Mahdollisuudet vai menetykset?

Korona-aika on mielestäni korostanut mahdollisuutta uudistua, tehdä asiat eri tavoin kuin ennen. Ensin uudistuminen oli pakon sanelemaa. Mutta aika pian moni näki sen ennemminkin vain haasteena, mikä piti ratkaista ainakin niissä piireissä, joita minä siinä vaiheessa ammattini vuoksi seurasin kovasti ja tarkoin. Haasteiden kohtaamisesta siirryttiin pian uudesta innostumiseen ja uusista mahdollisuuksista ilahtumiseen. Toki takapakkejakin on ollut: turhautumista teknologiaan ja ihmettelyä sen äärellä, miten muut saataisiin tähän uuteen mukaan.

Luontoseikkailujeni myötä olen huomannut kiinnostuvani todella monesta uudesta asiasta ja seikkailusta. Korona-ajan pakote tehdä työtä uudella tavalla on ollut juuri sellainen seikkailu. Seikkaillessa ei jäädä odottelemaan ohjeita ylhäältä, sillä ne tulevat aina auttamattomasti myöhässä. Seikkaillessa pitää uskaltaa olla edelläkävijöiden joukossa tutkimassa, arvioimassa, kokeilemassa ja ottamassa riskejä. Ja se on NIIN jännittävää 😊.

Toki kaikkien ei tarvitse kokea ja toimia samoin. Olisi aika ruuhkaisaa, jos kaikkien pitäisi pyyhältää eturintamassa 😂. Oma ajatukseni on ollut etsiä ja löytää itselle ja muille välineitä ja keinoja, joilla elämä ja työn tekeminen uusissa ympäristöissä voisi olla mielekkäämpää ja helpompaa. Se on ollut todella kiehtovaa.

Tällä matkalla ei ole voinut murehtia nykyistä ja kaivata kipeästi entistä. On asioita, joihin voi vaikuttaa ja nykytila sellaisenaan ei ole yksi niistä. Sen sijaan pärjäämiseen ja viihtymiseen nyky-ympäristössä voi vaikuttaa. Siihen olenkin keskittänyt voimavarojani.

Sen sijaan, että olisin murehtinut menetettyjä kohtaamisia, olen pohtinut sitä, miten voisimme korvata niitä tässä nykyisessä todellisuudessa. Uuden pohtiminen ja suunnittelu on luonut toiveikkuutta ja innostusta. Niinkuin aina kaikki se, minkä teemme edistääksemme niitä asioita, joihin voimme vaikuttaa sen sijaan, että murehtisimme niitä asioita, joihin emme voi vaikuttaa.

Koronaa en voi pysäyttää, mutta voin vaikuttaa oman (ja ehkä työkavereidenikin) työelämän laatuun. Oman elämän kohdalla ei tarvitse edes rajoittua vain työhön, vaan uutta voi etsiä ja kokea muillakin rintamilla.

Eläimet osaavat olla sopeutumisen mestareita :-)