Koskeloita ja muita Saimaan mökkinaapureita

Eilen oli vielä t-paitakeli, tänään onkin sitten ollut jo reippaasti viileämpää. Täydellinen keli valokuvien pläräämiseen :-) Maanantaiksi onkin sitten luvattu taas lämpimämpää.

Palaan Saimaalle, missä isokoskeloita näkyi päivittäin. Yhtä juhlaa minulle siis. Eivät olleet mitään linssiluteita eivätkä tulleet mitenkään tyrkylle kuvattavaksi. Joskus osuin rantaan ennen niitä ja silloin saatoin saada kuvan vähän lähempääkin.

Välillä ne kyntivät veden pintaa kaksi rinnakkainkin. Kaloja tietenkin etsiskelivät. Tyynellä kelillä heijastus luo oman mukavan lisänsä tämän myyrystelyn katselemiseen.

Kaukana, vähän mennessään töräytellen lensivät kanadanhanhet ohi melko lähellä veden pintaa.

Tässä on vähän puunattu höyhenpukua ja muutama höyhen on päässyt matkaan etsimään mahdollisia höyhensaaria ;-)

Ja taas veden alle...

Kuikat pysyivät kaukana, mutta niitäkin näkyi silti jotakuinkin päivittäin. Tässä lennossa, hyvin matalalla.

Jokin sai isokoskelon ottamaan oikein kunnon spurtin vedessä. Tai siis molemmat niistä. Ihan päätöntä menoa hetken aikaa :-)

Kävimme miehen kanssa välillä kaupassa ja sillä välin isokoskelot olivat asettuneet rantakallioille paistattelemaan päivää.

Tässä näkyvät isokoskelon komeat räpylät melko hyvin :-)

Ja pian toinen niistä saapui ihan rantaan asti etsiskelemään kaloja.

Aikaisemmin olin katsellut koskelonpoikasten pyrähtelyä isojen rantakivien lähellä. Kesti jonkin aikaa hoksata, etteiväthän nämä olleetkaan isokoskeloita, vaan tukkakoskelo poikasineen.

Ja kuikka taas, yhtä kaukana kuin ennenkin :-) Kuvan alareunassa näkyy tyyni ranta ja sitten se osuus, mihin pieni tuuli sitten osuu laskeuduttuaan saaren takaa järven pintaan.

Noiden lintujen (ja muidenkin elävien otusten) seuraaminen on niin rentouttavaa. Siinä ei voi oikein suorittaa (onneksi). Nytkin ihan vain kuvien kautta palaa mieleen sitä samaa tyyneyttä, mitä nämä hetket toivat sillä hetkellä.

Kuvan katselemisessa tulee tarkasteltua pysähtynyttä hetkeä. Ei ennakoimassa seuraavaa tapahtumaa eikä viipyiltyä edellisessä hetkessä. Luontokuvien katsominen rauhoittaa ja tekee hyvää. Mutta kuvia katselemalla silmä tavoittaa aina myös monta sellaistakin seikkaa, mitä itse tilanteessa ei ole huomannut. Siksikin kylmä ja pilvinen keli sopii oikein hyvin kuvien läpikäymiseen. Ainakin tähän asti. Nyt saa riittää tältä päivältä, vaikka kuvia riittää vielä ihan mahdottomasti. Että niitä tuli taas otettuakin ;-)

Mitä sinä teet viileällä kelillä?

Kuikkia ja marraskuuta

Jos ( ja kun ) on monta vuotta kulunut syksyisten suurväsymysten parissa, niin tämä vuosi on ollut huomattavan erilainen. En uskalla selittää tapahtunutta mitenkään, sillä elämä on minun selityksiäni suurempi. Minähän vain arvailen, elämä toteuttaa.

Syksyn harmauden sivuuttaminen on sujunut siirtymällä sovinnolla ja innostuksella sisäelämän projekteihin runsaan valaistuksen saattelemana :-) Elämässä on paljon asioita, joita ei halua tehdä sisätiloissa lämpöiseen ja valoisaan aikaan. Niitä juttuja voi tehdä ihan puoli-innollakin juuri nyt!

