tiistai 3. kesäkuuta 2014

Lisää laulujoutsenen elämää

Siitä joutsenten kuvausretkestä tuli otettua huisin monta kuvaa. Mitäs muutakaan siinä voi, kun koko ajan tapahtuu? Mitään ei halua missata ja kuvia on vain otettava. Kuvien läpikäynti onkin sitten asia aivan erikseen. Mutta parempi työläs kuvien läpikäynti kuin pienen pieni kasa kehnoja otoksia.

Joutsenet siis uivat hiljalleen näkyviin. Vanhemmat ja kolme poikasta. Kuvassa näkyy vain kaksi poikasta, mutta kolmas on jossain emon takana.


Yhtäkkiä joutsenet alkoivat huutaa kovaa ja pitkään. Katse taivaalle paljasti 'tunkeilevan' laulujoutsenparin. Poikaset seuraavat rauhallisina vanhempiensa höyryämistä...


Kun vaara oli ohi, isäntä lähti kuitenkin vielä varmistuslenkille. Emo ja poikaset jäivät maihin odottamaan. Ensin lentoon...


Ilmassa tehtiin iso kierros ihan varmuuden vuoksi.


Sitten laskeuduttiin järveen ja suunta oli pikaisesti kohti perhettä. Tällä kertaa kaikki hyvin :-)



15 kommenttia:

  1. Onpa se reviiritietoista. No, ehkä joutsenpari tarvitsee sen oman rapakon. Eihän me ihmisetkään tykätä, jos omaan kotiin tunkisi toinenkin perhe. :)

    VastaaPoista
  2. Hieno kuvasarja joutsenten käyttäytymisestä.

    VastaaPoista
  3. Kiintoisa ja hieno kuvasarja!

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, Satu!

      Kiva saada sinut tänne mukaan :-)
      Ihana blogi itselläsi.

      Poista
  5. Eipä siinä sivullisia suvaita :) Hieno kuvasarja. Tovin saa joutsen juosta veden päällä ennenkuin on ilmaa tarpeeksi siipien alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkkoinkeri!

      Täytyyhän kiitorata hyödyntää, ennen kuin ilmaan noustaan :-)

      Poista
  6. Arvokkaasti joutsenet lipuu järvenpintaa.
    Aikamoista ääntähän päästävät kun ovat vauhdissa.
    Mukavaa katsottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääni on puoli hyökkäystä ja suuri osa puolustusta. Lempeää sinänsä.

      Poista
  7. On se hienoa kun pääsee kurkistamaan joutsenten perhe-elämää. Sinä paikanpäällä ja me lukijat kuvien myötä.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)