Ikuinen marraskuu - tai ainakin jotain sinnepäin - on herättänyt keskustelua. THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen oli haastateltavana Helsingin Sanomien artikkelia varten. Artikkelin ja haastattelun pointti jäi minulta hieman hakuseen, kun törmäsin professorin lausumaan.
"Valtaosalla suomalaisista mielikuva talvesta sisältää lumen tuoman valon ja vaihtelun keskellä pimeintä vuodenaikaa. ”Tässä on se psykologinen kerros: Jos jotain asiaa odottaa, eikä se toteudu odotusten mukaisesti, se on pettymys”, Partonen myöntää.
Nyt talvi pitää sitten miettiä uudelleen, muidenkin kuin Ilmatieteen laitoksen.
”Pitää yrittää löytää hyviä asioita tästä ja tulevista talvista.”
Mikä on tutkimusprofessorin mielestä marraskuun paras puoli?
”Niin... No... Valokuvauksen kannalta voi olla ihan hyvä, jos harrastaa luontokuvausta. Ja esimerkiksi juoksua pystyy harrastamaan pitempään, samoin työmatkapyöräilyä.”
Marraskuun kelien paras puoli valokuvaaminen ja peräti luontokuvaaminen? Tässä kohtaa en enää kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun tuossa artikkelissa. Ihmettelin vain, että näinkö niitä asiantuntijalausuntoja oikeasti hankitaan? Joku arvostettu professori on sitä mieltä, että luontokuvaus piristää marraskuisessa säässä ja se on siinä?
Millaisia ovat olleet sinun marraskuisen (harmaata, hämärää, vihreätöntä yms.) valokuvausyritystesi saaliit? Parannetaanko niillä suomalaista mielenterveyttä?
Tässä otoksia omista marraskuisen sään valokuvauksista. Eivät niin pahoja, mutta ei näillä hämärämasennusta karkoteta. Ja parhaat kuvat ovat ne, joissa näkyy pilkahdus auringon valoa. Perimarraskuisissa keleissä aurinko ei näyttäydy, ei edes pilkahtele.
Valokuvaaminenkin tarvitsee onnistuakseen valoa :-(
Juu, tämä professorin kannanotto ärsytti ;-) Jos ei tullut jo selväksi :-)
Mutta onneksi tänään oli muutaman tunnin ajan valoisaa (vaikkakin marraskuista säätä edelleenkin). Ihan jo luonnossa käyskenteleminen teki hyvää. Hiekkatiet olivat kuin routavaurioiden jäljiltä. Hillitön sade tekee jälkensä. Tiet olivat kuoppaisia ja uraisia, muljuivat edestakaisin auton renkaiden alla.
Kevään ensimmäiset laulujoutsenet näkyivät pellolla. neljä joutsenta, niistä ainakin yksi pari. Keväiset fiilikset olivat korkealla.
Koiras havaitsi toisen koiraan olevan liian lähellä ja lähti siksi lennolle.
Kiersivät toisen koiraan kanssa lenkin, jonka jälkeen haasteeseen aloitteen tehnyt koiras palasi puolisonsa luo.
Niinkuin kurjetkin, myös laulujoutsenet tekevät paljon parisuhdettansa vahvistavia seremonioita, kuten tämän puoliuhkaavan tilanteen jälkeen.
Elinikäistä kumppanuutta <3 :-="" ihanaa="" p="">
Ihanat joutsenet! <3 Minuakin ärsytti heti, kun luin tuon. :D On tässä "talvettomassa talvessa" paljonkin hyviä puolia, jos asiaa alkaa tarkemmin ajatella, mutta luontokuvauksen en sanoisi välttämättä ihan ekana lukeutuvan niihin. Pimeässä on vaikea kuvata, ja sitä paitsi yksi vuodenaika ihanine monipuolisine kuvausmahdollisuuksineen jää kokonaan pois, jos lumitalvea ei tule.
VastaaPoistaEi ole tainnut hän koskaan harrastaa luontokuvaamista hämärässä ;-)
PoistaEi sen puoleen, ei sitä harrasta kovin moni muukaan, etenkään muutaman kerran kokeiltuaan.
Olisihan pieni oikea talven pätkä tuonut paljon kaunista katseltavaksi ja kuvattavaksi :-(
No sen verran professori on oikeassa, että ainakin nämä sinun ottamasi kuvat ilahduttavat :) Ihania!
VastaaPoistaKun olin lokakuussa Suomessa ja hämärä alkoi jo heti miltei auringonnousun jälkeen, niin mua alkoi ihan pikkuisen ahdistaa. Ja kun mietin, että se olisi vielä intensiivisempää ja helpottaisi sitten vasta parin kuukauden kuluttua... Vaikka Suomeen on ikävä, niin en kaipaa sitä aikaa kun kaksi pimeää on vastakkain.
