lauantai 22. helmikuuta 2020

Ruusunpiikeillä tanssimista - ja mustakurkku-uikku

Elämä on ylä- ja alamäkiä. Aika paljon melkoista tasamaastoa niiden välissä ja sitten taas niitä mäkiä. Jos muutaman viikon ajan elämäni on tuntunut helpolta ja innostavalta, niin nyt tuli sitten se tasapainottava vaihe, kun muutamakin itselle puolitärkeä asia menee pieleen. Kuten ensi maanantaiksi suunnittelemani (ja niin kovasti tarvitsemani) lomapäivä - tai siis sen peruuntuminen. Ei ollut tavatonta potutusta, mutta pettynyt olo ja melkoinen motivaatiokato. Mutta sitähän tämä elämä on.

Jos nämä vastoinkäymiset mahtuivat tässä reilun viikon aikana nippa nappa tuohon yhden käden sormien määrään, niin kaikki on ihan ok. Jos vastoinkäymisiä tulee lähiaikoina vielä lisää, voi olla, etten osaa ottaa niitä vastaan enää näin hyvin ja toipua niistä näin nopeasti. Mutta aika näyttää.

Vaikka olen nyt muutamankin kerran ollut pettymysten ja ikävien fiilisten kanssa helisemässä, olen jotenkin onnistunut jättämään osan kadottamastani positiivisesta energiasta itselleni ja sitten myös kanavoimaan sen muualle omaan elämääni. Olo ei ole ollenkaan niin ikävä, kuin olisi voinut odottaa. Ja se on hienoa.

En tiedä, kuvaako tämä yhtään paremmin kokemaani, mutta jotenkin on ollut sellainen nurkkaan ajettu olo muutaman kerran näiden ikävien kokemusten kanssa. Sen sijaan, että olisin tyytynyt tilanteeseen kokonaan, olen 'piirtänyt' oman pelikenttäni itselleni uudestaan. Vaikka olen edelleen siinä samassa paikassa, missä nurkka ennen sijaitsi, uuden pohjapiirustuksen mukaan olenkin ihan keskiviivan tuntumassa - siis pois puolustuksesta ja hyökkäyksen äärellä.

Toki vielä harmittaa, mutta sillä tavalla hillitysti. Ajatukset ja suunnitelmien painopisteet ovat nyt jo ihan muualla. Itse asiassa muutin 'peliä'. En pelisääntöjä, vaan ihan kokonaan peliä. Asetin uusia tavoitteita itselleni ja näillä mennään :-) Jos jalkapallo ei onnistu, niin siirrytään pyöräilyyn ;-)

Ehkä joskus myöhemmin voin kertoa jotain konkreettisempaa. Mutta nyt halusin jakaa tämän sekalaisen olon kanssanne ;-) Hävinnyt ja silti jotenkin vähän voittajaolo. Ei ihan huono juttu ;-)

Ja sitten taas näiden minua motivoivien keväisten kuvien pariin. Tällä kertaa kuvissa on mustakurkku-uikku. Lintu on kuvattu tietenkin Suomenojalla Espoossa ja keväällä, jolloin puiden ja pensaiden lehdet eivät ole estämässä näkyvyyttä. Päivä oli harmaa ja mustakurkku-uikku pysyi kaukana. Paitsi muutaman kuvan ajaksi se saapui hieman lähemmäs kuvausetäisyydelle. Komea tyyppi :-)



Punasilmäisiä lintuja ei ainakaan Suomen leveysasteilla taida olla kovin montaa (paitsi että Luontoportin mukaan niitä löytyy peräti 36 kappaletta!). Luontoportin mukaan punasilmäisiä lintuja mustakurkku-uikun lisäksi ovat:

