Kapustarintoja, kuovi ja suokukkoja

Viime päivinä olen kolunnut tuttuja maisemia aistimassa kevään etenemistä ja hieman tutkinut uusiakin paikkoja tulevaisuuden varalle. Uusien paikkojen tutkiminen tekee aina hyvää, joskus niistä tekee jopa löytöjä. Useimmiten minun kohdallani reissu on ollut kiva retki, jota en todennäköisesti tee uudestaan.

Eilen törmäsin kuin törmäsinkin kapustarintaparveen uudelleen. Niitä näytti olevan ensin huomattavasti aikaisempaa niukemmin. Sitä paitsi noista mustista pisteistä pellolla ei oikein osaa sanoa mitään, ennen kuin on ottanut pari kuvaa ja katsonut kuvia suurempana kameran näytöltä. Niin siis tein tälläkin kertaa. Otin muutaman kuvan tuosta hyvin harvapäisen näköisestä mustien pisteiden porukasta katsastaakseni tilanteen - mistä linnuista edes on kyse.

Näitä kuvia sitten tiirailin autossa kameran ylle kumartuneena.

Kapustarinnoilta näyttivät, väritys on niin selkeä. Kun sitten nousin kameran näytön äärestä ylös, pelto näyttikin jo ihan toisenlaiselta:

Niitä oli popahtanut ylös piilosta kuin sieniä sateella ja parvi näytti olevan jopa hieman lähempänä kuin äsken ;-) Ne olivat piileskelleet mahdollisimman matalana ja nousseet ylös sillä aikaa kun minä touhusin kameran kanssa! Hauskaa porukkaa! Hekottelin itsekseni ja nimittelin noita lintuja huumorintajuisiksi hepuiksi! ;-) Eivät välittäneet mitään ja alkoivat pian vipeltää kukin omiin suuntiinsa, pysähtyivät nokkaisemaan purtavaa ja taas vipellettiin.

Tänään samalla suunnalla näin aamusella kuovin. Sekin on ehdottomasti minun lempilintujani niin ulkomuodon kuin äänenkin perusteella :-) Kuovilta terveisiä :-) Kuovi pysytteli kaukana niinkuin muutkin tämän julkaisun lintuset.

Onnekseni näin aamulla myös kapustarintaparven. Mutta tällä kertaa siellä oli joukossa isompia vaaleita ja tummia pisteitä (kaukaa katsottuna siis). Ei kun taas ottamaan kuvia ja yritystä saada tarkennus ihan liian kaukana olevaan suurempaan pieneen pisteeseen. Kameran näytön tulkinnan ja noiden palluroiden liikkumisen perusteella päättelin niiden olevan suokukkoja ja niin olikin. Koiraat olivat oikein juhlapuvuissa ja mukana oli tietenkin myös pelkistetymmissä asuissa olevia naaraita. Kuvat haperoa huttua kaukaa, mutta julkaisen ne silti.

Hieman noista saa käsitystä suokukkojen kaulureiden eri värityksistä, joita tässäkin otoksessa löytyi todella monenlaisia: valkoista, tummaa, oranssia, ruskeaa ja valko-mustaa (ei taida näkyä näissä kuvissa). Koiraiden ryntäily ei näy näistä kuvista, mutta sellaista taisteluhenkistä kukkoilua oli mukana monen koiraan liikehdinnässä, kun ne rynnistivät toisiaan kohti ;-)

Näiden kanssa kävi niin, että kuvasin aina kerralla jonkin verran. Katsoin taas välillä kameran näytöltä valotuksen, suljinajan ja tarkennuksen toimivuutta ja kuvasin sitten lisää. Yhden kerran nostaessani pääni ja kameran taas ylös koko pelto oli tyhjä. Aivan hiiren hiljaa ne olivat lähteneet lentoon. Näin parven lentävän edes ja takaisin (kuin eivät yhtään tietäisi, mihin haluaisivat seuraavaksi mennä), mutta niiden lentoon lähdöstä ei kuulunut edes kuiskauksen vertaa ääntä. Yllätyksellistä sakkia :-)

Upeaa äitienpäivää huomiseksi kaikille! Kaikilla on kuitenkin joskus ollut äiti jossain, joten siinä mielessä päivää voi juhlia ihan jokainen :-)