tiistai 5. toukokuuta 2020

Torronsuo ja kyykäärme

Torronsuon kansallispuisto kuuluu vierailulistalle keskimäärin kerran vuodessa. Ennen suon yli meni vain yksi pitkospuureitti ja sen jälkeen reitti kulki metsissä ja sitten teillä - ensin soratiellä ja sen jälkeen asfaltoidulla kohtuullisen liikennöidyllä tiellä. Tuo loppumatka oli kamala. Talsin sen kerran ja sen jälkeen käännyin takaisin ennemmin tai myöhemmin. Sittemmin reittiä on kehitetty niin, että soratiellä täytyy kävellä vain todella vähän.

Tänään oli Torronsuo-päivä. Lomapäivänä pääsin matkaan jo ajoissa eikä odotettavissa ollut isoa ruuhkaa muiden ollessa töissä ja etäkoulussa. Pysäköintialue olikin saapuessani ihan tyhjä. Se oli positiivinen yllätys. Se tarkoitti sitä, että voin aivan vapaasti kulkea hitaasti, pysähtyä kuuntelemaan lintujen ääniä ja jäädä vain odottamaan, mitä tapahtuu. Se on luksusta :-)

Reitin alussa varoitettiin huonokuntoisista pitkospuista ja ilmoitettiin, että uusimistyö on käynnissä vielä tämän vuoden.

Keli oli mahtava. Kotoa lähtiessä lämpöasteita oli vasta yksi, mutta Torronsuolle saapuessa niitä oli tullut jo pari lisää.

Pitkospuut olivat alussa hieman kuluneita ja lohkeilleita, mutta ihan hyvin käveltäviä. maisemat olivat mieltä rauhoittavia.





Päätin olla välittämättä pitkospuiden uusimisesta aiheutuvasta rakennusmiljööstä ja keskityin vain kauniiseen luontoon.





Ja välillä löytyi levähdyspaikkakin, jossa pääsin kuoriutumaan liian kuumasta kerrospukeutumisesta. Lämpötila oli kohonnut jo paljon sitten aamulähdön :-)


Pahinta ongelmakohtaa en kuvannut. Ymmärrän, että kaikkea ei voi korjata kerralla, mutta kaikkein eniten tasapainoa vaativiin kohteisiin olisi ihan mukava saada pientä kävelyä helpottavaa tukea - edes väliaikaista :-(  Tästä nyt pääsi vielä ihan hyvin eteenpäin.


Ja tästä.


Ja tästäkin.


Pysäköintialueen oikeasta reunasta lähtevällä reitillä melkein kaikki pitkospuut oli uusittu. Sitä kautta joutuu tosin kävelemään suon vesittämässä metsässä, mutta sekin on vain mukavuus- , ei turvallisuuskysymys.



Reitin korkealla kohdalla aurinkoisen rantakallion tuntumassa liikkui niukasti harmaa kepin näköinen pötkylö. Se ei oikein saanut vauhtiansa kiihtymään ja jos en olisi sitä huomannut, olisin aivan hyvin voinut vahingossa astua sen päälle.

Pää on selvästi (?) kyykäärmeen, vaikkei selässä olekaan sahalaitakuvioita. Varmistin lajimäärityksen vielä facebookin matelijaryhmästä. Hitaasti eteni, vaikka oikein juttelin sille (niinkuin minä aina teen ;-)).



Tässä sukelletaan sammalpeitteen sisään.


Kuva selästä - ei sahalaitakuviota.


Jännittävä retki! Koskaan ei tiedä, mitä retket tuovat tullessaan. Välillä on vain sellaista ihan kivaa ja välillä ihan täpinöihin asti hullaannuttavia hetkiä :-)

Pysäköintipaikalle saapuessani hieman yhden jälkeen iltapäivällä paikka oli täynnä autoja. Minulla oli lomapäivä. Luulin kaikkien muiden olevan kiinni jossain muualla kuin kansallispuistossa. Olinpa väärässä.

19 kommenttia:

  1. Kyy se tosiaan on, vaikka tyypillinen kuvio puuttuu. Pään muoto ja etenkin silmä ovat selkeästi kyyn. Pupilli on kapea. Rantakäärmeellä on pyöreä pupilli ja sellainen höpsön söpö ilme. Kyy näyttää tuimalta.

