sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Sieniretkiä, -reseptejä ja Kallon majakkasaari

Eilen kävin sienimetsässä, kahdessakin, kun ihan lähekkäin olivat. Ensimmäiseen saapuessani kuulin vähemmän tuttua sirkutusta - oikein monesta suunnasta. Arvaukseni osui oikeaan ja pian näin pyrstötiaisia ihanan pullean valkoisen kroppansa ja pitkän pyrstönsä kanssa laulamassa monessa puussa siinä ympärilläni. Siihen jäin ihailemaan hetkeksi. Kannatti tulla :-)

Toisesta metsästä poistuessani kuulin taas melkoista laulun siritystä. Nyt en nähnyt lintuja niin läheltä, mutta töyhtötiaisiksi nuo luokittelisin ulkomuotonsa ja äänensä perusteella. Oli mahtava hetki taas, vaikka olisivatkin olleet jotain muita lintuja :-)

Suppilovahveroita löytyy edelleen hyvin. Joskus hieman liikaakin ;-) Onneksi olen saanut muutaman kerran sijoitettua kilttejä ja hyväkäytöksisiä sieniä eteenpäin ;-) Olen kuivattanut sieniä oikein urakalla. Lisäksi meillä on päädytty kokeilemaan monia uusia ruokareseptejä vain tuoreiden suppilovahveroiden olemassaolon vuoksi. Netti on onneksi pullollaan hyviä reseptejä :-) Olemme tässä syksyllä tehneet ainakin

  • suppilovahverokastiketta
  • suppilovahverorisottoa
  • suppilovahveropekonikeittoa
  • suppilovahveropekonipastaa ja
  • Burgundinpataa, missä herkkusieni on vaihdettu suppilovahveroon.
Kaikki ovat olleet hyviä ja niistä on aina riittänyt syötävää pariksi, kolmeksikin päiväksi. Reseptit ovat olleet neljälle, mutta kahdelle keski-ikäiselle niistä riittää usein kolmeksikin päiväksi.

Porissa aloitin retkeni Kallon majakalta, joka ei ole varsinaisesti kuitenkaan mikään majakka. Se on Kallon saaren loistokoju, jonka ensimmäinen versio pystytettiin vuonna 1884. Nykyinen loistokoju on kahdeksankulmainen majakkatorni, jonka yhteydessä on myös loistonhoitajan asunto. Ne rakennettiin vuonna 1903.

Majakan sijaan minua kiinnosti erityisesti majakan ympärillä oleva kallioalue. Kalliot ovat niin minun juttujani. Kalliolle, kukkulalle pitäisi minun rakennuttaa majani :-)

Muutama kuva Kallon majakan liepeiltä. Ensin majakka ja loistonhoitajan asunto.

Märkää ja liukasta kalliota, joilla piti liikkua varoen.



Taivas oli harmaa, mutta mitään isoja tyrskyjä meri ei tarjoillut. Tyydyin näihin, mitkä olivat saatavilla.


Majakka, loistonhoitajan asunto ja paikallisen purjehdusseuran rakennus hieman kauempaa. Syksyn iloa on tämäkin, että pienehköllä kallioalueella oli tilaa kuvata ja kulkea. Kesällä on varmasti kaikki toisin.


Upeaa alkavaa viikkoa!

21 kommenttia:

  1. Tuollaisella kalliolla olisi kiva kävellä. Nam,,,Burgundinpataa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka oli mahtava, ei mitenkään iso, joten ruuhka-aikaan ei kannata vierailla.

      Suosittelen Burgundinpataa suppisversionakin :-)

      Poista
  2. Beautiful landscape and scenery!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Lasse!
      I'm just becoming familiar with Yyteri area and it surprises me absolutely positively :-)

      Poista
  3. Maisemat ovat kuvaukselliset, kalliot ilmiselvästi liukkaat. Ei siitä tosiaankaan puuttunut kuin kunnon tyrskyt. Mä muuten luin "laitoshoitaja" loistonhoitajan sijasta. Vähän ensin ihmettelin, että kuka siellä on hoitanut ja mitä.

    Suppilovahverorisotto olisi varmaan tosi herkullista. Risotosta tahtoo tulla usein liian tiivistä, kunnon rakenteen saaminen on taitolaji.

    Hyvää marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna!

      Tänään tuolla olisi varmasti ollut kunnon tyrskykeli, sillä myrskyisät tuulet ovat puhallelleet pitkin Suomea. Rannikko on tavallisesti lujimmilla. Mutta piti olla töissä eikä päässyt tuonne kuvaamaan :-( Seuraavalla kerralla sitten :-)

      Poista
  4. Kaunis majakka hienossa maisemassa. Suppilovahvero sopii kyllä monenlaiseen ruokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika minikokoinen majakka tuo oli, mutta ympäristö oli sitäkin kauniimpi :-)

      Poista
  5. Totta, kesäiltoina (oon pari kertaa ollut) siellä on kyllä auringonlaskun katselijoita. Ja tuolla oon myös venäyttänyt nilkkani joskus. Perinteisiin kuuluu myös aallonmurtajan päähän kävely :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin aallonmurtaja kävelyn väliin, kun en ymmärtänyt sen tärkeyttä :-( Mutta ei kerrota kenellekään :-)

      Poista
    2. No sehän on oikeestaan aika tylsä, kun sieltä ei näekään kuin satamaan, mutta koirat ei jaksa koskaan olla paikallaan niin kauaa, kun toinen kuvailee :)

      Poista
    3. Huoh! En siis tehnyt mitään historiallista kardinaalimokaa, jota seuraavat sukupolvet häpeäisivät seuraavalle vuosituhannelle asti? Helpottavaa, kiitos :-)

      Poista
  6. Kauniita nuo kalliot. Majakat on myös aika kiinnostavia kuvauskohteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Majakat ovat kiehtovia, etenkin tuollaiset visuaalisesti silmää miellyttävät.

      Kalliot ovat niin kutsuvia :-)

      Poista
  7. Onpa kaunis paikka. Kokeilitko kalastaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis on :-)
      En kokeillut. Olen huono tekemään kahta asiaa kerrallaan. Kun kuvaan, muu jää. Ja kun sienestän, muu jää. Kalaan lähden vain pojan kanssa.

      Poista
  8. Oi miten mukavia kuvia! Rantakalliot ovat myös minun mieleeni.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Suvi!

    Yritän pitää itselläni listaa niistä paikoista, joissa haluaisin joskus käydä, jotta tilanteen tullen pääsen oikeasti juuri sinne, minne haluankin :-)

    VastaaPoista
  10. Onpas komeat kalliot! Kyllä minäkin mieluummin ihailen kallioita kuin majakoita. Mukavaa marraskuuta sinulle, Susanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Syksyllä ja keväällä pääsee nauttimaan ruuhkattomasta luonnosta :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!