Uutisväsymys ja hassut kurjet

Olen saavuttanut rajani koronauutisoinnin kanssa. Ne toistavat itseään, niissä ei ole mitään uutta ja ne täyttävät melkein koko uutistarjonnan. Minä tavallisesti hamuan uutisia ja tietoa. Mutta näihin uutisiin en enää kovin helposti koske.

Havaittujen tartuntojen ja kuolleiden määrä kasvaa päivä päivältä. Sama uutinen päivästä päivään, vain numerot vaihtuvat. Voi jopa käydä tarkistamassa oman kotikuntansa tiedot - jokaikinen päivä!

Samaan syssyyn vertaillaan Suomen ja Ruotsin koronastrategioita ja vuoropäivinä säälitään milloin toisen ja milloin toisen epäonnistumista. Raportoidaan julkkisten tartuntoja. Haastatellaan onnettomia ihmisiä näiden kaikkien rajoitteiden keskellä. Ja sitten murehditaan tämän tilanteen synnyttämää kurjaa taloustilannetta. Minä en enää lue noita uutisia, jollei otsikossa edes luvata jotain aidosti uutta tietoa. Hiljaisen naisen kosto tämäkin :-(

Kaipaan tietoa ja uutisia kaikesta muustakin elämästä, sillä ei elämä ole kuitenkaan vain tätä. Ukrainan Tsernobyliä uhkaavasti lähestyneestä pahasta metsäpalosta näin yhden uutisen. Toivottavasti toisen uutisen puuttuminen tarkoitti sitä, että kaikki päättyi äkillisesti hyvin.

Elämässä tapahtuu myös paljon hyviä ja iloisia asioita, jotka eivät välttämättä ole aina uutisia, mutta viestinnän arvoisia, etenkin tässä tilanteessa, kun hyvistä asioista ei ole liikatarjontaa. Sitä paitsi monet asiat ovat monella meistä todella tai ainakin melkoisen hyvin. Ne eivät ole uutisia, ne eivät tapahdu, ne vain ovat.

Edelleen otan vilpittömästi ja lämpimästi osaa kaikkien niiden ihmisten tilanteeseen, joita korona koettelee. Uutisointi ja sisällöntuotanto on monessa mediassa nyt vain jäänyt jumiin heikkolaatuisesti.

Sitten niihin kurkiin :-) Viime sunnuntaina oli harmaata, utuista, jopa sumuista. Päädyimme siitä huolimatta lähteä tällä kertaa miehen kanssa kartoittelemaan kevään edistymistä. Kuvista tuli tummia ja suttuisia, mutta joskus tilanteen tai tunnelman tallentaminen on kuvan laatua tärkeämpää :-)

Näimme kurkiparin pellolla, yllättävänkin lähellä. Suhruisen kelin vuoksi monet linnut liikuskelivat paljon lähempänä tien laitoja kuin tavallisesti päiväsaikaan. Kun kiersimme autolla pellon toiselle puolelle, pääsimme jo kohtuullisen lähelle kurkia. Ne kääntyivät meistä pois päin ja kiiruhtivat hieman kauemmas. Kiire loppui kuitenkin lyhyeen ja tilalle tuli nopeasti taas rauhallinen rytmi.

Hetken kuluttua kurjet siirtyivät yllättäen tielle, ihan asfaltoidulle tielle. Tietä pitkin kävelivät eteenpäin, välillä tien toiseen reunaan ja sitten taas toiseen. Tässä epäterävää kuvaa vieläkin epäterävemmistä kurjista ;-)