minä en ole mikään kaupunkimatkailija, mutta miehen kanssa tehdään tällaisia monitoimireissuja :-)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Olepa hyvä vain ;-) Karhulinnaan kannattaa tutustua samalla reissulla, jos on tuolla päin :-)

      Poista
  4. Hienot kuvat! Hyvä että sait kuvat pelastettua, sinulla on niin upeita kuvia! Mukavaa päivää♥

    VastaaPoista
  5. Wau, upeita paikkoja! Kivet ja kalliot on pysähdyttävän sykähdyttäviä. Nykyään mulla on onni nähdä niitä joka lenkillä. Upea paikka on tuokin!
    Hyvä, että kuvat säilyivät, vaikkakin "pienen" vaivan kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi!

      Kun kivet ja kalliot yhdistää vielä veteen, ollaan siinä kaiken hyvän äärillä minun mittapuuni mukaan ;-)

      Poista
  6. Upea paikka! Olin kerran vähän saman tapaisessa paikassa yksin. Metsän keskellä. Miehet olivat vähän kauempana. Kyllä pelotti! Hiukset nousivat pystyyn, kun kivien seasta alkoi kuulua murinaa! Mielikuvitus lähti laukkaamaan!! Luurankojen henget lähtivät liikenteeseen! Onneksi miehet tulivat paikalle, ennen kuin huusin ääneen. Tahdoin heti pois paikalta, enkä jäänyt ottamaan selvää murisijasta. Isännälle sanoin vasta muutaman sadan metrin päässä äänestä. Olisiko kivikossa ollut supi, tai joku muu eläin. Ei ne luurangot, ja haamut murise muuta kuin mielikuvituksessa,-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemani mukaan noihin kivihautoihin haudattiin vain osa kuolleen ihmisen jäämistöstä. Polttamisen jälkeen vain osa ihmisen jäämistä haudattiin noihin hautoihin. Joten kokonaisia luurankoja ei niistä löydy, ei hätää. <3

      Poista
  7. Onpa hieno paikka. Ihmettelen vain miten nuo kivet ovat säilyneet sammaloitumatta. Näyttää ihan kuin olisivat äskettäidn ladottuja.
    Ymmärrän tuskasi kovalevyjen kanssa. Olen kerran joutunut vastaavaan hommaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa sanotaan mm. näin: "Museoviraston tekemässä muinaisjäännösten maisemanhoidossa painopisteenä on alueen puoliavoimen maisematilan vahvistaminen ja polkujen kunnostaminen ja rakenteiden kunnossapito ja siistiminen. Lisäksi röykkiörakenteiden pitäminen kasvillisuudesta puhtaana ja maiseman vähittäinen avartaminen Saarnijärven suuntaan. " (https://www.sammallahdenmaki.fi/wp-content/uploads/sites/21/2018/05/HKS_Sammis.pdf)

      Tulkitsen tämän näin, että nuo kivet pidetään myös puhtaana sammalesta ja jäkälästä.

      Lisäksi hautoja on luonnollisesti tutkittu. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa kerrotaan myös seuraavaa: "Vuonna 2002 tutkittiin Sammallahdenmäellä kaikkiaan kahdeksan alueen 36 röykkiöstä ja seuraavina kahtena kesänä tutkittiin inventoinnissa läheltä röykkiöaluetta löydettyä asuinpaikkaa." ... "Kuudesta röykkiöstä löytyi palanutta ihmisen luuta, joten röykkiöihin on tehty polttohautauksia. Yhden röykkiön sisällä oli kaksi kivipaasista tehtyä arkkua. Paasiarkullisesta haudasta löytyi luiden lisäksi pronssisen sarjarannerenkaan katkelma." Röykkiöt on ennallistettu tutkimusten jälkeen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!