Korona

Nyt kun työelämä pursuaa lähitilaisuuksia kaikkien menetettyjen vuosienkin edestä, minäkin päädyin Helsinki-viikon lopuksi testaamaan itseni kotitestillä. Kahdesta testistä molemmat olivat positiivisia.

Olen ollut niin varovainen jo ennen kuin Suomessa alettiin isommin varomaan koronavirusta. Erityisen varovainen olen tietenkin ollut ikääntyneiden vanhempieni vuoksi. Työelämässä putoaa kuitenkin tällä hetkellä monesta kelkasta, jos ei lähde lähitilaisuuksiin. Ja niissä on riskinsä.

Tällä hetkellä minulla on hieman lämpöä, päänsärkyä, hengitystieoireita ja melkoista väsymystä. Ensi viikkokin on ladattu lähitilaisuuksilla. Saapas nähdä, miten tämä yhtälö oikein pelittää. Todennäköisesti pystyisin hyvin hoitamaan oman osuuteni etänä, jos tauti pysyy tällaisena, mutta se saattaa hyvinkin olla jokin periaatekysymys, saako hommia hoitaa etänä vai ei. Saapas huomenna näkee, mitä kenkä tekee 👍.

Heräsin oireisiin tänään sienimetsässä, kun hengitysteissä tuntui kovin raskaalta ja aralta. Ennen testien tekemistä kotona ehdin levittää sienisaaliini hengittämään ruokailuhuoneen pöydälle. Punnitsin kotiin tuodun saaliin: reilut viisi kiloa. Punnitsin, että yksi litra painaa vajaat 300 grammaa. Eli tässä on noin 15 litraa suppilovahveroita.

Ystävälle kävin viemässä jo matkalla reilun litran. Sen lisääminen tähän ei juurikaan kuvaa muuksi muuttaisi.

Jaksamista ja varovaisuutta liikenteeseen! 🥰

Bloggerin vihollinen ja kepeiden asioiden jäljillä 🤭

Blogger on ainakin minun kohdallani pistänyt aivan uuden vaihteen silmään etsiessään roskapostia. Nyt vuorossa olen minä ja vuosi 2014 😳.

Lista jatkui todella pitkään, niin kuin tuossa näkyy. Peräti 23 roskapostiviestiä. Minulta itseltäni omassa blogissani! Kyllä tässä on minun mielestäni melkoista liioittelun makua ja täydellistä logiikan puutetta.

Asiasta ihan toiseen. Löysin tyttären suosituksella mahtavan vinkin kodin pölyjen ja sotkujen poistamiseen. Jaan sen tässä teillekin, jotta pääsette kanssani samalle huolettoman keveyden tasolle 👍.

Korvaan ehkä jatkossa tuossa uudessa viikkosiivousprosessikuvauksessani oluen viinilasillisena. Se olkoon se pieni tuunaus, jota haluan tuolle tehdä. Muuten prosessikuvaus on aivan täydellinen 🤸‍♀️.

Ja jotta tällä kertaa ei mentäisi mihinkään vakavaan ja oikeaan aiheeseen, jaan teille Teron kokeen. Tero näyttää oleva ysiluokalla. Hän ei ole mikään haihattelija, vaan on hyvin tiedostanut jo nuorella iällä, mikä hänelle elämässä on oikeasti tärkeää.

Ja kerta kiellon päälle. Tässä esimerkki ihmeellisen käsittämättömästä 'tarjouksesta'. Näiden kanssa kannattaa olla selvästikin aina todella tarkkana.

Hyvää yötä, siirryn iltarentoutumisen pariin.

Tänään aamulla oli neljä pakkasastetta, jatkossa on luvassa taas leppeämpiä kelejä eikä ajamiseen kesärenkailla tarvitse keskittyä niin täysillä. Onneksi tämän viikon jälkeen reissutkin vähenevät taas huomattavasti. se on ympäristö- ja Susanna-ystävällistä. Upeaa syysviikon jatkoa! 🥰

Äiti, isä, sanomalehdet, Pixie ja sieniä 😳

Tulossa on mahdottoman kiireinen ja kirjava työviikko. Työn lisäksi sinne ei muuta mahdukaan kuin palautumista. Minusta on mahtavaa päästä uusien työhaasteiden pariin. Toivon vain tulevani myös kuulluksi kiireisen aikataulun ja tulospaineiden ristitulessa. Haaste on upea, mutta jos aikataulupaine on sellainen, että työn joutuu tekemään keskinkertaisesti, oma fiilis jää rankasti miinuksen puolelle. Huomenna toivottavasti selviää, mitä minua ylemmät miettivät urakastani ja tavoitteistani.

