Harmaahaikaran muistelua tyrskyisen kelin vastapainoksi

Myrsky näkyy meillä lähinnä kovana tuulena ja jatkuvana sateena. Meillä Hämeessä ollaan myrskyn kuin myrskyn aikaan aika suojassa, ainakin täällä omilla kotinurkilla.

Olen isosta pyykkivuoresta huolimatta käyttänyt viikonlopun aikani lepäämiseen ja valokuvavuoren perkaamiseen. Tällä kelillä univelan paikkaaminen lisäunilla on ollut mitä antoisin tapa viettää viikonloppua ja valmistautua alkavaan viikkoon.

Alkavaa viikkoa puolestaan helpottaa se, että pääkaupunkiseudun lapsiperheet 'hiihtolomailevat'. Palaverikutsuja on melkein nolla kappaletta ja viikon pääsee käyttämään juuri siihen tärkeimpään, mikä vaatii aikaa ja keskittymistä ja jää usein jatkuvan tavoitettavuuden jalkoihin.

Muutaman vuoden vanhat kuvat harmaahaikarasta Pohtiolammen sääksikeskuksen piilokojulta aikaisessa aamuauringossa palauttavat mieleen hetken kiireettömyyden, hiljaisuuden äänekkäiden haikaran rääkäisyjen välillä, odottamisen, hetkessä elämisen ja väsyneet silmät kesken unia haikaran jutusteluun heränneenä.

Nousevan auringon lämmin väri muuttaa tunnelman ja värit epätodellisiksi.

Kävivät haikarat kylässä edellisenä iltanakin. Tämä jäi päivystämään hieman kauemmas. Ilman sävymaailma on aivan toisenlainen, mutta lintujen läheisyys yhtä koskettava.

Harmaahaikara on yhä tavallisempi vieras Suomen kesässä. Nämä harmaahaikarat ovat nuoria. Aikuisilla on musta päälaki ja 'ponnari'.

Lintujen kevätmuutto näyttäisi jo osin alkaneen. Esimerkiksi yksittäisiä kiuruja löytyy jo eteläisiltä rannikoilta. Ajantasaisen tilanteen lintuhavainnoista näkee Tiira-palvelussa.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!