Porin Siikaranta ja hieman tuulisempaa menoa (lisäksi hieman tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta)

Töissä työlistallani on muiden töiden muassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Edellisen suunnitelman tekeminen oli tavallaan harjoittelua ja silti ihan totista totta. Nyt ymmärrän enemmän ja paremmin. Silti aihe on monimutkainen ja siihen liittyy todella erilaisia odotuksia.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien tekemisen perusteet tulevat laeista. Tasa-arvolaki (eri sukupuolten välinen tasa-arvo) määrittelee tasa-arvosuunnitelman vaatimukset. Yhdenvertaisuuslaki (käytännössä kaikki muu yhdenvertaisuus) määrittää puolestaan yhdenvertaisuussuunnitelman vaatimukset. Meillä, kuten monessa muussakin paikassa, nämä suunnitelmat yhdistetään yhdeksi suunnitelmaksi.

Edellisellä kerralla tein meidän henkilöstöllemme aiheesta kyselyn, jota käytin yhtenä pohja-aineistona suunnitelmaa laatiessani. Tällä kerralla käymme kunnon keskustelua (dialogia) kahdesti, vastaamme kyselyyn ja työstämme aihetta edelleen vielä työpajassa. Näiden lisäksi suunnitelmaluonnos menee vielä kommenteille monelle eri taholle.

Tänä vuonna osallistamme henkilöstöä suunnitelman tekemiseen enemmän kuin aikaisemmin. Minun mielestäni se on ehdottomasti askel parempaan, mutta muitakin mielipiteitä on ilmassa.

Ensimmäisen dialogin myötä pääsimme jo pintaa syvemmälle miettimään, mitä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarkoittavat meillä töissä ja mitä voisi ehkä parantaa. Hieman jännittyneenä vien prosessia eteenpäin ja toivon, että kaikki sujuu ihan hyvin. Toivottavasti pääsemme asettamaan yhdessä hyviä tavoitteita, joiden perusteella päästään taas parin vuoden kuluttua parantamaan toimintaamme entisestään 🥰

Yhdenvertaisuuslaissa kiellettyjä syrjintäperusteita ovat:

• Ikä
• Alkuperä
• Kansalaisuus
• Kieli
• Uskonto ja vakaumus
• Mielipide
• Poliittinen toiminta
• Ammattiyhdistystoiminta
• Perhesuhteet
• Terveydentila
• Vammaisuus
• Seksuaalinen suuntautuminen
• Muu henkilöön liittyvä syy

Aihealue on siis laaja.

Millaista tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvä syrjintää tai epäasiallista käyttäytymistä sinä olet ympäristössäsi havainnut?

Syysloma alkoi tyynellä Yyterillä ja jatkui Porin Reposaaren Siikarannassa syystuulen myötä aivan toisissa merkeissä.

Yyterissä on hiekkaa. Siikarannassa kalliota. Kumpi kiehtoo sinua enemmän?

Yyteri syysloman avaajana

 

Lomateemalla jatkan kirjoituksiani.

Syyskuun lomaviikko on meillä jo pitkä perinne. Ensimmäistä kertaa koskaan meille luvattiin nyt sadetta lomaviikoksi. Kerta se ensimmäinenkin. Mieluummin sateessakin lomalla kuin töissä 🤭

Myönnän, että lomaviikon eteen tein etukenossa aivan julmetusti töitä. Tein kaiken mahdollisen etukäteen ja valmistauduin loma-ajan tarpeisiin kirjoittamalla valmiiksi monikäyttöisiä tekstejä meneillään olevista projekteista, joita voisi käyttää tarvittaessa lisäuutisointiin. Tekstit menivät siis jo muuhun käyttöön ennen lomaani, joten mitään varsinaista ekstraa en tehnyt. Suunnittelin ja koordinoin vain kaiken paremmin kuin arkiarjessa.

Pori on rakas lomapaikka. Kun loma sijoittuu Länsi-Suomeen, Pori on melkein aina listoilla. Yyterin hiekat ja rannat ovat erityisesti lomasesongin ulkopuolella aivan täydellistä ulkoilumaisemaa 🥰

Siikaranta on toinen vakiopaikkamme, siitä sitten myöhemmin.

