Lyhyt ja heikossa valossa hetken päähän pistosta kännykällä kuvattu sieniretken loppuhuipennus. Kantarelleja löytyi vain yksi, joten se päätyi kantarelleista kovasti pitävälle koiralle. Malttoi hädin tuskin odottaa omaa vuoroaan ;-)
Tässä siis huikea kantarellisaalis.
Reseptinä oli: pilko pienemmäksi ja kuumenna pannulla, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut.
Palat lautaselle jäähtymään.
Enpä tiennyt, että koiratkin voivat pitää kanttarelleista! Kiva video!
VastaaPoistaKiitos, Hitunen :-)
PoistaTuo tulee keittiön ovelle odottelemaan tilaisuutta jo, kun kantarellit ovat vasta pannulla :-)
Ihana kantarellikoira. Tiedätkö, että on olemassa kirja, jossa neuvotaan miten koira opetetaan löytämään kantarelleja. Se on jo aika vanha eepos. Lainasin sen joskus kirjastosta. Mun koira poimi itse sieniä ja sitten oksensi ne.
VastaaPoistaKiitos, Milja :-)
PoistaEnpä tiennyt! Olen huono opettamaan koiraa, itse asiassa ihan onneton, mutta tuo olisi kyllä hyödyllinen taito. Olettaen siis, ettei se söisi sieniä itse ;-)
Kiva kantarellikoira. :)
VastaaPoistaKiitos, Kuvakehrääjä :-)
PoistaJa Pixie katsoo, että lisää, kiitos. Missä loput on? Voi kuinka ihana kantarellikoira! Ihan verraton. Teidän Pixiellä menee paremmin kuin mulla: viimeksi kanttarelleja on syöty syksyllä 1998. Täältä en ole onnistunut löytää en kaupasta enkä maastosta. Tai jossain taisi olla kerran kuivattuja, mutta hinta oli kullan luokkaa.
VastaaPoistaNiinpä katsoo :-) Ottaisi lisää ihan varmasti. Kantarellikastike on sen suurta herkkua ;-)
PoistaPixiellä menee paremmin, sillä sillä on emäntä, joka luuhaa pitkin metsiä sieniä etsien ihan rentoutuakseen (ja osin addiktiivisuuttaan). Mistä me löydettäisiin sulle samanlainen emohahmo? ;-)
No minunki mielestä katse kysyy lisää :) tai ainakin tuolla lailla katsovalle koiralle antaisin vaikka kuun taivaalta :D
VastaaPoistaIte yllätyin, kun meidän koira tykkää herkkusienistä, jopa ihan raakana. Söis varmaan kanttarellitkin, jos tarjoaisin...
Kyllä se katsoo sillä mielellä, että tässäkö ihan totta oli kaikki?
PoistaKantarellikastikkeen valmistamisen jälkeen se saa kaavitun ja jäähtyneen pannun itselleen ja sen nuohoamisessa menee todella pitkä aika. Mutta toisaalta pannu on sen jälkeen sitten todella puhdas. Toki pestään sen jälkeen vielä koneessa ;-)
Minä ajattelin otsikosta, että olet opettanut koiran löytämään kanttarelleja. Mutta kyse olikin herkuttelusta. Tuohan muistuttaa ihan huippuravintolan annosta.
VastaaPoistaOlen haistatellut sillä suppilovahveroita ja kantarelleja, mutta sen ainoa reaktio on se, että suppilovahvero hylätään hetken haistelun jälkeen ja kantarellin se yrittää ottaa mukaansa ;-)
PoistaHuippuravintolan annos juuri siinä mielessä, että kovasti on pieniä kikkareita siroteltu lautaselle näyttämään annokselta ;-)
Laadukas viinilasillinen enää puuttuu. Mutta eipä se taida olla koiralle kovin terveellistä.
VastaaPoistaPixie ei tykkää viinistä ;-)
PoistaPixie haluaa haistella kaiken, mikä talossa liikkuu. Jos vaihdan housut, se haistelee, onko kyseessä kotihousut vai 'menohousut'. Kotihousujen vaihtamisen jälkeen ei tarvitse olla yhtään levoton. Samalla tavoin se haluaa haistella muunmuassa juomat. Viiniä haistetaan vain lyhyesti ja se on siinä. Ei tykkää ;-)
Haha, koiralle gourmet sieniateria! :D
VastaaPoistaEihän sitä sientä voinut hukkaankaan heittää ;-)
PoistaHerkkua;-)
VastaaPoistaNiin näyttää olevan :-)
PoistaOlipa hieno annos, mutta pieni:))) Ihana Pixie!
VastaaPoistaKiitos, Minttuli!
PoistaEn oikein tiedä, kuinka paljon kantarelleja pienen koiran massu jaksaa sulattaa.
Heh heh. Kuka nyt ei kanttiksista tykkää. Namia.
VastaaPoistaMeidän koiramme on oikea herkuttelija :-)
PoistaOho, enpä olisi uskonut! Todellinen herkkusuu!
VastaaPoistaNiinpä :-)
Poista