keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Kantarellikoira

Lyhyt ja heikossa valossa hetken päähän pistosta kännykällä kuvattu sieniretken loppuhuipennus. Kantarelleja löytyi vain yksi, joten se päätyi kantarelleista kovasti pitävälle koiralle. Malttoi hädin tuskin odottaa omaa vuoroaan ;-)

Tässä siis huikea kantarellisaalis.

Reseptinä oli: pilko pienemmäksi ja kuumenna pannulla, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut.


Palat lautaselle jäähtymään.




Ja koira saa tulla syömään :-)






 


24 kommenttia:

  1. Enpä tiennyt, että koiratkin voivat pitää kanttarelleista! Kiva video!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen :-)

      Tuo tulee keittiön ovelle odottelemaan tilaisuutta jo, kun kantarellit ovat vasta pannulla :-)

      Poista
  2. Ihana kantarellikoira. Tiedätkö, että on olemassa kirja, jossa neuvotaan miten koira opetetaan löytämään kantarelleja. Se on jo aika vanha eepos. Lainasin sen joskus kirjastosta. Mun koira poimi itse sieniä ja sitten oksensi ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Milja :-)

      Enpä tiennyt! Olen huono opettamaan koiraa, itse asiassa ihan onneton, mutta tuo olisi kyllä hyödyllinen taito. Olettaen siis, ettei se söisi sieniä itse ;-)

      Poista
  3. Ja Pixie katsoo, että lisää, kiitos. Missä loput on? Voi kuinka ihana kantarellikoira! Ihan verraton. Teidän Pixiellä menee paremmin kuin mulla: viimeksi kanttarelleja on syöty syksyllä 1998. Täältä en ole onnistunut löytää en kaupasta enkä maastosta. Tai jossain taisi olla kerran kuivattuja, mutta hinta oli kullan luokkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä katsoo :-) Ottaisi lisää ihan varmasti. Kantarellikastike on sen suurta herkkua ;-)

      Pixiellä menee paremmin, sillä sillä on emäntä, joka luuhaa pitkin metsiä sieniä etsien ihan rentoutuakseen (ja osin addiktiivisuuttaan). Mistä me löydettäisiin sulle samanlainen emohahmo? ;-)

      Poista
  4. No minunki mielestä katse kysyy lisää :) tai ainakin tuolla lailla katsovalle koiralle antaisin vaikka kuun taivaalta :D
    Ite yllätyin, kun meidän koira tykkää herkkusienistä, jopa ihan raakana. Söis varmaan kanttarellitkin, jos tarjoaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se katsoo sillä mielellä, että tässäkö ihan totta oli kaikki?

      Kantarellikastikkeen valmistamisen jälkeen se saa kaavitun ja jäähtyneen pannun itselleen ja sen nuohoamisessa menee todella pitkä aika. Mutta toisaalta pannu on sen jälkeen sitten todella puhdas. Toki pestään sen jälkeen vielä koneessa ;-)

      Poista
  5. Minä ajattelin otsikosta, että olet opettanut koiran löytämään kanttarelleja. Mutta kyse olikin herkuttelusta. Tuohan muistuttaa ihan huippuravintolan annosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen haistatellut sillä suppilovahveroita ja kantarelleja, mutta sen ainoa reaktio on se, että suppilovahvero hylätään hetken haistelun jälkeen ja kantarellin se yrittää ottaa mukaansa ;-)

      Huippuravintolan annos juuri siinä mielessä, että kovasti on pieniä kikkareita siroteltu lautaselle näyttämään annokselta ;-)

      Poista
  6. Laadukas viinilasillinen enää puuttuu. Mutta eipä se taida olla koiralle kovin terveellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pixie ei tykkää viinistä ;-)

      Pixie haluaa haistella kaiken, mikä talossa liikkuu. Jos vaihdan housut, se haistelee, onko kyseessä kotihousut vai 'menohousut'. Kotihousujen vaihtamisen jälkeen ei tarvitse olla yhtään levoton. Samalla tavoin se haluaa haistella muunmuassa juomat. Viiniä haistetaan vain lyhyesti ja se on siinä. Ei tykkää ;-)

      Poista
  7. Olipa hieno annos, mutta pieni:))) Ihana Pixie!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      En oikein tiedä, kuinka paljon kantarelleja pienen koiran massu jaksaa sulattaa.

      Poista
  8. Heh heh. Kuka nyt ei kanttiksista tykkää. Namia.

    VastaaPoista
  9. Oho, enpä olisi uskonut! Todellinen herkkusuu!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)