sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Upea tuulihaukka ja koirakuvahaasteen 9. päivä

Eilen kiemurtelin tuskissani neljä tuntia sormeni polttamisen jälkeen. Saman verran aikaa meni sormen huuhtelemiseen viileällä vedellä, taputteluun märällä ja viileällä pyyhkellä, uittamiseen kylmässä vesilasissa ja hivelemiseen pakastimesta otetulla kylmäkallella. Puolessa minuutissa elvytystoimien lopettamisen jälkeen kipu oli jo niin sietämätön, että hoiva piti aloittaa uudestaan. Ja neljän tunnin jälkeen - kipu loppui. Tänään sormessa on massiivinen rakkula.

Tänään luontoretkeily näytti pitkän aikaa melkeinpä turhanpäiväiseltä touhulta. Lähdin toiveikkaana ihan väärään suuntaan eikä sieltä löytynyt mitään katsottavaa eikä kuvattavaa. Hieman sentään kuunneltavaa, joten ihan hukkaan matka ei kuitenkaan mennyt. Olo rauhoittui luontotaajuuksille lintujen lauluja kuunnellessa. Oli hyvä olla :-)

Päätin olla sinnikäs ja kävin katsastamassa vielä pari paikkaa. Siellä reissuni loppumetreillä huomasin ohittavani autollani vieressä lentävän pienehkön haukan. Auto parkkiin seuraavaan sopivaan kohtaan ja tarkkailemaan. Haukkaa ei tietenkään näkynyt missään. Paitsi että huomasin jonkun kököttävän sähkölangoilla. Ohi ajaneet auto ja pyöräilijä saivat todennäköisesti linnun reagoimaan ja se lennähti pois.

Pian huomasin sen kuitenkin lekuttelevan taivaalla ja niin pääsinkin kuvaamaan sitä. Olen niin huono näiden jalohaukkojen kanssa, että lajimääritys löytyi vasta kotona lintukirjasta: tuulihaukkahan se :-)

Terrakottan väri on tämän pienehkön haukan paras tuntomerkki.




Aikansa lekuteltuaan ja saalista haviteltuaan se laskeutui sähkötolpan päälle pitämään tuumaustauon.


Laskeutuminen sujui hyvin.


Ja sitten tuumattiin :-)


Ja sitten yhtäkkiä tuumaustauko olikin jo ohi ja tämä kaunis petolintu otti ja jatkoi matkaansa :-)


Koirakuvahaaste on melkein lopussa. Yhdeksännen päivän kuva olkoon tällainen:


Tytär lähti soutamaan ja koira lähti pelastamaan tytärtä. Kunnes turkki alkoi painamaan ja tytär päätyi pelastamaan koiraa.

Mahtavaa alkavaa viikkoa! Se on kohta jo toukokuu :-)

14 kommenttia:

  1. Kuulostaa pahalta! Toivottavasti sormi paranee pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Sormi on nyt kivuton ja rakkulakin on jo hieman pienentynyt. Mahtavan kokoinen se on siltikin vielä. Mutta hyvin pärjätään siis :-)

      Poista
  2. Voi noita sinun havereita!
    Koirasta tuli mieleen meidän schäfer, joka myös ui aina perään, jos sitä ei otettu veneeseen heti lähtiessä. Meillä on siitä kuvakin, kun se seisoo keskellä vettä pinnanalaisen hiekkasärkän päällä, on hauskan näköinen.

    Haukka on niin kaunis! Eilen nähtiin kans useampi lennossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!
      Toiset vaan tuhrivat enemmän kuin toiset :-(

      Meillä ei löytynyt tuollaista särkkää ja koira alkoi uimisestaan huolimatta vajota vähitellen :-( Ei aina siis ihan penaalin terävin kynä, mutta sydän on iso ja täynnä välittämistä ja rakkautta <3

      Poista
  3. Sait upeat kuvat kauniista linnusta.

    VastaaPoista
  4. On se vaan uljas. Meillä tässä silloin tällöin kaartelee haukkoja, mutta ei aavistustakaan siitä mitä ovat.

    Nyt kai sitten sormen toipuminen alkoi. On se kumma, miten niin pieni alue voi tuottaa niin paljon kipua.

    Voi koiraa! Onneksi oli pelastaja paikalla. Felixiä ei saa veteen kuin vähän kävelemään, yleensä on lätököidenkin suhteen hyvin kranttu. Kerran vuorilla innostui tutkimaan puroa tarkemmin. En ole edes uskaltanut ajatella miten kävisi jos veden varaan joutuisi.

    Hyvää alkavaa viikkoa sinulle. Kiitos upeista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna!

      Kivun sietäminen on mittaamaton juttu. Yksi gynekologi aikoinaan sanoi, että koen kivun aivan liian voimakkaana. Reumalääkäri sen sijaan ylisti erityisen korkeaa kipukynnystäni kortisoniannokset niveliini piikitettyään. Totuus on jossain siellä.

      Pixie the pelastaja on vauhdissa aina, jos hänen päässään viriää uhkan mahdollisuus. Veneessä pois päin soutavan emännän lisäksi uhkaava asia voi olla myös apuemännän ja -isännän halaaminen. Silloin pitää pelastaa maailma 'humppaamalla' apuemännän tai -isännän jalkaa. Muissa tapauksissa pehmoketun 'humppaaminen' ajaa puolustuksellisen viestin asemaa oikein hyvin ;-)

      Poista
  5. Tavattoman kaunis haukka ja hienosti onnistuneet kuvat. En ole koskaan nähnyt tuulihaukkaa Suomessa. Matkoilla kylläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Milja!

      Tuulihaukka on minunkin mielestäni todella kaunis. Harvemmin sen kanssa tulee tavattua, mutta parin vuoden välein on ehkä se keskimääräinen tahti ;-)

      Poista
  6. Taas kerran upeat lintukuvat !
    meidän ransu on sitä sorttia että veteen se ei mene missään tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piritta!

      Meilläkin alussa seisottiin vain kuumalla kelillä rantavedessä, mutta innostus roiskitun veden kaappaamiseen heräsi nopeasti ja siitä kai jäi varsinainen vesihimo :-)

      Koirat ovat kaikki erilaisia ja sen mukaan niillä on myös erilaiset mieltymykset. Meidän koirallamme on paksu turkki ja sille tulee kuumassa kesässä helposti todella tukala olo. Vedessä lotraaminen helpottaa selvästi kuuman kesän oloa :-)

      Poista
  7. Palovammat on kyllä himpulan kipeitä! Hyvä, että paremmalla puolella jo.
    Upea kuva tuo laskeutumiskuva erityisesti!
    Mukavaa vappuviikkoa!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)