Elämä olisi paljon mukavampaa ja miellyttävämpää, jos en olisi niin kovin työorientoitunut. Tai jos ainakin pääsisi keskittymään edes johonkin omaan osaamisen vahvuusalueeseensa. Mutta näillä nyt mennään. Ja nukutaan epävarmuudessa juuri tilanteen mukaisesti 👍. Tai siis minä nukun.

Viime maanantaina kävin äidin luona palvelutalossa. Äiti oli ollut koko päivän superaktiivinen ja kun minä saavuin hänen luokseen, päästiinkin nopeasti rennompaan olotilaan. Äiti rentoutui vihdoin ja nukahti samoin tein.

Heräsi välillä sen verran, että halusi jalkoihinsa hänelle tuomani kisu- tai pupuliukuestesukat. Laitoimme ne jalkoihin ja lepo sai jatkua.

Isällä on korona, eikä häntä päässyt tällä kertaa tapaamaan.

Äidin ja isän kotona oli taas täysi sanomalehtivillitys. Laitoin jo pari kuukautta sitten edunvalvojalle sanomalehden laskun mukana viestin, että lehden voisi perua. Mutta hän ei ollut perunut lehteä. Onneksi sain katkaistua tilauksen puhelimitse. Jäin taas miettimään, miksi moinen edunvalvoja on edes toimessaan. Hän tietää, ettei edunvalvottavan kotona ole ketään lukemassa lehteä, mutta hän antaa tilauksen jatkua. Ja minä pääsen käymään kerta kerran jälkeen lehdet tarkasti läpi, jotta mahdollisesti sekaan joutuneet laskut löytyisivät ajoissa. 😡

Pixie-koiran kanssa otettiin tällä kertaa videokuvaa. Ei mitään muuta ihmeellistä kuin Pixie 💖

Ja tässä Pixie syksyisen lehmuksen alla. Ihan sävy sävyyn menevät 👍.

Suppilovahveroita alkaa vihdoin löytyä. Toki suhteessa edellisiin syksyihin aika niukasti. Mutta kun on tarkkana kuin porkkana ja jaksaa kävellä kilometrejä toisensa jälkeen, niin niitä todellakin löytää joistakin tutuista metsistä. Ehkä hieman eri paikoista kuin aikaisemmin, mutta löytyy kuitenkin 💖.

Ja siellä täällä näkyy aina muutama kantarellikin 💖.

Ehkä tämä ylihektinen työelämäkin näillä eväillä tästä sujuu. Lokakuu on vielä aivan mahtavaa aikaa 💖.

Uudenkaupungin syksyä hohtava ranta 🥰

Uudenkaupungin leirintäalue sijaitsi myös ihan kaupungin keskustan tuntumassa. Onneksi leirintäalueen ranta oli kaunis, samoin sitä ympäröivä kaupunkialue. Leirintäalueella oli myös pienimuotoinen kahvila-ravintola, jossa söimmekin illalla yllättävänkin maistuvat ruoat! Santtioranta Camping oli paikan nimi ja sieltä olisi voinut vuokrata myös maastopyöriä, sähköpyöriä, sup-lautoja ja vaikka mitä muuta. Keli oli syyskuun lopussa jo hieman viileä vesielämälle meidän mielestämme.

Tähän hetkeen kaivan esille kauniin syysrannan kuvia. Syksyn värikkäät maisemat kutsuvat minua aina aivan mahdottoman paljon. Syksy on ikään kuin riemukas ja värikäs paraati sesongin lopuksi. Sen jälkeen vetäydytään vetämään henkeä, lepäämään ja hakemaan uusia uudistumisen voimavaroja 💖.

Uimarannan pukukopit olivat kauniita 😍.

Eikä itse rannassakaan ollut mitään huomautettavaa. Kaunis kuin mikäkin.

Venerannalla riitti myös syksyn syviä värisävyjä 💖.

Lempeää syksyn jatkoa 💖.

Vanhoja valokuvia ja balettimuistoja

Olen vanhojen valokuvien äärellä. Käyn läpi valokuvia isovanhempieni ajoilta omaan nuoruuteeni. Näen suurimman osan kuvista nyt ensimmäistä kertaa koskaan - ainakin muistaakseni. Kahtena iltana olen kahlannut kuvia läpi. Välillä nauran ja hihittelen. Toisinaan ihmettelen ymmyrkäisenä. Jo aikaisemmin Satu-serkun kanssa juteltuani isän puolen suvun kokonaisuus alkoi hahmottua. Olin ennen sitä ihan pihalla kaikesta. Olen vieläkin. Nyt lisänä on tullut äidin suvun valokuvat, joita hahmottelen tukenani äidin puolen serkkuni Johanna.

Onneksi olen elänyt näin kauan. Nyt pääsen näkemään ja hahmottelemaan lapsuuden perhettäni uudella tavalla.

