Käsitöiden puolelle on painottunut vapaa-ajan vietto odotellessani lonkan rauhoittumista. Nyt olen jo parina päivänä jumpannut lonkkia (myös sitä toista siis) hellästi. Aion tehdä oman osani, etten joudu samaan kurimukseen uudelleen. Nyt voisi aloittaa kävelyretket taas uudestaan, vaikkei heti ihan täydellä vauhdilla kuitenkaan.
Sukkasatoa esittelen kahden parin verran. Ensin naisten harmaat palmikkosukat. Harmaassa on jotain hillittyä taikaa ja sopivaa koruttomuutta. Minulla itselläni on yhdet harmaat varrettomat sukat toimistosukkina. Toimistolla ei vain ole kovin montaa kertaa tullut käytyä pitkään aikaan.
Mutta ne palmikkosukat siis:
Keskellä ns. jakoavainpalmikko ja sen reunoilla valepalmikot.
Toiset sukat ovat värikkäät miesten sukat. Miesten sukkia pitää olla varastossa hätätilanteita varten aina vähintään yhdet kappaleet 😉. Nyt oli varasto ehtinyt nollaantua.
Koulussa olin onneton käsitöiden kanssa. Jälki oli kohtuullista, mutta valmistumisen vauhti heikkoa. En muista, sainko koskaan mitään valmiiksi asti kouluaikana. Kutominen / neulominen oli kivaa, mutta olin siinä kovin hidas. Mitään isoa innostusta siitä ei jäänyt käteen.
Lukiossa luokkakaverini innosti minut kutomaan (neulomaan). Kysehän ei perusneuleiden kohdalla ole mistään rakettitieteestä, riittää, että jaksaa perehtyä. Arvelin siis pärjääväni siinä, missä hänkin 😄. Ja kyllähän minä pärjäsinkin. Aloitin sukilla ja laajensin villapuseroihin. Täytyy joskus julkaista kuva miehelleni lukioikäisenä tekemästä kirjoneulepuserosta - en varmasti pystyisi samaan enää uudelleen 😂.
En ole vieläkään hyvä, mutten huonokaan. Olen huono kestämään virheitäni ja tuppaan purkamaan sukkaa pitkällekin, jos huomaan virheen. Niin kuin sitä kukaan sukan pohjasta katsoisi tai vieläkin enemmän, siitä häiriintyisi 🤣. Piiloon jääneet virheet annan toki jäädä sukkaan sen kerran, kun niin käy.
Minulle kyse on rentoutumisesta ja luovuudesta. Jonkin näkyvän käsillään aikaan saamisesta. Ylimääräisen energian purkamisesta. Suorittajana sukkatehtailu on minulle oivallinen tapa purkautua suorittamisen paineista, antaa sormien fiilistellä langan kulkua ja nähdä jotain konkreettista syntyvän omien käsieni kautta.
Ihanaa on myös, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka arvostavat käsin neulottuja sukkia ja jotka ottavat ilolla vastaan uuden sukkaparin.
Joku muu rentoutuu leipomalla, joku imuroimalla tai kuntosalilla. Millä sinä tyhjennät stressiä ja haet olemisen ihanuuden fiilistä?
Tosi kauniita sukkia. Onko tuossa miesten sukan resorissa yksi nurja silmukka ja kolme oikein? Voisin kokeilla vaihteeksi tuota. Onkohan napakampi kuin 2 o 2 n malli? Montako silmukkaa miesten sukissa?
VastaaPoistaKiitos, Beate!
PoistaMiesten sukissa on 3o, 2n. Pitkissä naisten sukissa aloistan 3o, 3n ja kavennan sitten muotoon 3o, 2n.
Miesten sukissa on 60 silmukkaa (4x15).
Kiitos. Nyt löysin kivan varsimallin Jules-villasukka eilentein.com. Kuvio neljällä jaollinen ja kokeilen 56 silmukalla. Voi olla että riittää tai sitten ei. Neulon aina 7 Veljestä langan nro 3 puikoilla, kun olen tottunut.
PoistaHienoa!
PoistaHermosos y calentitos calcetines, me encantan.