Tässä katettu kävelyreitti Yyterin rantaan. Kulkeminen sinne on näin helpompaa ja ihmiset hairahtuvat tällä tavoin myös paljon harvemmin tallaamaan suojeltua dyynialuetta.

Lempeästi muotoiltu penkki etualalla. Takana suojeltu dyynialue.

Luonnon hiekkarantaa riittää kunnon kävelylenkille.

Joissakin kohtaa meren pohja tuo mutkia (aaltojen) matkaan. Tässäkin aaltojen sik-sak-kuvio syntyy melko lähellä rantaviivaa.

Ranta ei ole vain tasaista viivaa, mikä tekee matkasta kiehtovampaa.

Yyteristä siirryimme Siikarantaan kallioisempaan maisemaan. Tuuli alkoi myös kasvaa huomattavasti näiden melkein tyynien maisemien jälkeen.

Koti on ihana, mutta loma tuottaa minulle kunnollista arjesta irtautumista usein vasta, kun pääsen matkalle jonnekin ihan erilaiseen paikkaan. Nautin myös muiden arjesta. En innostu turistikausista, vaan olen innoissani, kun pääsen tutustumaan paikkoihin turistikausien ulkopuolella. Muiden arjen seuraaminen tuo oivalluksia oman arjen viettämiseen. Mutta muiden arjessa vierailu tuo rentoutumista ja uteliaisuutta jo sellaisenaan.

Kotiin palaaminen intensiivisen lomareissun jälkeen on myös oma projektinsa. Ensin täytyy luopua lomamatkasta. Sitten siirrytään loma-asetelmiin omaan kotiin. Ja sitten valmistaudutaan siirtymään takaisin työelämään.

On tärkeää, ettei hairahdu jäämään suremaan loman loppumista. Loma on lomaa ja siten myös väliaikaista ja palautumiseen tähtäävää. Loman tavoitteena on saada uudet asetelmat arkeen. Uusi ajattelutapa, uusi tärkeysjärjestys ja uusi mielenrauha.

Yyterin rannat ja hiekat jäävät sydämeeni, ja siksi jatkan entistäkin innokkaammin oman työni tekemistä. Yyterin reissu ei ratkaise kaikkea, mutta säännöllisten (kiitollisten) irtiottojen jatkaminen ratkaisee jo aika paljon.

Arjen tasoitusta tuovat sienimetsäseikkailut ovat nekin pian oman reittinsä päässä. Siihen asti nautin metsäterapiasta ihan täysillä. Mitä sinä suosittelet syksystä nauttimiseen?

Syksy on ihanaa, mutta kiireistä - ja silti ihanaa 🥰

Vaikka säätiedotus lupaa tulevalle viikolle vettä ja sadetta, olen kovasti innoissani kuluneen syyskesän ja alkusyksyn tunnelmista. Olen kulkenut toimistopäivien työmatkoja niin junalla kuin autollakin. Junat ovat olleet välillä enemmänkin myöhässä. Automatkoillakin on päässyt jonottamaan ruuhkissa. Tämä vuodenaika on silti nautinnollista - ihan työmatkoillakin.

Vajaa viikko sitten ajelin moottoritietä pitkin aamuseitsemän molemmin puolin ja keli palkitsi minut isosti. Oli usvainen aamu. Vahva, jäpäkkä usva oli väriltään tukevasti kylmä jään valkoinen lännen puolella ja idän puolelta nouseva aurinko kultasi usvan lämpimäksi kullaksi. Usva oli paksu, mutta matala. Se oli irti tiestä ja sen yläpuolelta näkyi kaunis sininen taivas 💖 Ihailin, huokailin ja tunteilin suurimman osan matkasta, kunnes usva hävisi ja aurinko nousi korkeammalle.

Joinakin aamuina sumu on ollut tukeva ja toimiston isot ikkunat ovat olleet huurussa tiivistyneestä sumusta. Omalla tavallaan sekin on ollut oikein upea näky.