Löysin myös kuvia itsestäni. Ne olivat toki kaikki tuttuja. Tähän liitän kuvan lapsuuden ja nuoruuden ajan balettiharrastuksestani. Ensi baletin esitteli minulle mummini Vieno, isäni äiti. Pienen vastaan pyristelyn jälkeen oma äitinikin päätti pistää minut harrastamaan balettia. En ole vieläkään varma, pidinkö siitä oikeastaan koskaan.

Tämä kuva liittyy johonkin balettikoulun vuosiesityksistä. Olimme jalokiviä (en yhtään muista baletin nimeä, palaan siihen, jos jossain vaiheessa löydän jostain kätköistä tämän esityksen arvostelun). Minä olin safiiri. Meidän kolmen tytön esityksemme lämmitti melkoisen harjoittelun jälkeen suitsuttavat arvostelut paikallisessa sanomalehdessä. Silloin äitikin oli tyytyväinen minuun.

Minä olen tuossa keskellä, kuten kaikki heti huomaavat 👍. Kuva on sikälikin harvinainen, etten muista kovinkaan montaa kuvaa itsestäni (lapsuudessa siis), joissa olisin hymyillyt rennosti ja aidosti. Toisaalta olen ollut aina kovin esiintymisintoinen, joten siinä mielessä syttyminen ihan ulkopuolisen ottamaan kuvaan ei ole tavatonta.

Antoisaa syysviikon loppua sinulle! Ihan kohta siirrytään talviaikaan. Aamulla päästään nukkumaan tunnin verran aikaisempaa pitempään, mutta vastineeksi ilta pimentyy tuntia entistä aikaisemmin.

Jaksamista ja ilon tuiketta alkavaan loppusyksyyn! Nyt kaiken sen kimppuun, mihin valoisalla kelillä ei malttanut ryhtyä 💖

Rauman reissua - täällä ei olla turhan vaatimattomia 👍

Kaiken kiireen keskellä pysähdyn nyt syksyn lomaviikon ääreen. Ihanaa, että se oli 💖.

Raumalle jäätiin viime kerran kirjoituksessa. Sieltä siis jatketaankin.

Jotain taideteoksen ja kiipeilytelineen yhdistelmää näen tässä. En käynyt kuitenkaan kiipeilemässä. Kaunis oli kuitenkin.

Kovasti kalpea alaston mies-oletettu pensasaidan takana.

Ja tässä välissä tapasin Marjan, johon olen heti yhteydessä, kun pääsen muutaman ehjän yön peräkkäin nukkumaan. Ilman Marjaa en olisi huomannut joutsenta, vaikka se niin näkyvillä siinä paistatteli kaikessa rauhassa. Ilman Marjaa kävelyreissu olisi ollut mahdottoman paljon tylsempi.

Mutta siinä se kyhmyjoutsen lepäili. Taisi olla sen puoliso, joka komeasti huutaen touhusi levottomana, ehkä etsi pariaan siinä lähellä.

Matalaa näytti olevan.

Marjalla oli mahtava kännykkäkuva tästä tilanteesta. Hän on selvästikin kuvannut paljon aikaisemminkin.

Tässä välissä liukastuin matalalla, mutta edellisen päivän sateen liukastamalla kalliolla. Tällä kertaa selälleen. Naamalleen mätkähtäminen testattiin jo kevätreissulla. Kovin lyhytaikaisiksi jäivät onneksi tämän lennähtämisen kipuilut. Huomattavaa parannusta kevään lentelyyn 👍.

Paikallinen satama tässä. Veneitä riitti niin kuin laiturialuettakin.

Runolliset rantapenkit huomasin Marjan esittelyn avulla.

Ja tässä ollaan taas takaisin Poroholmassa. Marja saatteli minut melkein perille asti. Kiitos 💖

Rannalla oli värikkäitä rantatuoleja kuin varta vasten kuvaamista varten aseteltuina. Ja minähän kuvasin.

Raumalaiset eivät elä yhtään pienemmällä itsetunnolla kuin porilaisetkaan. Kaupassa oli myynnissä tällaisia t-paitoja.

Upeaa viikonlopun jatkoa! Nyt on mahdottoman hyvä hetki levätä 🥰🤸‍♀️🥰.

Lomaa: Rauman Poroholma. Työtä: Vauhtia, prosesseja ja kaavioita unissa asti.

Saavuimme Rauman Poroholman lomakeskukseen sateisen hämäränä iltana. Paikka on ihan Rauman keskustan tuntumassa, keskustaan olisi voinut aivan hyvin kävellä. Sen sijaan päädyin kuljeskelemaan lähimaastossa ja sen jälkeen menin saunaan. En ole himosaunoja, mutta viileällä ja kostealla kelillä hyvin lämmitetty iso sauna, jossa saa olla ihan itsekseen, on aivan mahtava asia.