Olen raivannut vaatekaappeja ja varastoja ja päässyt eroon isosta kasasta tarpeetonta tavaraa. Se on aina yhtä vapauttavaa :-) Olen putsannut ja siistinyt siitä paikkoja, jotka ovat silmieni tielle sopivasti osuneet. Tunnollisesti ja ilman minkäänlaisia tavoitteita. Puhdistavaa :-)

Kesäisiin kuviin palaaminen tyydyttää sen verran, ettei syksyllä olekaan tarvetta lentomatkalomalle. Vietän vain lomaa ilman lentoja. hiilijalanjälkeni tykkää siitä :-)

Ja nyt sitten muutamia sekalaisia muistoja menneiltä ajoilta. Ihanaa marraskuuta - tämä on ihan ehdottomasti paras aika vuodesta tavaran karsimiseen ja muuhun siivoamiseen :-)

Vanhoja muistellen kohti syksyä :-)

Nyt kävin läpi kuvia vuodelta 2015, mökkikuntana Konnevesi. Syysflunssa rajoittaa liikkumista, sillä haluan tervehtyä kunnolla. Vanhat kuvat ovat riskivapaita luontoelämyksiä :-)

Mökkitiellä mukana tietenkin ihana koiruliinimme :-) Tässä ihan kokoturkissa ilman kesäparturointeja.

Kuikkia riitti kuvattavaksi runsaasti. Pilvisten päivien kuvat olivat värittömiä, joten kokeilin kuvien muuntamista mustavalkoisiksi. Tässä kuikka takaa päin ja pää on kovasti mutkalla.

Konnevedellä oli koskia enemmänkin. Kosket ovat parhaita vetonauloja mökkivalinnoissa :-)

Mökin rannassa liikkui isokoskeloemo poikasineen. Lisäksi lähellä olevalla kivellä viihtyi monen monta isokoskeloa lepotaukoaan viettämässä :-)

Mökki oli ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista :-)

Näkymä järvelle antoi mahdollisuuden auringonnousun seuraamiseen. Yhden kerran jaksoin nousta katsomaan ja kuvaamaan.

Vanhoja muistellen, elämää eteenpäin luodaten... <3 p="">

Täyteläinen loppukesä - ja niitä mökin kuikkia :-)

Elokuu on upea kuukausi. Kesän parhaat puolet jatkuvat vielä, eikä vihreys ole katoamassa minnekään, jos ei viljan kypsymistä lasketa mukaan. Aamut ja illat ovat jo mukavan viileitä eikä yöllä tarvitse kärsiä liiasta valosta. Keväällä vastaavan valon aikaan puuttuu kaikki tämä rehevä vihreys... Toki silloinkin on ihanaa :-)

Vaikka töissä on kiirettä (taas kerran), yritän muistaa pysähtyä päivittäin, ettei kiire tartu liian syvälle. Silloin nimittäin nukun heti yöni huomattavan paljon levottomammin.

Kävin aamulla ennen aamupalaa reippaalla kävelylenkillä. Olin tänään etätöissä, joten aikaa riitti aamureippailuun oikein hyvin. Ja silti sain nukkua toimistopäiviä pitempään :-) Oli sateetonta ja mukavan viileää. Oli kiva päästä pukemaan vaihtelun vuoksi päällensä pitkähihaista vaatetta.

Mökkirannan kuikkien kuvia räpelsin tässä työpäivän jälkeen. Joissain kuvissa kuikat olivat niin lähellä, ettei tarvitse selitellä, mitä kuvissa on tapahtuvinaan ;-) Kun poika kalasteli laiturilta, kuikat tulivat yllättävän lähelle. Minä puolestani kun hiiviskelin puiden takana kameran kanssa niitä kuvaamaan, sukelsivat oitis kauemmas ;-) Minulta näyttää olevan kuikkavetovoima vähissä...

Vielä on hyvää kesää jäljellä. Sitä täyteläistä ja särmikästä. Nautitaan siitä :-)

Kuikkajärvellä

Jos tällä hetkellä pitäisi valita, niin nimeäisin lempilinnukseni ehdottomasti kuikan. Kuikan ulkoasussa, olemuksessa ja käyttäytymisessä on niin paljon mielenkiintoista ja kiehtovaa seurattavaa, etten kovin helposti kyllästy seuraamaan niitä. Tämän kesän vuokramökillä kuikkia liikuskeli pareittain ja isommissa ryhmissä.

Kuikat tulivat välillä melko lähellekin rantaa kalastamaan, mutta häipyivät oitis kauemmas, jos siihen tuli kameran kanssa jokseenkin ulottuville. Mutta kun riittävän kauan ja paljon jaksaa käyttää aikaa ja yrityksiä niiden kuvaamiseen, saaliiksi jäi ihan tunnistettaviakin kuvia ;-) Valon suunta häiritsi iltakuvaamista, joten paras toivo kuvaamisen kannalta oli aamulla ja aamupäivällä.

