tiistai 24. kesäkuuta 2014

Vilskettä, vilinää ja toinen kurkien poikasista vielä hengissä

Vaikkeivät kelit anna juhlimisen aihetta, luonto jaksaa ihmeen hyvin pyristellä eteenpäin. Silkkiuikkujen pitkästä haudonta-ajasta olen huolissani. Tuntuu, ettei mitään tulosta ole syntymässäkään. Pariin päivään en ole kuitenkaan käynyt katsastamassa tilannetta. Toivottavasti vanhempien ruumiinlämpö riittää haudonnan edistämiseen.

Lintutornilla on nähty varsinaista suhinaa järven pinnalla. Hyönteisten vilinä ei näy tornille asti, mutta niitä saalistavien pääskysten vilinä näkyy hyvinkin. Jo ainakin muutaman päivän ajan järven pinta on ollut vilkkaasti liikennöity saalistusalue.


Härkälintuisä on ymmärtänyt tarjota perhelleen kaloja. Se on ratkaissut monen monta ongelmaa, vaan ei kaikkia. Aiheesta lisää myöhemmin.



Kurkiperhe on menettänyt toisen poikasensa. Oksasen Pertin valokuvasta tornilla huomasin sen jo aikaisemmin, mutta se on vääjäämättä selvinnyt myös omasta seurannasta.

Noin viikko sitten jäljelle jääneen poikasen silti näki vielä kuvissa. Nyt se osaa jo häipyä kulisseihin. Viikko sitten se väsyi helpommin kuin nyt ja emo maastoutui välillä sen kanssa ruovikkoon. Ylemmässä kuvassa näkyy poikanenkin. Toisessa kuvassa emo ja poikanen maastoutuvat ja isäntä pitää vahtia. Näethän emon?



Viimeisimmissä kuvissa poikanen näkyy vain hieman ja vain satunnaisesti. Sen kaula on jo pitkä, samoin askel. Pysyy helposti vanhempiensa vauhdissa.


Klikkaa kuva isommaksi, niin saatat nähdä poikasen.

12 kommenttia:

  1. Siellä koivun oksien takana pilkottaa...
    Kiva on seurata näden lintujen elämää hienojen kuviesi kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, ettei vielä kyllästytä. Itse olen niin innoissani seuraamassa, mihin tilanne milloinkin kehittyy. Tämä kaikki on minulle kovin uutta.

      Poista
  2. Ihania luontokuvia jälleen. Varmasti on upeaa seurata kurkiperhettä. Ikävää, että toinen poikanen oli menetetty. Ihanaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katinka!

      Supikoiria tuolla on ainakin näkynyt, mutta poikasrosmo voi ihan hyvin olla joku muukin.

      Poista
  3. Kylmä kesä ei ole ollut hyväksi linnunpoikasillekaan.

    VastaaPoista
  4. Siellä se näkyy, just ja just :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä nosti päänsä oikein kunnolla ylös ja sitten laskeutui taas korsien taaksen piiloon.

      Poista
  5. Eturivin paikoilta saat lintuperheitä seurailla. tuo kukipesueen seuraaminen on ihan luksusta. :) Jännityksellä odotan härkälintuperheen edesottamuksia, saatanpa arvata...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjet eivät käy tuossa enää niin usein kuin aikaisemmin. Olisiko toisen poikasen menettäminen tehnyt niistä varovaisempia?

      Poista
  6. Linnunpoikasten elämä on kovaa. Mitähän kurjenpoikaselle on tapahtunut, onko joku nisäkäs vienyt!
    En oikein ennen tiennytkään miten lokkikin on tuollainen saalistaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Supikoira on yksi mahdollinen poikasrosmo, niitä on näkynyt tuolla. Toki ei varmaankaan ainoa mahdollisuus.

      Lokin armottomuus tuli minullekin yllätyksenä...

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)