    En ole vieläkään koskaan käynyt Torronsuolla. Houkuttelevan oloinen kohde. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen minäkin päädyin poissulkemistekniikalla.
      Viime kesänä näin myös yhden (ja vain yhden) kyykäärmeen. Sekin oli tällainen raidaton.

      Torronsuo on varmasti parhaimmillaan syyskesästä, kun pitkospuita on vaihdettu oikein urakalla. Urakan aikajanaksi oli annettu 2019-2020 :-)

      Poista
  2. Kaikki nuo luontopaikat on nyt kovasti käytössä, ja niihinhän on ihmisiä oikein kehotettu menemäänkin kun kaiken maailman ryhmäliikunnat on peruttu. Torronsuolla on haaveiltu käymisestä ihan tässä viime päivinä. Kyytä en kyllä haluais siellä tavata... koirat vielä vähemmän. Ihan väärin kun nekin saa vetää sahalaidattoman puvun päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta ihmisiä kannustettiin menemään lähimetsiin ja välttämään vilkkaita luontopaikkoja. Torronsuo ei ole kovin monen lähimetsä. Kuten ei ole Helvetinjärven kansallispuistokaan tai Repojärven kansallispuisto. Väkeä on silti arkipäivinä todella ruuhkaksi asti :-(

      Poista
  3. Kylläpäs sulla on sattunut jännää reissulla, oikeesti niskakarvat nousi pystyyn kun näin tuon kyyn, mutta nään niitä joka kesä marjassa käydessäni, ei sen näkemiseen vain totu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli jännää, vaikkei varsinaisesti pelottanutkaan. Tiesin, että jos en toimi käärmeen kannalta hölmösti, minulle ei olisi mitään hätää :-)

      Poista
  4. Loppuunkuluneilta näyttivät pitkospuut, joten korjaus on paikallaan. Toisaalta aitaantuneet pitkospuut ovat viehättäviä, mutta rajansa kaikella:) Huikea kuva käärmeestä, maanrajassa oli sen verran vilposta, että kulku oli vielä kankeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irja!

      Tämä on ihan viimeisiä hetkiä korjata nuo pitkospuut kulkukuntoon. Parissa kohtaa tuli yksinään hieman orpo olo kaikkien kantamusten (kameraa, reppua jne) kanssa :-(

      Luulen, että kyy oli aamuisen yhden lämpöasteen jäljiltä vielä hieman hyydyksissä ;-)

      Poista
  5. Jännittävää sulla siellä retkelläsi on ollut,olet kyynkin nähnyt
    Voi että, kun mullekkin joskus tuollainen vielä tulisi eteen...vaikka pelkäänkin käärmeitä ihan tosi, tosi paljon, mutta silti haluaisin nähdä niitä, sillai turvallisen välimatkan päästä, ja vaikka kuvatakkin, jos uskaltaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tulee aina jänniä tilanteita ja otuksia vastaan :-) Ne ovat niin palkitsevia tapahtumia, että sitäkin innokkaammin on lähdössä retkeilemään taas seuraavalla kerralla.

      Kyllä minullakin kyytä kohtaan on iso kunnioitus enkä halua joutua sen kanssa liian nokikkain. Mutta tuollainen tilanne, missä kumpikaan ei uhkaa toista ja silläkin on hyvä mahdollisuus jatkaa rauhassa matkaansa milloin vain, on ihan turvallinen.

      Luonnossa kannattaa muutenkin aina katsoa eteensä ja mihin jalkansa laittaa. Oli jalan alle jäämässä kyy, sateen jäljiltä liukas puun juuri tai kiven kolo, niin ikävästi siinä aina sattuu.

      Poista
  6. Tyhmä kysymys, mutta mites noilla pitkospuilla harrastetaan sosiaalista loitontumista? En ole asiaa edes ajatellut. Olikohan kyyparka vielä vähän kohmeessa?