Kuikkien ääntelyvalikoimasta opin aikoinaan ensin tuon mainoksistakin tutun reviiriäänen, joka jotenkin symboloi tavallaan suomalaista kesää ja kesäyötä. Seuraavaksi tutustuin lyhyempään hälyytyshuutoon ja muutama vuosi sitten kuikkaparven höpöttelevän puoliröhkivään keskusteluääneen. Lisää kuikista mm. Birdlifen sivulla.

Parvissa tai isoissa ryhmissä liikkuvat kuikat ovat pesimättömiä kuikkia. Jos oikein muistan, myös kuikkaparit voivat liikkua lyhyitä aikoja parvissa ja jatkaa taas sitten matkaa omilleen. Korjatkaa, jos tämä muistitietoni on väärä.

Kuikkahan on huikea sukeltaja ja saattaa hävitä näkyvistä yhdellä hiljaisella sukelluksella. Ja kun yksi kuikka sukeltaa, niin usein kaikki muutkin sukeltavat...

Minulla on vielä yksi lomapäivä aikaa hoidella huonovointista koiraamme, joka alkoi oksentelemaan heti kotiin saapumisen jälkeen ja jatkoi sitä tähän aamuyöhön asti. Nyt koira on väsynyt, voimaton ja hieman ruokahaluton. Hieman tarkoittaa sitä, että nyt illalla ruoka maistui ihan yllättäen :-) Mikä helpotus.

Jalka pois paketista!

Lääkäri päätti tänään, että jalkani on niin parantunut, että lasta jätetään käytöstä pois. Se oli aivan ihana uutinen, sillä jalka kipottelee vielä ja pelkäsin sen tarkoittavan huonoa paranemista. Melkein tärkeintä tässä kaikessa on se, että pääsen ajamaan autoa... Nyt ei tarvitse suunnitella kulkemistaan muiden kyytien varaan kuten neljän edellisen viikon aikana. Se on itsenäiseen liikkumiseen tottuneelle ihmiselle iso asia!

Sen kunniaksi muutama kuikan kuva. Kuikka on NIIN hieno lintu, että kuvaisin sitä mieluusti vaikka kuinka paljon. Ja seuraisin silmilläni ja korvillani silloinkin, kun kuvaamaan ei pysty. Sen kunniaksi, että saan virallisesti jo rasittaa jalkaani: Kuikka :-)

Koira on väsynyt - kuikan kuvia :-)

Koira on onnellinen, kun ollaan kotona. Unta riittää :-) Koira ei nuku koskaan autossa, ei edes käy lepoasentoon. Nuokkuu silmät lurpsuen koko automatkan eikä halua poistua autosta ennenkuin kotona. Etsii jalkatilassa välillä uutta asentoa ja pyörii tutkien itsensä ympäri ja päätyy painamaan takalistonsa täsmälleen samaan paikkaan, mistä sen nostikin. Jokaikinen kerta.

Reilun viiden matkatunnin nuokkuminen ja sitä ennen pakkaamishermostuksissaan pyöriminen uuvutti sen ihan kokonaan. Mökille mennessä piti vielä perillä olla varuillaan uusissa paikoissa, että mitähän sitä seuraavaksi tapahtuukaan ja lähdetäänköhän tästä vielä jonnekin. Mutta kotiin tullessa rauha iski minuuteissa. Ja unta on sitten sen jälkeen riittänyt <3 p="">
Muutaman kuikan kuvan kera siirryn kohta anopin tavaroiden läpikäymiseen. Siinä riittää puuhaa vielä joksikin aikaa, sillä yritän kohdella niitä tavaroita samalla arvokkuudella kuin anoppikin on tehnyt. Osa joutaa tietenkin pois, isokin osa, mutta tavaran kerrallaan aion ne käydä läpi, pikkuhiljaa.


Tässä porukassa hengaili parhaimmillaan kymmenen kuikkaa, yksi on tässä kuvassa veden alla. Ihanaa röhkimistä muistuttavaa juttelua kävivät keskenään :-)

Oikein rentouttavaa ja virkistävää viikonloppua!

Lomaterveisiä kuikan kera

Lyhyen, mutta elvyttävän lomareissun jälkeen taas kotona :-) Kohteena oli tällä kertaa Heinävesi itäisessä Suomessa. Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat hieman lastatun jalan vuoksi. Patikkaretket saivat jäädä, samoin kaikki muukin vähänkään notkeutta vaativa luontokulkeminen. Vaan sillä mennään, mitä on. Niin nytkin.

Kuikat saapuivat välillä ihan mökkilaiturin lähelle kuvausetäisyydelle. Sinne ei auttanut enää rynnistää, kun ne saapuivat, vaan siellä piti olla valmiina. Pari kertaa lykästi :-)

Tässä on menossa viimeisen mökki-illan jooga :-)