En ole vieläkään varma, kumpi on lempivuodenaikani: kevät vai syksy. Molempiin haluan sijoittaa osan vuosilomistani. Kesäkin on kivaa aikaa, mutta hieman tylsää etenkin helteiden aikaan.

Kevät ja syksy ovat myös erinomaisen hektisiä aikoja töissä. Ilman loma-aikoja voisin löytää itseni jaksamisen rajan väärältä puolelta. Nyt loman voimalla jaksaa vähän enemmän ja stressaa ihan vähän vähemmän. Kun ei ole pieniä lapsia ohjaamassa perheen loma-aikoja, voi hakea lomarytminsä täysin työn ja oman olon ehdoilla. Toki touko- tai syyskuussa lomailu ei silti ole helppoa. Minun kohdallani järjesteltävää, kun oikein ajoissa ottaa kaikki vuosikellot huomioon ja varaa ajan kalenteriin.

Meillä töissä tähän aikaan vuodesta minun työlistallani on henkilöstösuunnittelua, henkilöstökyselyä, strategiakorttien (tuloskorttien) seurantaa, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman työstämistä kaiken arkiraportoinnin ja -työn ohella.

Kotiarjessa kuljen metsissä sienestämässä (paitsi nyt, kun hirvikärpäset ovat aktiivisimmillaan), ystävän kanssa käydään kerran viikossa jumpassa ja edelleen pitäisi kuolinpesän viimeisiä byrokratiakoukeroita pyörittää. Välissä yritän lukea kirjoja, sillä se tekee minulle hyvää. Käsityövillitys iskenee taas ihan lähiaikoina, lähinnä tehtailen villasukkia.

Mitä sinun syksyysi kuuluu? Miten ja mihin käytät aikaasi? Mistä ilahdut ja mistä voisit luopua kokonaan, jos olisi vain mahdollisuus?

Metsähakkuita ja kantarellisafaria

Syksy suhisee kiireestä ja tekemisen paljoudesta. Itse viettäisin mieluusti vapaa-aikaani kameran kanssa luontoa tarkkaillen, ilman kameraa sieniä etsien ja kaikkea kirjoittaen. Juuri nyt energiaa ja aikaa riittää vain vähään, mutta jatkossa ehkä vapaa-aikakaan ei enää suju vain lepäillen j palautellen.

Tänä viikonloppuna kävin vielä metsissä kantarellien perässä. Ehkä nyt on jo aika luovuttaa kantarelleista ja siirtyä suppilovahveroiden etsimiseen.

Kahdella sienimetsäreissulla olen jo törmännyt mustatorvisieniin. Pienessä mittakaavassa, mutta ihanaa vaihtelua 💖

Muutaman kesän käytössä ollut upea kantarellimetsä koki hakkuun.

Mistä metsäkone ei ollut jyrännyt maata matalaksi, siellä oli pinoissa puiden runkoja ja latvuksia. Väleihin mahtui vain muutama niukkainen kantarellipaikka.

Uusia kantarellipaikkoja etsiessä eteen on tullut paljon hakkuu- ja harvennusalueita. Pitäisi mennä kai kovin kauas, jotteivät harvennukset ja metsien leikkuut vaikuttaisi omaan ajatuksen kulkuun.

Onneksi olen etsinyt uusia kantarellimetsiä joka vuosi.

Kantarellit ovat olleet minulle jokasyksyinen elämyshaaste. Tänäänkin kävin niitä uusista metsistä etsimässä. Vierailemani maastokohteet valitsin osittain kantarellikartan myötävaikutuksella. Kävelemistä kertyi paljon ajatelmieni enemmän. 

Maastosta löytyi kantarellien lisäksi kypsää puolukkaa, lopun ajan mustikoita ja maastoyllätyksiä.

Luulen nyt olevani sitä mieltä. että kantarellit saavat nyt tältä vuodelta riittää. Poimin tämän mukaani hieman mustikkaa

Löysin matkoillani myös hieman mustatorvisientä. Siitä on moneksi herkuksi 💖