perjantai 24. heinäkuuta 2020

Rihtniemi ja merimetsoja

Kun elämä on ollut viime aikoina tavallista raskaampaa, on ollut ilo huomata, että lyhyidenkin luontoreissujen aikana ehtii hyvin palautumaan ja lataamaan akkuja, kunhan vain malttaa keskittyä juuri siihen hetkeen. Toki loma on antanut mahdollisuuden paikata heikommin nukuttuja öitä myös päiväunilla. Ja niissä minä olen hyvä!

Nuorempana päiväunet eivät olleet ollenkaan minun juttuni, mutta iän myötä olen löytänyt satunnaisiin univelkoihin hyvän vastaparin päiväunista. Toki käyn päikkäreille vasta, kun olo on niin väsynyt, etten juuri jaksa mitään muuta. Nykyään laitan myös kellon herättämään, etteivät unet veny liian pitkiksi.

Elämä ei ole mielestäni kaiken kaikkiaan kovinkaan reilua. Juuri mitään ei voi ansaita, useimmiten kaikki vain tapahtuu. Toki omalla toiminnalla on vaikutuksensa, mutta harvoin siinä mittakaavassa ja siihen suuntaan kuin haluaisi.

En muista, milloin kesäloma hajosi ensimmäistä kertaa atomeiksi, mutta sen muistan, että se oli tyrmäävä kokemus. Odotetun leppoisan loman tilalle tulikin kriisi, joka sekoitti suunnitelmat täydellisesti. Sen esimmäisen kerran jälkeen sama kaava on toistunut todella monesti. Muutama välivuosi on välillä ollut kuin härnätäkseen toivolla paremmasta elämästä ja sitten ikävät kesät ovat käynnistyneet taas.

Tähän kesään on kuulunut paljon ikävää ja surua. Samaan aikaan on tapahtunut paljon vähän pienempiä positiivisia asioita. Mukaan on mahtunut isojakin ilon pilkahduksia. Olen antanut itselleni luvan nauttia niistä. Ikävistä asioista murehtiminen tulee ihan luonnostaan eikä pyydä lupaa.

Kesän hyviin hetkiin kuuluu Rauman reissun reti Pyhärantaan Rihtniemen lintutornille. Paikka olisi vallan mahtava kevätreissulle, mutta upeaa siellä oli nytkin.

Kahlasin ruovikon läpi rantaan rantakiville.




Luodoilla oli merimetsoja.



Merimetsot lentelivät suuntaan jos toiseenkin :-) Usein nokka auki.



Vielä yhdellä päiväretkellä ehditään käymään yhdessä. Paikka on vielä avoin, ajankohta ensi viikolla kuitenkin. Maanantai ja tiistai kuluvat arkirutiineissa, aikaisintaan keskiviikkona pääsemme lähtemään reissuun. Säätiedotukset sinne asti ovat melkoisen epävarmoja, joten päivä kerrallaan etenemme suunnitelmien kanssa :-)

Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevalle viikonlopulle ja uudelle viikolle?

15 kommenttia:

  1. Ei kai sun läheisiä ole korona kurittanut? Voimia elämään ♥
    Eikö kahlatessa ollu liukkaat kivet? Niihin tahtoo heti veden alla kasvaa levää, mietinkin taannoin että minkämoiset piikkikengät pitäs olla, että pääsis esim. uimaan kivisellä rannalla kaatumatta ensimmäisen pyöreän kiven takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      Ei ole mitään tarttuvaa sorttia tämä meidän 'ongelmamme', muttei mitään helppoakaan. Ehkä ennemminkin niin päin, että kaikki tarttuvat pöpöt saavat nyt pysyä meidän perheemme ulottumattomissa - ihan varmuuden vuoksi.

      Ei tarvinnut kahlata. Ruovikko kasvoi kivien välissä ja ihan maan pintaa ja kivien päällä pääsi kävelemään. Jokainen askel oli silti askel tuntemattomaan. Mitään hajua ei ollut, mitä siellä kaiken alla oikein olikaan.

      Poista
  2. Kiistelty upea lintu. Minusta on upean näköistä kun merimetsot istuvat kivillä vieri vieressä.

    VastaaPoista
  3. Upeita kuvia. Tuo lähikuva lentävästä merimetsosta on huikea.

    VastaaPoista
  4. Onpa upeat merimetsokuvat. Vaikka niitä näkee täällä tämän tästä, en ole koskaan saanut noin hyviä kuvia. Kehu nyt itseäsi oikein syyn kanssa.

    VastaaPoista
  5. Voimia sinulle kaiken ikävän keskellä! Hienoa, että osaat löytää iloa monista asioista, ja luonto kaikkineen on varmasti yksi parhaita ilonlähteitä. Kiitos taas upeista kuvista!

    VastaaPoista
  6. Toivotan vielä tälle kesälle monta mukavaa hetkeä, ja jaksamista raskaitten asioitten kanssa!

    VastaaPoista
  7. No nyt on upeat kuvat tutusta ja rakkaasta paikasta, Rihtniemestä, mökkikunnastani. Ei ole kuin muutama mermetson siivenisku meidän kesäpaikkaamme.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!