Oletko miettinyt sitä, mikä elämässäsi tuo sinulle energiaa ja iloa? Tai sitä, mikä vie niitä? Tilanteet ja henkilöt, jotka vaikuttavat energia- ja positiivisuustasoosi merkittävästi kannattaa tunnistaa. Tiedät sen jälkeen, minkä pariin hakeutua ja mitä karttaa.
Olen jo syvässä keski-iässä, mutta näiden tunnistaminen on ollut minulle hankalaa ja siten hidasta. Joskus on vaikea myöntää todeksi monenkin havainnon osoittamaa selvää faktaa. Mielenkiintoinen harrastus ei vain sovikaan minulle. Ihannoimani ihminen itse asiassa myrkyttää mieltäni. Kovasti karttamani aktiviteetti saakin pulssini kiihtymään positiivisesti. Ja niin edelleen.
Jos nyt jotain listaisin, niin
Ei-ei-listalle:
- Törkeästi käyttäytyvät ihmiset (välittämättä siitä, ketä he oikein ovatkaan)
- Oman etiikkani kanssa törmäilevät ihmiset/tilaisuudet/yhteisöt
- Muiden miellyttäminen tai sen yrittäminen
- Joustaminen omien rajojeni ulkopuolelle.
Kyllä-listalle:
- Uskollisuus ja osin tinkimättömyys omille arvoille ja omalle itselle
- Rehellisyys ja vilpittömyys itselleen
- Muiden arvostaminen heidän erilaisuudestaan huolimatta (tai osin juuri siksi)
- Kuunteleminen ja debatti
- mahdollisuus jonkin uuden syntymiseen sekä vaikeneminen
- kaikesta ei tarvitse sanoa mielipiteitänsä ääneen, joskus vaikeneminen on kultaa.
Nämä asiat auttavat minua välttämään energiatasoni menetyksiä. Ehkä vaikeampaa on miettiä, miten voisin kohtaamisissa lisätä muiden energiatasoja.
- Yritän olla rehellinen - positiivisesti.
- Etsin yhteisen tavoitteemme.
- Päätän luottaa kumppaniini, jollei kokemus osoita toisin.
- Pyrin olemaan avoin: kuuntelemaan, ymmärtämään ja uudistumaan.
- Osoitan arvostusta ja kunnioitusta kumppaneitani kohtaan. Miksi muuten olisin lähtenytkään yhteistyöhön?
- Omaa agendaa (se tulee niin helposti)
- Tunnesokeutta (iskee niin helposti)
- Anteeksiantamattomuutta ja pitkävihaisuutta (näiden välttämisessä olen onneksi kohtuullisen hyvä)
- Jumittumista omiin lähtökohtiin.
Erinomainen lista, josta suurimman osa sopisi minullekin. Tunnesokeus on kyllä yksi vaikeimmin muokattavista asioista. Kriittisissä tilanteissa tunteet nousevat pintaan sellaisella voimalla, ettei järjen ääntä tahdo kuulla. Myös muiden miellyttäminen on hankala juttu, kun on kasvatettu huomioimaan kaikki muut ennen omia tarpeita. Ihmissuhteissa joutuu jatkuvasti analysoimaan, mihin on asetettava raja, kuinka pitkälle toisten sanomiset saavat vaikuttaa.
VastaaPoistaKäynnistit taas mielenkiintoisen mutta myös vaikean ajatusprosessin. Kiitos!
Kiitos, Between <3
PoistaArvelen, että iso ikäluokka on kasvatettu ajattelemaan sitä, mitä muuta ajattelevat heistä. Herran pelkoa ja naapurikateuden välttelyä. Ja tietenkin kaikkea noiden väliltä.
Siitä on iso harppaus itsensä arvostamiseen ja peräti hiljaiseen ylistämiseen. Jos me emme itse arvosta itseämme, niin kuka sitten?
Vanhempieni ajatusmaailma kattaa kaikki perinteiset suomalaiset sananlaskut ja kasvatusmetodit. Meni vuosia sen ymmärtämiseen ja toinen mokoma malleista pois oppimiseen. Ja sillä oppimisen tiellä ollaan yhä.
PoistaJokainen pieni askel parempaan tietää monen monta parempaa hetkeä elämään. Minä en vieläkään ymmärrä kaikkea, sukupolvien välinen kuilu on tässä vain niin suuri. Mutta matkalla täälläkin opettelemassa parempaa elämää ♥ Kyllä me opitaan jatkuvasti!
PoistaHienoja juttuja. Ihmisyyden mitta on varmaankin se, että näkee oman vähäkasvuisuutensa ja arvostaa toisten täyttä mittaa. Yleensä kun tuppaa olla toisin päin. Oma itse nähdään huikeana ja muut pieninä.
VastaaPoistaMä olen tämän vuoden aikana miettinyt paljon asioita, kukapa ei olisi. On ollut aikaa. Oman elämän energiasyöpöt on kartoitettu. On myös ilahduttavasti nähty mihin suuntaan kääntyä jos tarvitaan tukea, ystävää, energiaa. Välillähän nuo kaikki löytyvät ihan omista varastoistakin.
Ja kuten Between tuossa toteaa, on kyllä älyttömän hankalaa, kun on kasvatettu niin, että pitää ottaa muut huomioon.
Mukavaa perjantaita sinne ajatushautomoon!
Kiitos, Johanna!
PoistaSuomalaisuuden perusteita ainakin omalla osallani on ollut se, että on ymmärtänyt oman vähäkasvuisuutensa ja pitänyt arvostaa muiden täyttä mittaa. Lapsille tuollainen ei tee hyvää. Trumpille voisi hyvinkin tehdä ;-)
Se, että oma hyvä ei ole vielä täysi kymppi ei ole mielestäni mikään häpeän aihe. Se on vain viesti siitä, että on matkalla. Harva on perillä.
Ihanaa viikonloppua!
Kun tulee ikää, niin niitä alkaa kyllä tunnistaa. Jos ei ihan sokea ole. Mutta sitten on näitä elämäguruja, jotka toitottaa sitä oman mukavuusalueen ulkopuolella olemista. Ja toiset sanoo että ei ole oikeaa kunnon ystävyyttä jos ei jaksa kuunnella ja kannatella kaveria, joka haluaa kaataa likasankonsa sun päälle.
VastaaPoistaOlen itsekäs ja pysyn oman mukavuusalueeni sisäpuolella ja blokkaan elämästäni (myös virtuaalisesta) ne energiaa imevät ja paskaa heittelevät ihmiset. Ihan itseäni suojellakseni.
Ja varmaan on niin, ettei mitään totuutta voi kuvailla yksikäsitteisesti.
PoistaOman mukavuusalueen ulkopuolella oleminen sisältää mielestäni kaikki uudet kiehtovat asiat, seikkailujen siemenet ja pienet kokeilut. Mukavuusalueen ulkopuolella viettämiseen riittää hetki, sellainen ihan pieni kiusa omalle mukavuudelle. Kuitenkin niin, että sen jälkeen on hyvä olla :-)
Hyvään ystävyyteen kuuluu toisen alamäkien/ylämäkien myötäileminen. Jossain määrin. Tasapainossa. Liika on liikaa ja pysyvä tasapaino-ongelma vaatii ratkaisua. Kaikki ystävyydet eivät ole pitkiä tai etenkään koko elämän kestäviä. Pysyviä energiasyöppöjä ei vain voi raahata mukanaan, jos aikoo itse selviytyä.
Ihanaa lomaa Susanna!
VastaaPoistaKiitos, Anne ❤
PoistaThank you, Agnieszka <3
VastaaPoista