  • harmaapäätikka
  • huuhkaja
  • isokoskelo
  • kaakkuri
  • kanahaukka
  • kaulushaikara
  • kesykyyhky
  • kottarainen
  • kuhankeittäjä
  • kuikka
  • kurki
  • käenpiika
  • käki
  • käpytikka
  • liejukana
  • luhtakana
  • mehiläissyöjä
  • meriharakka
  • morsiosorsa
  • nokikana
  • nokkavarpunen
  • pensaskerttu
  • pikkutikka
  • pohjantikka
  • punasotka
  • rautiainen
  • sarvipöllö
  • silkkiuikku
  • sinisuohaukka
  • tukkakoskelo
  • turkinkyyhky
  • tunturikyyhky
  • valkoselätikka
  • varpushaukka
  • viiksitimali
Täytyy myöntää, että osa noista linnuista on sellaisia, joita en ole koskaan kohdanut. Sitten joukkoon mahtuu myös niitä, jotka olen joskus kohdannut, ehkä useamminkin, mutta huomioni ei ole koskaan kiinnittynyt linnun silmien väriin. Juuri tässä samassa yhteydessä katselin punasotkan kuvaa ja sen punaiset silmät kiinnittivät kovasti huomiotani.


15 kommenttia:

  1. Komea lintu tämä mustakurkku-uikku. Aina tulee mieleen, että kyllä luonto osaa. Tuota ei olisi ihan Toikka osannut luoda :) Toikan töitä mitenkään väheksyen.

    Tällaista tämä elämä on. Välillä on asioita, joille ei itse ihan kamalasti mitään mahda. Pitää sitten vain miettiä, että mitä niistäkin asioista ajattelisi. Vai ajattelisiko mitään. Nuorempana yritin muuttaa ja vaikuttaa, nykyisin ajattelen enemmän, että tuulimyllyjä vastaan on turha taistella. Vastaan vain omista tunteistani ja ajatuksistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, luonto osaa :-)

      Minussa on vieläkin vähän sellaista maailman parantajan vikaa.
      Vääryydet tulisi muka oikaista ja ihmisille saada oikeutta.
      Toivon jonkin tekemäni olevan välillä se perhosen siiven isku, joka auttaa maailmaa muuttumaan edes vähän paremmaksi.

      Toki tuulimyllyt ovat asia erikseen.
      Niitä vastaan mittelyä yritän välttää, sillä siitä ei synny mitään hedelmällistä.
      Joskus otan kypsästi sen otteen, että tyydyn vaikuttamaan siihen, mihin voin.
      Joskus haraan vääryyksiä vastaan niin kauan kuin jaksan puhista.
      Harvemmin noita taisteluita tulee voitettua, mutta joskus voitto ei ole tärkeintä :-)

      Ihanaa alkavaa viikkoa :-)

      Poista
  2. Elämä on joskus todella haastava, sen olen itsekkinhuomannut monesti.
    Alamäkeä ja vähän taas ylämäkeä, mutta niin kauan on hyvä, kun ei jää sinne mäen alimpaan kuoppaan...sieltä kuitenkin on tie vain ylöspäin, ja sitä sullekkin toivottelen.
    Hienot kuvat Mustakurkku-uikusta olet napsinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Harakka :-)

      Syvimpään kuoppaan asti ei tällä kertaa tarvinnut matkustaa ja olo on muutenkin jo plussan puolella.
      Tällä kertaa näkökulman vaihtaminen auttoi todella paljon.
      Kerrankin maltoin olla ajattelemasta enempää sitä, mitä muut oikein mahtavat ajatella minusta :-)

      Poista
  3. Voi kun on kaunis lintu, itseäni harmittaa kun joskus sattuu kohdalle jokin lintu, niin ei ole kameraa mukana, tai sit kun on niin ei ehdi, yksi harvinaisuus kuva mulla on kun hiippailin metsässä ja sain Käestä kuvan, seon sellainen lintu jota koskaan ei näy,kuuluu vain kukunta jostain.
    Sinulla hyvä paikka kuvata erik.kauniita lintuja.
    Niin ei aina mene niinkuin... *mutta toivotan täältä aurinkoisesta Turusta sinulle aurinkoista laskiais-sunnuntaita *!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käestä en ole saanut koskaan kuvaa. Vain muutaman kerran olen edes nähnyt sen. Onneksi olkoon siis loistavasta kuvaustilanteesta!

