Valo lisääntyy, etätyökoira ja koskikara

Päivä on pidentynyt vuodenvaihteesta jo paljon. Se näkyy ja kuuluu pihassa, kun työpäivän aikana kipaistaan koiran kanssa pikaisella pihareissulla. Koira ensin kellii lumessa selällään heti, kun vain ehtii. Vasta sen jälkeen malttaa mennä tekemään hätänsä lumikasan reunaan. Siinä vaiheessa odotellessa ehtii kuulemaan lintujen laulua. Viherpeipot olivat tänään komeasti äänessä.

Paluu pissikäynniltä sisään ei suju hyvällä säällä mutkattomasti, vaan siinä vaiheessa koira alkaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa ja viipottaa vinossa asennossa pitki pihaa. Pysähtyy välillä seuraamaan minua ja heti kun lähestyn sitä, se ottaa koivet alleen ja lähtee hurjaa vauhtia karkuun. Pienen hetken leikimme hippaa ja sitten koira suostuu palaamaan (kannettuna) takaisin sisään 😂.

Koira on hyvin oppinut erottamaan Teams-palavereiden rytmityksen. Kun puhe loppuu, se merkitsee myös palaverin loppua. Siinä vaiheessa tuo tulee rykimään huomion hakuisena viereeni. Otankin usein siinä vaiheessa läppärin kainaloon ja siirrymme alakertaan. Kesken hiljaisen työn se harvemmin häiritsee, mutta Teams-palavereiden lopun se ymmärtää jo vallan mainiosti. Alakertaan siirtyminen riittää sille erinomaisesti ja voin hyvin jatkaa ruokailuhuoneessa työn tekemistä ilman lisähäiriöitä.

Vaikka illalla töiden jälkeen ulkona on vielä valoisaa, valo on kuitenkin kovin niukkaa kuvaamiseen. Lintujen kuvaamisesta ei kannata silloin haaveillakaan. Siinäkin mielessä viime viikonlopun kuvausreissu Vihavuoden koskelle toi hyvää luonto- ja kuvamateriaalia työviikollekin. Koskikaran kuvien pariin palasin tänä iltana. 

Upeaa helmikuisen viikon jatkoa! Talvea riittää vielä hetki 😊.