    TÄnään muuten väittelin 3 v. kanssa siitä ovatko asfaltille kuivuneet lonkerot käärmeitä vai matoja. Oli kovapäinen vastaväittäjä ja vuoren varma asiastaan: käärmeen vauvoja ovat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä pitkospuilla suurin osa kiertää rengasreitin samaan suuntaan (jostain syystä), mikä on siinä mielessä hyvä juttu, että vastaantulijoita ja väistettäviä on suhteellisen vähän. I-reitillä (jossa sama matka siis kuljetaan edestakaisin) vastaantulijoita riittää huomattavasti enemmän.

      Pitkospuiden sivussa on niitä tukipuita, joille pitkospuilla väistyvä siirtyy ohituksen ajaksi. Minä käännän nykyään näissä tilanteissa ohittajille hieman myös selkääni hygieniasyistä. Yritän muistaa tervehtiä ennen sitä, mutta ohitustilanteessa käännyn siis hieman toiseen suuntaan varmuuden vuoksi. Aika lyhyitä nämä kohtaamiset ovat kuitenkin.

      Kyy oli varmaan kylmän aamun jäljiltä vielä kohmeessa. Siksi se tarvitsi aikaa melkoisesti päästäkseen reitiltä sivuun ;-)

      Kyllähän ne käärmevauvat aika pieniä ovat, mutta ehkei niitä löydy samoista maisemista kuin matosia ;-) Aika mielenkiintoinen väittely varmaankin :-)

      Poista
    2. Joo, se väittely oli ihan mahdoton voittaa tietoargumentein :)

      Ahaa. Mutta sehän on fiksua, että kaikki kiertävät samaan suuntaan ja että on tukipuita. Mä en ole koskaan ajatellut. Kiitos, taas ollaan viisaampia ja voisin pärjätä pitkospuillakin.

      Poista
  7. Kaunista suomaisemaa. Hyvä, että pitkoksia kunnostetaan. Sitä ei enää tapahdu joka paikassa vaan vähemmän kuljetut reitit suljetaan. (Sodankylä Viiankiaapa esim.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torronsuolla pitkospuiden kunnostamatta jättäminen tarkoittaisi käytännössä melkein koko kansallispuiston mitätöimistä. Mutta rahan puutteessa on taidettu ympäri Suomea 'priorisoida' ja sulkea erilaisia kulkureittejä kunnostuksen puutteessa :-(

      Mahdottoman sääli luonnon ystävien kannalta. Paljon upeaa luontoa jää noiden leikkausten jälkeen kokematta ja näkemättä.

      Poista
  8. Ihana ja mielenkiintoinen retki Torronsuolle. Uskalsitpa kuvata käärmeen läheltä. Minua käärmeen näkeminen aina sykähdyttää ja vähän säikähdyttääkin.
    Kiitos mielenkiintoisista luontokuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe!

      Huomatessani käärmeen olin jo aika lähellä. Ei siinä tarvinnut enää kuin hieman ylävartaloa kurottaa ja pääsi näkemään koko otuksen, joka luikerteli ensin ihan puun juuren lomassa. Piti siis vain pysähtyä ja hieman muuttaa asentoa. Ei tarvinnut mitään ylimääräistä uskallusta. En ollut kyyn tiellä enkä mitenkään uhkaamassa sitä, joten tilanne oli oikein turvellinen meidän molempien kannalta :-)

      Mutta kyllähän siinä se pieni säikähdyskin tulee ensin. Sitten muistaa vain olla häiritsemättä eläintä, niin ei ole mitään hätää :-) Pitkä objektiivi on näissä paikoissa käytännöllinen kapine :-)

      Poista
  9. Käärmeitä on kiva kuvata. Mutta siihen valitettavasti meikän sympatia loppuu niitä kohtaan. Mahtava paikka ja kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      En halua mitenkään kyytä omalle reviirilleni tai mennä itse sen reviirille, mutta olen utelias kaikkien elävien touhuista ja elämästä. Eilen näin elämäni ensimmäisen rantakäärmeen! Oli vikkelä, enkä saanut kuvaa, mutta olipas hurmaava veikkonen. Täytyy myöntää, että sen vaarattomuus lisää kummasti sen hurmaavuutta minun silmissäni :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!