      Suomenjoella Espoossa on erinomaiset lintujen kuvausmahdollisuudet. Jos sinne on mahdollista lähteä, suosittelen. Pari tuntia kannattaa varata minimissään paikan päälle :-)

      Poista
  4. Ihana, että kaikki se opettelu ja ponnistelu parempaan kannattaa. Voisi ajatella, että fiiliksesi olisi paljon, paljon huonompi ilman kaikkia opiskelemiasi elämänoppeja. Loistavaa, että nyt(kään) ei täysin maassa oleva olo ole!
    Monesti blogiteksteissä kaipaan juuri sitä konkreettisuutta, muuallakin siis, ei yksin tässä. Itseni ainakin on helpompi ja aidompi päästä jyvälle, jos tietää konkreettisemmin, mistä puhutaan. Toki ymmärrän, että läheskään aina ei voi, enkä aina itsekään tee niin.
    Tsemppiä uuteen viikkoon ja toivotaan, että saat jokusen rauhoittavankin hetken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi!

      Tällä kertaa nuo elämän vastaiskut olivat poikkeuksellisen lyhytkestoisia ja syy oli varmasti paljon juuri kaikessa elämän varrella opetellussa.

      Konkretian hankaluus on siinä, että kirjoittaessaan itsestään joutuu jotenkin väistämättä kirjoittamaan myös muista. Se mutkistaa elämää väistämättä. Väillä riittää, että antaa savun laskeutua, toisinaan on parempi itsellekin unohtaa kaikki kokonaan.

      Positiivisten asioiden konkretisointi vaikuttaa puolestaan helposti itsensä ja oman elämänsä kehumiselta ja samalla ikään kuin monen muun asian vähättelyltä. Nekin ovat vaikeita asioita.

      Mutta konkretia on hyvä lisä oman kirjoittamisen kehittämisen tarkistuslistaan. Kiitos siitä :-)

      Tänään oli muuten jo ihania rauhoittavia hetkiä <3

      Poista
  5. Mustakurkku-uikku on todella kaunis lintu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kuin mikä :-)

      Usein se pysyy sen verran kaukana tai ainakin säät ovat niin epäsuotuisat, etten ainakaan itse ole saanut otettua kovin montaa kelpoista kuvaa siitä. Ainakin elämään ja kuvaamiseen jää haasteita odottamaan :-)

      Poista
  6. No, onpas tosiaan punasilmäisiä lintuja paljon. Minua on niin kovasti koeteltu tänä talvena, että alan ottamaan ne jo vähän huumorin kannalta! Niin kauan kun hengissä, niin siitä vaan! No, välillä muutama tippa linssiin ja ahdistuksen huokauksia, mutta sitten taas eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa :-(

      Ikävät asiat tuppaavat joskus kasautumaan.
      Jos on liikaa ikävää, on vaikeaa huomata sitä hyvää ympärillään.

      Sinun koulutuksesi ja ammattisi antavat varmaan hyvää pohjaa erilaisten elämäntilanteiden käsittelemiseen. Se ei tietenkään kauheasti lohduta silloin, kun elämä mättää leipälapiolla olan takaa :-(

      Jaksamista sinulle!

      Poista
  7. Onpa upea lintu, en ole koskaan tuollaisesta kuullutkaan tai kuvia nähnyt, missään. Onkohan kovinkin harvinainen? Parempia päiviä tulevaan toivottaen :)

    VastaaPoista
  8. Ihana lintuhan tuo on kaikkine eksoottisine väreineen :-)

    Mustakurkku-uikku on silkkiuikun ja härkälinnun sukulaisia. Se on silkkiuikkua pienempi ja harvinaisempi. Kartalta katsottuna niiden pesimisalueet eivät kovin paljoa eroa toisistaan.

    Luontoportin mukaan pesimäkannaksi on arvioitu 1 500 - 3 300 paria. EU:n pesimäkannasta Suomessa asuu 48% kannasta. Laji on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu myös Ahvenanmaalla.

    Lisää mustakurkku-uikusta Luontoportin sivulla: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/mustakurkku-uikku.

    VastaaPoista
  9. Pettymyksiltä ei elämässä voi välttyä. Omaa suhtautumistaan niihin voi yrittää muokata. Toivottavasti ponnistelusi on tuonut tasaisemman olotilan.
    Mahtavan komea lintu, en ole koskaan nähnyt luonnossa.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)