Viimeinen lomapäivä, ensimmäinen harmaahaikara

Tänään on tämän lomapätkän viimeinen lomapäivä. On tuntunut taas niin upealta viettää viikonlopun jälkeen vielä yksi lomapäivä ennen töiden aloittamista. Tämä käytäntö sopii minulle kuin nenä päähän. Samalla ensimmäinen työviikko on hieman lyhyempi eikä pitkän pitkä kituviikko töihin paluun rytmittämisen kanssa :-)

Aamulla heräsin ennen aikojani. Puolisen tuntia kääntelin kylkeä ja sitten päätin lähteä ulkoiluttamaan kameraa. Aamuksi oli luvattu hyvää säätä. Aamiaisleipä kassiin, termospulloon lämmintä teetä mukaan ja matkaan.

Kun perillä näin ison linnun liihottavan kohti, virittelin kameran asemiin ja aloin kuvata. Aina kannattaa ensin kuvata ja vasta sitten ihmetellä. Tilanteet menevät ohi niin nopeasti. Osoittautui, että iso hiljaistakin hiljaisempi liihottelija olikin minun kesäni ensimmäinen harmaahaikara :-)

Ensimmäiseen kuvaan tunki itsensä harmaahaikaran seuraksi myös pieni haarapääsky :-) Kuvasta näkyy myös harmaahaikaran erittäin lyhyt takatukka, tämä on siis nuori yksilö. Tukan kasvattamiseen tarvitaan aikaa ;-)

Olen saanut parin viikon aikana metsäreissujen tuliaisina jo kolmesti isoja kutiavia paukamia. Tai siis ne ovat vielä metsästä tullessa vain kutisevia, punaisia ja hyttysen piston kokoisia. Mitään pistosta en ole millään kertaa tuntenut, vähitellen on alkanut vain kutittamaan. Tunnin sisällä paukamat ovat kasvaneet jo todella isoiksi. Ensimmäisellä kerralla neljän viereisen paukaman kunkin halkaisija oli ehkä noin 3 cm. Tuorein tämänpäiväinen yksinäinen paukama kämmenselässä on halkaisijaltaan ainakin 6 cm. Aikaisemmin tilanne on nollaantunut vuorokauden aikana (olen ottanut ekstra-annokset antihistamiinia). Toivottavasti tällä kertaa käy samoin.