Ihmettelen edelleen, miten tuota paikkaa kannattaa pitää avoinna nykyisillä sähkön hinnoilla - noilla majoitusmaksuilla. Tämä oli ehkäpä edullisin paikka, missä olemme yöpyneet - silti kaikilla herkuilla varustettuna. Saunakin kuului siis majoituksen hintaan.

Kesällä sesonkiaikaan alue on varmasti kovasti vilkas. Syyskuun lopun arkipäivä sateisella kelillä ei ollut mikään turistirysä.

Laitureista löytyi pari isoa vanhempaa purjelaivaakin.

Hyvin nukutun yön jälkeen aurinko jaksoi taas paistella. Jopa näytti lahden toiselta puolelta katseltuna heti kauniimmalta.

Lahden poukamassa oli uimaranta.

Pieni kallion kumparekin mahtui rannalle.

Kuvassa tukkasotkia.

Ja tässä etualalla talvipukuinen silkkiuikku.

Vähän vielä pitemmälle käveltyäni tutustuin Marjaan, joka on asunut paikkakunnalla kymmenen vuotta. Meillä riitti juttua kuin vanhoilla tutuilla konsanaan 🥰.

Työelämäni puolestaan on siinä hektisessä vaiheessa, jolloin se tulee uniini. Olen parina yönä puoliunissani kehitellyt kovasti kaaviokuvaa siitä, miten skaalalla yksintyöskentelystä yhdessä työskentelyyn - samanaikaisesti (synkronisesti) ja toisaalta eriaikaisesti (asynkronisesti) työskentelemisen parhaat puolet tulevat esiin kehittämisen eri vaiheissa. Aihe ei ole tuulesta temmattu. Haluaisin kovasti kuvata prosessia yksinkertaisesti heille, jotka ovat jumissa ajatuksineen jossain yhdessä erityisessä vaiheessa. Kaavion kuvaaminen ei (selvästikään) onnistunut puoliunissaan, siihen käytetty aika oli vain täydellisesti pois hyvistä yöunista.

Olen myös pyrkinyt (tahtomattani) valmistautumaan seuraavaan työpäivään yön puoliunen aikana, vaikken ole muistanut, mitä seuraavan päivän agendassa oikein onkaan. Jossain vaiheessa kaikkeen varautumisen keskellä olen herännyt huomaamaan, että tämä ei toimi näin. Katsoin kännykästä kalenteriani ja helpotuin siitä, ettei aamupäivään tarvitsekaan valmistautua. Jos olisin ollut riittävän hereillä, olisin ymmärtänyt sen, että jos aamupäivään olisi voinut valmistautua, olisin jo tehnyt sen. Toisaalta, jos olisin ollut riittävän unessa, olisin todennäköisesti alkanut pian nähdä ihan toisenlaisia unia.

Ruumiitakin on jo muutamassa unessa syntynyt. Ja nyt on vasta tiistai. Eilen pidin metsälenkeillä kipeytyneen polven vuoksi vapaapäivää sienihuuhailusta. Se näkyi heti siinä, etteivät päivän työajatukset karisseet oikeastaan mihinkään ennen nukkumista. Toisaalta nykyiseen kiireeseen liitettynä työn muut vaihtelevuustekijät ovat nyt niin suuria, ettei sienimetsä enää oikein ratkaise ongelmia.

Elämässä on traagisia piirteitä, kun edes sienimetsä ei helpota päivän paineita riittävästi 🍄.

Vielä ihan sattuman varainen havainto sienimatkojen varrelta. Moni on kaivanut lehtipuhaltimen käyttöön syksyn lehtisadon odotellessa lopullista sijoittumistaan maan pintaan. Syksyn värien ihailijana ja tämän värikkään vaiheen jatkumisen toivojana olin sanaton (yksin omassa autossani, ei haitannut ketään), kun kulkemani tien varren talon isäntä oli lehtipuhaltimen kanssa siivoamassa syksyn lehtiä maasta - kuin myös pensaista. Ihan varmasti järkevää puuhaa samalla touhuamisella pyrkiä pudottamaan loputkin lehdet pensasaidasta, jotta työtä jäisi mahdollisimman vähän jatkoa varten. Ehkä kodissa ei ollut emäntää, joka olisi halunnut nauttia syksyn väreistä ihan viimeiseen tappiin asti?

Näin me vaan olemme erilaisia.

Mahtavaa lokakuun jatkoa! Vielä mennään vähän aikaa kesäajalla. Sitten siirrytään talviajan myötä vähän valoisampiin aamuihin.