VastaaPoistaThank you very much, Lola!
PoistaKauniita ja lämmittäviä sukkia, taitava olet!
VastaaPoistaEnnen minäkin neuloin todella paljon kaikkea mahdollista, mutta en enää. Työkäsi sanoi sopimuksen irti, pari kertaa leikattukin olkapää ja ranne.
Leipominen on kivaa ja mielipuuhaani. Onneksi on noita koneita apuna. En osta mitään valmista ja kokeilen ja luon myös uutta. Ainoastaan ruisleivän ostan valmiina.
Mukavaa viikkoa sinulle!
Kiitos, Minttuli!
PoistaMinä en leivo, mutta ihailen kovasti kaikkia teitä, jotka leivotte!
Käsillä tekeminen on minunkin mielestäni parasta terapiaa, kuten sanoit. Käsityöt ovat olleet ominta aluettani lapsesta lähtien, milloin on ompelu ollut ykkösjuttu, milloin kutominen tai virkkaaminen. Tällä hetkellä nuo villasukat, joista minulla on kesken samanlaisesta langasta juuri kuin nuo neulomasi miesten sukat (tuollaista palmikkosukkaakin olis kiva kokeilla). Tykkään myös maalata akryyli- tai vesiväreillä pikku tauluja.Leipominenkin rentouttaa, samoin musiikin kuuntelu ja lukeminen. Mutta yhdessä asiassa taidan olla outo lintu: en jaksa katsoa elokuvia.
VastaaPoistaMaalaaminen ylittää minun kykyni, mutta katselen mielelläni 😊.
PoistaLeipominenkin loistaa listallani poissaolollaan 😔.
Elokuvia katson välillä. Enimmäkseen rajoitteena on ajan priorisointi. Tuppaan varaamaan aikani lempipuuhiini 🥰.
Niin kauniita sukkia olet siellä kutonut ja niin lämpöisen oloisiakin jo katsella.
VastaaPoistaMä myös kudon aika paljon, mutta nyt oon koittanut joulun jälkeen vähän sitä vähentää, koska on tullut niska ja rintakipuakin siittä.
Mutta kudoin ennen joulua tosi paljon, eli varmaan jotain lihasjännitystä onkin.
Mun on pitänyt monesti laittaa blogiinikin käsitöitäni, mutta on vaan jäänyt.
Kivaa viikkoa sulle sinne kutomisen saralla, ja se kutominen on mullekkin sellasta terapeuttista, siinä saa mielen hyväksi.
Kiitos, Harakka!
PoistaNiin se vain on, että tekemisiä joutuu säätämään sen mukaan, mihin kroppa on myöntyväinen.
Blogi on hyvä päiväkirjapaikka omille käsitöille sikäli kuin sinne muistaa kirjata omat tuotoksensa.
Kutominen olis ihanaa, mutta näköjään mulla ei enää kädet kestä. Ja mullaki oli tahmea alku koulussa.
VastaaPoistaNuo värikkäät langat on kyllä niin ihania, hauskasti kuvio vaihtelee.
Mie varmaan ulkoilen stressinpoistotarkoituksessakin. Tällanen kirpeä pakkanen on omiaan ahdistuksenkin lievitykseen.
Aika aikansa kutakin. Koskaan ei etukäteen tiedä, milloin jonkin tekemisen aikakausi loppuu. Aikoinaan surin kovasti, pitkään ja syvästi menetettyäni mahdollisuuden käyttää korkokenkiäni. Siinä katosi iso osa identiteettiäni, vaikka se nyt tässä vaiheessa kirjoitettuna niin hölmöltä kuulostaakin. Olen sittemmin oppinut elämään asian kanssa.
PoistaUlkoilu on hyvää stressinpoistoa. Pakkanen terästää vaikutusta, ei tarvitse talsia niin kauan 😉.
Kyllä se ajatusten ja mielenrauhan löytää metsästä. Yksi hyvä keino on kalastus.
VastaaPoistaTänään pääsin pitkästä aikaa lohtumetsääni. Teki todella hyvää!
PoistaKalastus on varmaan myös aika terapeuttista.