Kiitos, Johanna :-)
PoistaKyllä sen noista omista kuvaushistorioista näkee, ettei hämärä sytytä kuvaamaan ja niistäkin julkaisukelpoisia tulee vain pienen pieni osa.
Marraskuusta keksin harvoin mitään kannustavaa ja hyvää. Tammikuukaan ei sytytä. Joulu ja talvivalot pelastavat joulukuun ja helmikuussa voi odotella jo valoakin. Paitsi nyt, kun taivas on pilvitellyt urakalla ja pimentänyt lumettoman maan entisestään.
Muutaman kuukauden vuodessa vaihtaisin mielelläni muihin maisemiin :-) Ja ihan ehdottomasti vähintään sen marraskuun ;-)
Mietin, että milläköhän lailla se luontokuvaus nyt olis marraskuun juttu... koska lumihan ei luontokuvaajia estä liikkumasta metsässä, niillä on sukset ja lumikengät, jotka haluaa metsässä kuvata marraskuussa. Meitä lyhytjalkaisten otusten kanssa liikkujia se voi estääkin. Muistelin tuossa eilen juuri sitä upeaa hankikeliä, mikä oli viime kevättalvella, kun pääsi tosiaan kävelemään melkein mihin vain paitsi vuolaisiin vesistöihin ja tiheisiin ryteiköihin.
VastaaPoistaJa lumi tuo mitä makeimmat maisemat kuvattavaksi, jollei ole superisti lumikammoinen.
PoistaViime vuonna maaliskuun alussa kävelin pitkin jäätä Sääksmäellä kuvaamassa ihanassa kelissä maisemia 'vetten päältä'. Viime sunnuntaina kävin samalla paikalla ja vesistö oli puoliksi sula, puoliksi jäinen. Jäälle ei olisi uskaltanut mennä, sellaista huteraa ja pilkkoutunutta kevätjäätä se oli.
huh miten kauniita kuvia linnuista ja oravasta, olet kyllä hyvä luontokuvaaja! Marraskuusta en muista oikeastaan mitään, sen vain että ei ollut lunta,ja oli kauan pimeää, niin kuin ei vieläkään ole lunta, nyt on saanut nauttia aurinkoisista päivistä, ja ihanaa kun sisällekkin aurinko paistaa, on siinä hyvät puolensakkin lumettomuudessa, ei ole liukasta ja sohjoista,ja on helppo liikkua vaikka metsässä, jos kaipaa lunta, niin ajaa 500km. päähän, niin löytää lunta paljon.
VastaaPoistaKiitos, Piritta!
PoistaValolla ja luonnolla on aina aika paljon tekemistä kuvien onnistumisen kanssa, mutta mielelläni otan kehut vastaan :-)
Sunnuntaina kävin puoliaurinkoisella kelillä pellon laidalla kameran kanssa. Edellisten päivien vuolaat sateet eivät olleet imeytyneet enää maahan, vaan olivat pienen pakkasyön aikana jäätyneet. Olipa liukasta! Hiekkatie oli mennyt ihan perunapelloksi jatkuvan sateen ja autoilun jäljiltä, jäätynyt sitten sellaiseen kiemuraiseen uramuotoon.
Luin saman jutun. Kaipaan kovasti uutisia, joissa asioita käsitellään monipuolisesti ja siten, että huomaa toimittajan niiden tekemiseen syventyneen. Tuntuu, että jonkun jutun avattuaan se loppuu ennen kuin on alkanutkaan. Tynkäjuttuja, joissa lisäksi hurja määrä kirjoitusvirheitä. Ehkä määrän on tarkoitus korvata laatu. No, siinä tämän päivän marinat.
VastaaPoistaSuomalaiset - ja varmaan monien muidenkin maiden kansalaiset - tuntuvat rakastavan keskustelua säästä. Se on aina helppo ja turvallinen aihe. Tämä talvi on tarjonnut runsaasti ainesta sääkeskusteluihin. Osaltani olen siihen keskusteluun korteni kantanut minäkin, mutta ehkä voisi jo suunnata katsetta uusiin juttuihin. Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Ainakin lämmittämisessä on säästynyt energiaa, eikä liukkaita kelejä ole juurikaan ollut. Pohjavedetkin ovat täyttyneet kiitettävästi. Toki toivon, ettei tällaisista talvista tulisi uusi normaali.
Postauksesi kuvat ovat taas hienoja. Närhen ja sinitiaisen ilmeet kerrassaan mainiot. Kiitos näistä!
Kiitos, Between!
PoistaTuo oikeinkirjoittamisen taito on joissakin nettilehdissä aika harvasti löytyvä hyve ;-) Tavallisimpia 'kujeita' lienee kirjoittaa kuvatekstiin henkilön nimi jotenkin virheellisesti. Ihan kuin se olisi jotain tiedettä ;-)
Aivan ihanat valokuvat!
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaUpeita kuvia ja kaunista luontoa harmaudesta huolimatta.
VastaaPoistaKiitos, Huopalintu :-)
Poista