Kesämuisteluja ja tuulihaukan poikasia

Olen päätynyt jälleen kerran siihen, että kesät eivät ole minun parasta aikaani. Kevät ja syksy ovat jotenkin paljon vetovoimaisempia. Ja niihin liittyy paljon enemmän positiivispainotteisia muistoja. Kuten perheen syksyiset Kanarian matkat aikoinaan. Ne olivat ainoita yhteisiä lomamahdollisuuksia koko perheelle siihen aikaan ja niitä varten jouduttiin pyytämään koulusta lapsille vapaata - toki koulukirjatkin tulivat mukaan matkoille. Mutta ne olivat hyvin matkoja :-)

Kesiin ja jopa nimenomaan loma-aikoihin on mahtunut vuosien varrella isompia ja pienempiä vastoinkäymisiä ja havereita. Ensimmäisenä tulee mieleen se kesä, kun oltiin tilattu remonttimiehet vaihtamaan talon ulkovuorauksen uuteen. Me - tai siis mies - tilasi uudet laudat ja maalit sekä purki vanhan laudoituksen pois. Se oli todella rankka fyysinen rupeama. Mutta sen jälkeen meidän piti kerrankin lähteä koko perheen yhteiselle kesälomalle.

Remonttimiehet eivät sitten tulleetkaan. Miehen soittaessa heille, kun mitään ei kuulunut, vastasivat, etteivät nyt sittenkään ehdi. Siihen jäivät lomasuunnitelmat. Ja siitä käynnistyi vieläkin isompi remonttivaihe. Taloa ei voinut jättää odottelemaan ilman ulkolaudoitusta eikä sille kesälle ollut enää mahdollisuutta saada ketään muutakaan työtä tekemään. Meidän perheemme ei ollut yhtään tyytyväinen. Tässä vaiheessa remonttia minäkin auttelin osaltani kykyjeni mukaan.

Tämän seurauksena muuten päätimme sitten, että syksyllä lähdetään yhdesssä lämpimään korvaamaan väliin jäävää kesälomareissua. Mentiin sitten ensimmäisen kerran koskaan Kanarialle :-)

Sitten oli se kesä, kun minä ja lapset menimme häihin ja kesälomalle Unkariin. Poika juoksi päin kirkasta lasiseinää, joka ei ollut karkaistu. Se tuli terävinä viipaleina ja puikkoina alas. Huuto oli kova ja verta tuli vielä enemmän. En ollut koskaan ennen sitä pelännyt niin paljon. Onneksi selvittiin haavoilla, arvilla ja verenvuodoilla. Rantaloma sai hieman uuden käänteen, kun päätä ei saanutkaan kastaa. Vierailu Unkarilaisessa sairaalassa oli myöskin kokemus. Jäin säikyksi pitkäksi aikaa ja menettämisen pelko eli vahvasti mukana kauan.

Yhtenä kesänä mies teki kattoremppaa ja aina pelotti hänen katolla olemisensa. Olin paikallisilla Elomessuilla, kun lapset soittivat hädissään ja kertoivat, että isä on pudonnut katolta. Asumme vanhassa rintamamiestalossa ja sellaisen katolta riittää matkaa maahan. Juoksin autolle ja ajoin kotiin. Mies oli ystävien ihmetellessä kiivennyt uudelleen katolle viimeistelemään töitä, etteivät tuulet ja sateet pilaisi hommaa, jos pitäisi pitemmäksi aikaa keskeyttää työt. Suostui tulemaan vihdoin alas ja minä kuskasin hänet sairaalaan. Toki noita remonttihavereita oli tapahtunut jo monesti ennenkin ja reitti ensiapuun oli tullut vuosien aikana tutuksi ;-)

Ja vielä yksi kesä: miehen vanhemmat olivat saapuneet meille juhlistamaan miehen syntymäpäivää. Kahviteltiin ja tehtiin kaikkea arkistakin. Sitten kesken kaiken appi kuoli siihen pihalle. Mies elvytti, anoppi oli luonnollisesti pois tolaltaan, minä lohduttelin lapsia ja soitin hätänumeroon. Mitään ei ollut tehtävissä. Jokainen arvaa, ettei loppukesä ollut entisensä. Eikä muutama seuraava kesäkään.

Mutta kaikista niistä on selvitty, kuten muistakin vähemmän haastavista kesähavereista, joita tekevälle ja touhuavalle perheelle vain väistämättä kai sattuu. Se tietoisuus, että selviää aina ennen pitkää jotakuinkin kaikesta, on melkoinen voimavara. Onneksi sitä tarvitse käyttää kovin usein.

Mutta niistä 'raikkaista' kesämuisteloista noihin ihaniin tuulihaukan poikasiin 💗. Olen niin myyty niiden kanssa. Kuvia tuli räpsittyä niin paljon, että niitä saattaa riittää käsiteltäväksi vielä pitkäksi aikaa. Pääsin kuvaamaan niitä kerrankin sellaisesta paikasta, etten varmasti häirinnyt niitä. Kerrankin ei tarvinnut tyytyä vain muutamaan räpsyyn ja kiitää pois paikalta niiden rauhan takaamiseksi 😊

Alla olevalla poikasella on vielä ihanat vauvahapsut päässä 💗

Ihana kypsä kesän vaihe on aluillaan. Minusta se on parasta aikaa kesässä. Vielä riittää lämmintä, jopa hellettä loppuviikoksi. Silti yöllä on viileämpää eikä tarvitse kärvistellä kuumuudessa.

Ihanaa kesäviikon jatkoa!