Villasukkia ja mielenrauhaa

Villasukkien, erityisesti useammasta langasta neulottujen sukkien päättely ei ole lempipuuhaani. Mutta sekin on hoidettava, sillä sukat ovat aika hankalia, jos kaikki langanpäät jättää roikkumaan 😉. Niinpä tänään olen käyttänyt aikaa kuuden sukkaparin päättelyyn. Yhdet niistä ole kuvannut jo aikaisemmin ja huijannut kuvaan langanpäät näkymättömiin. Samalla istumalla Salpausselän kisoja tv:stä seuratessa tuli viimeisteltyä useampikin sukkapari.

Kahdet sukat ovat oikein kunnon pitkävartiset, mutta muuten ihan perusraitasukat. Nuo vihreät taidan pitää itse. Niissä on jalkapohjassa yksi virhe ja jo se hankaloittaa niiden luovuttamista eteenpäin. Virheet eivät sinänsä haittaa minua, jos ne eivät näy mihinkään. Omissa jaloissani kukaan ei huomaa jalkapohjan virheellistä silmukkaa.

Mutta toinen, vieläkin painavampi syy sukkien omimiseen (pitkien varsien lisäksi) on se, että tilasin jokin aika sitten itselleni merinovillaiset olohousut, jotka ovat hyvin lähelle samaa vihreää noiden sukkien kanssa. Ja housut ovat jaloissani nyt jatkuvasti, niin miellyttävät ne ovat.

Yllä olevat sukat olen alunperin neulonut vain tuonne sukkavarastoon mahdollista käyttäjää odottamaan. Osan sukista teen aina tuolla periaatteella. Toinen lähtökohta sukkien synnylle on välillä suoranainen tarve. Haluan antaa jollekulle sukat ja tämä joku on sitten mielessäni, kun valitsen lankaa ja mietin mallia. Kolmas peruste sukkien neulomiseen on tyttären 'tilaus'. Hän joskus haluaa omaan käyttöönsä ja joskus jonkun hänelle tärkeän ihmisen käyttöön sukat. Näissä tulee mukana sitten jonkinlainan tilausvaraus: väri/värit, varren pituus, jalan koko, neuloksen tyyli (palmikko, sileä, osin joustinneuletta tms.) jne.

Tyttärelle olen tehnyt aikaisemmin hänen toivomuksestaan lyhytvartisia tai oikeastaan melkein varrettomia sukkia. Nyt niitä valmistui lisää. Yhdet ovat oman väritoiveeni mukaiset ja menossa sukkavarastoon odottelemaan ja kahdet on tehty toivomusten mukaiseksi.

Valkopunakirjavat sukat olen tehnyt oman valintani mukaisella värityksellä. Pinkkikirjavat ja revontuliväriset sukat yhdessä sovitun mukaisesti. Pinkkikirjavia sukkia ryhdyin ensin neulomaan hieman erivärisistä ripelangoista. Kun sain ensimmäisen sukan valmiiksi, punnitsin varmuuden vuoksi valmiin sukan ja jäljellä olevat langat. Loput langat eivät riittäneet enää toisen kokonaisen sukan valmistamiseen, joten jätin sen leikin sitten kesken. Ja edessä oli tietenkin taas uuden sopivan sävyisen langan etsiminen.

Valmis sukka on todella matalavartinen. Päällä näissä kaikissa on valepalmikkoa.

Nyt puikoilla on miesten sukat, jotka päätyvät pojalleni. Hänen toisissa villasukissaan on jo pohjassa pieni reikä (huomasin tänään hänen luonaan käydessäni), joten nyt on hyvä aika saada kaappiin uudet ehjät sukat.

Tämä on jotenkin niin koukuttava (vai pitäisikö sanoa puikottava) harrastus. Aikaan saaminen on mukavaa. Pieni luovuus ja uusien juttujen suunnitteleminen vielä mukavampaa. Ja ehdottomasti parasta on määrätty meditatiivinen olotila, johon puikkojen heiluttelu ja langan hypistely auttavat pääsemään.

Millä keinoin sinä rauhoitat mieltäsi?