Sopeutumiskykyä ja öttiäisiä 🕷 kevätluonnossa

Olen huomannut kaikkien koettelemusten seassa olevani vallan sopeutuvainen ja ratkaisukeskeinenkin. Minun murheistani pienin on ollut tuo korona, vaikken sitä yhtään vähättelekään. Elämä on tarjoillut samaan aikaan vain paljon isompiakin haasteita ja niiden kanssa on vain pitänyt jaksaa ja elää.

Olen ylpeä omasta sopeutumiskyvystäni, siitä, miten olen löytänyt uusia mahdollisuuksia kurimusten keskellä. Ja siitä, miten olen löytänyt elämän iloja vaikeissa paikoissa.

Ymmärrän mielestäni hyvin senkin, että jollain kuppi vain kääntyy nurin. Että iloa ja toivoa ei riitä. Samaan aikaan uskon, että minulla on oikeus uskoa tulevaan, raivata omaa polkuani iloon ja innostua pienistä hetkistä. Ne eivät ole keneltäkään pois. Toki minäkin välillä rämmin syvissä vesissä, mutta sekään ei ole kenenkään iloista pois.

Melkein jokainen päivä löydän jonkin ilon tai onnellisuuden läikähdyksen. Mitä enempää voisikaan toivoa? Toki etsin iloa aktiivisesti enkä jää vain odottamaan.

Tänään kävin kävelyllä metsässä iltapäivällä, kun aurinko vihdoin suostui mukaan peliin.

Kukkakärpänen vieraili valkovuokolla. Hyönteiset ovat NIIN kesää 🧡.

Sananjalkojen kevätversot ovat mahtavaa katseltavaa. Taidetta.

Tämä valkovuokko oli saanut vieraakseen jonkin hämähäkin. Kesältä vaikuttaa 💖.