Joskus kaikki kasaantuu. Tavallisimmin kasaantuvat koettelemukset ja ikävät asiat, ikävä kyllä harvemmin onni ja ilon hetket. Niin tälläkin kertaa. Oman lapsen sairastuminen vakavasti on äärettömän raskas paikka. Silloinkin, kun kyseessä ei ole ensimmäinen kerta. Tämän vuoden olemme kulkeneet tyttären sairastumisen myötä erilaisia polkuja kuin osasimme ajatella. Niin se maailma vain yllättää.
Lopulta lähes kolmen kuukauden sairaalajakson jälkeen tuntui siltä, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Enää pitäisi keräillä voimansa tämän vuoden koettelemusten jäljiltä. Päivä päivältä näytti paremmalta.
Samaan aikaan töissä on ollut kiireistä ja työn täyteistä. Ylimääräisiä voimavaroja ei ole tullut käyttöön sitä kautta, ennemminkin päinvastoin.
Perjantaina aamupäivällä tytär soitti ja kertoi olevansa sairaalassa. Hän oli menettänyt kävelylenkillään tajuntansa, satuttanut päänsä ja joutuneensa ambulanssikyydillä sairaalaan. Olo oli kuhmuinen, mustelmainen, haavainen ja kipeä. Tätä emme kukaan osanneet odottaa. Loput työpäivästä kului varautuen äkkilähtöön Helsinkiin palavereita peruen ja kollegoja informoiden.
Lopulta päädyin hakemaan tyttären sairaalasta illalla. Jäin hänen luokseen yöksi, sillä aivotärähdys vaati lähiseurantaa myös yöllä. Kävimme tapahtumia läpi illalla, pelasimme lautapelejä ja söimme perjantaipitsaa.
Muutos suunnitelmiin tai olettamuksiin voi tulla nopeasti ja aika lailla varoittamatta. Meidän perheessämme tällaisia äkkitilanteita on vuosien varrella ollut useamminkin, joten oma valmius nopeaan päätöksentekoon tiukassa tilanteessa on kasvanut hyväksi. Tuska ja huoli eivät sen sijaan helpota, vaikka kuinka harjoittelisi. Ja aina täytyy muistaa, että se, joka kärsi tässä eniten, en ollut minä, vaan tytär.
Olen kiitollinen taas ihan pienistä asioista. En painosta itseäni siitä, etten ole jaksanut valokuvata niin paljon kuin olisin halunnut. Elämä on tällaista ja tässä - juuri nyt.
Nautitaan elämän pienistä ja isoista hetkistä sekä kaikista läheisistämme ❤
Hirviemo ja vasat Ähtärin eläinpuistossa syyskuun lopussa.
Voimia teille kaikille!
VastaaPoistaKiitos, Anne! Juuri nyt näyttää hyvältä, odotamme jatkotutkimuksia.
PoistaTsemppiä koko perheelle.
VastaaPoistaKiitos, Sami! Päivä kerrallaan katsellaan eteenpäin :-)
PoistaVoimia ja jaksamista teille kaikille. Elämän äkkilähdöt eivät ole herkkua, mutta joskus ei muu auta.
VastaaPoistaToivottavasti saat vähän viikonlopun aikana huilattua ja ladattua akkuja.
Kiitos, Johanna!
PoistaLevätty on ja akkujakin ladattu :-)
Voimia Sinulle ja Tyttärellesi.
VastaaPoistaKiitos, Inna!
PoistaIkävä kuulla perheenne huolista. Tyttären pitkä sairastaminen vie läheisiltä voimat. Toivottavasti pahin olisi jo takana ja tervehtyminen pääsisi vauhtiin<3
VastaaPoistaKiitos, Kristiina!
PoistaOlen päättänyt iloita ja nauttia jokaisesta hyvästä hetkestä tässä ja nyt. Mahdollisten uusien ongelmien pelkääminen ei auta mitään. Kukaan ei kuitenkaan ole luvannut, että huolet jäisivät tähän.
Tsemppiä ja voimia ja pikaista tervehtymistä tyttärellesi♥
VastaaPoistaNäitä äkkipysähdyksiä on omallakin kohdalla ollut vuosien varrella. Jotenkin niistä selviää kun on pakko ja osaa olla kiitollinen kun kaikki on hyvin..
Kiitos, Minttuli!
PoistaHyvistä hetkistä nauttiminen on varmaankin parasta, mitä tässä tilanteessa voi tehdä.
Mikään ei ole niin kamalaa kuin oman lapsen sairastuminen, sairaudet vain on niin meidän ihmisten kohtalo ollut jo sieltä tuhansien vuosien ajalta asti.
VastaaPoistaToivottavasti tyttäresi paranee, ja voimia sulle, muuten olet sä aika paljon laittanut mun mielestä tänne kuvia tään kesän aikana.
Kiitos, Pirjo!
PoistaVoimia ja kaikkea hyvää teille, Susanna. Toivottavasti tytär paranee pian. T.Risa
VastaaPoistaKiitos, Risa!
PoistaNiin asiaankuuluvat äidinrakkauskuvat kuvituksena <3 ja kyllä se niin on, että lapsen vastoinkäymiset on äidillekin raskaita. Etenkin, kun niille ei voi tehdä itse mitään - ei voi puhaltaa pipiä pois, laittaa laastaria ja ottaa syliin. Lapsen on ne itse selätettävä. Meillä ei niin vakavaa, mutta tyär on rampannut eri lääkäreillä ja on menossa taas leikkaukseen jossain vaiheessa. Toivottavasti teilläkin tytön terveys kohentuu!
VastaaPoistaKiitos, RH!
PoistaMeillä sairastaminen on ollut ikävän vakavaa ja toivottomuus on välillä päässyt valtaan. Onneksi ollaan tässä nyt. Mutta edelleen täytyy varautua pitkään taipaleeseen. Toivotaan, että matka on parempaa kohti <3
Voimia sinulle ja teille kaikille.
VastaaPoistaEmpatiahalaus.
Kiitos kovasti, Orvokki!
PoistaVoimia ja jaksamista teille kaikille. Oman lapsen sairaus lienee yksi vaikeimpia vanhempien eteen tulevia asioita. Koettelemus ei vähennä tuskaa yhtään, mutta kuten sanoit, opettaa toimimaan mahdollisissa myöhemmissä tilanteissa.
VastaaPoistaPoikani näyttää selvinneen syövästä, mutta hyvistä uutisista huolimatta pelko jää pysyväksi.
Kiitos, Between!
PoistaNautintoa teille jokaiseen hetkeen! Vaikka pelko jää päälle, sen ei tarvitse olla jatkuvasti päällä. Kaikki pelkovapaat, nautinnolliset hetket vahvistavat.
Elämä on...
VastaaPoistaOmat rakkaat ovat ne,
joiden vastoinkäymiset koskettavat omaakin sisintä kuin
kaikki tapahtuisi itselle.
Ongelmissa ei auta muiden -ehkä hyvääkin tarkoittavat- esimerkit omista kokemuksista.
Jokaisen kokema on uniikkia.
Päivä kerrallaan...
Voimallinen halaus täältä.
Iso, lämmin kiitos <3
Poista