Flunssa helpottaa - viikonlopun piekana

Tiistaista käynnistynyt flunssani oli keskiviikkona jo ihan tukevaa ainesta. Tänään olen voinut taas hivenen eilistä paremmin. Lämmöstä huolimatta puolen päivän jälkeen tuntui olo jo elävämmältä ja keräsin petivaatteet sekä sairausajan vaatteet pesuun. Sen jälkeen siirryin suihkuun kuuraamaan itseni oikein kunnolla puhtaaksi ja vaihdoin puhtauttaan tuoksuvat vaatteet päälleni. Päädyinpä kirjoittamaan ja julkaisemaan vielä yhden uutisenkin työpaikan intranettiin, koska halusin sen julkaistuksi ennen ensi viikon lomaani. Sen jälkeen väsyttikin sitten oikein koko rahan edestä.

Koronauutiset ovat värittäneet tätä päivää oikein kunnolla etenkin, kun minulla on sairauslomalla ollut mahdollisuus seurata uutisia pitkin päivää. Toki tämä epidemia/pandemia on koskettanut minua sikäli poikkeuksellisen läheltä, että ensi viikon lomaa on suunniteltu kauan ja moneen otteeseen. Vielä tänäänkin pohdiskelin matkan hyviä ja huonoja puolia sekä sairastumisen mahdollisuutta. Päädyin kuitenkin siihen, että näillä mennään.

Kun tästä lomasta päästään, seuraava lomareissuni on ajoitettu toukokuun alkuun. Näillä näkymin näyttää siltä, että silloin tilanne ei tule olemaan ainakaan yhtään parempi. Suuntaan loma-ajatukset jo tässä vaiheessa lähelle ruuhkattomiin luontopaikkoihin. Enempää en mieti vielä nyt.

Sitten luontoasioihin :-)

Sunnuntaina näin taivaalla kaartelevan petolinnun ja pysähdyin kuvaamaan sitä. Vasta sen jälkeen huomasin auton toisella puolella pellolla olevat laulujoutsenet :-)

Facebookin Suomen linnut -ryhmästä tarkistutin linnun lajin. Hyvä niin, sillä tällä kertaa olin itse ihan väärässä. Tämäkin lintu oli piekana, vaikka olikin ihan eri suunnassa kuin aikaisemmin havaitsemani yksilö.

Kuvat ovat taas kaukaisia suhruja, mutta keskitytään enemmän fiilikseen ;-) Isoja lintuja ei näe koskaan liian harvoin?

Minä lähden viikonloppuna lomille. Millaisia suunnitelmia sinulla on viikonlopuksi?

Voihan piekana!

Kävin aamulla mainiossa projektiyhdistyksen teematilaisuudessa Espoossa. Ammatillista tankkausta niin sisällön kuin ammatillisen vertaisporukankin muodossa. Loppupäiväksi palasin kotitoimistolle etätöihin. Aikaa säästääkseni lähdin autolla ja kauniin kelin vuoksi otin ihan varmuuden vuoksi kameran mukaan. Jospa takaisin tullessa osuisi silmään jotain, minkä vuoksi kannattaisi pysähtyä ja tähtäillä kameralla.

Riihimäellä vaihdoin reittini moottoritieltä vanhalle Hämeenlinnan tielle ja kuikuilin pelloille ja niiden ylle siinä ajellessani. Tutussa paikassa huomasin taivaalla ison linnun, jotain haukkaa veikkasin. Tiesin heti, mihin pysäytän auton. Hiippailin autosta ulos ja kerrankin iso lintu lenteli vielä tässä vaiheessakin näkyvissä (joskin kaukana). Auton takaa kuvailin lintua, kunnes naakat (?) tulivat hätistelemään sitä pois.

Autoon takaisin kömpiessäni huomasin pellolla myös laulujoutsenia. Kun valmistauduin kuvaamaan niitä, huomasin kahden isohkon linnun lentelevän pieniä lyhyitä siirtymiä pellolla ja laskeutuvan pellolle uudestaan. Kun etsin niitä kameran avulla, näin kyllä linnun, mutta epäilin jo varikseksi, niin kaukana se oli ja niin vähän sitä näin. Kuvasin silti ihan varmuuden vuoksi. Kotona selvisi, että olisi kannattanut jäädä siihen hieman kauemmaksikin aikaa ja olla kuvausvalmiudessa. Kyseessä oli nimittäin piekana, tai siis kaksikin. Lajimääritys on varmistettu Facebookin Suomen linnut -ryhmästä.

Nämä kuvat ovat kaukaa eivätkä mitään priimaa, mutta ovat minun ihan ihka ensimmäisestä kohtaamisestani piekanan kanssa! Siksi olen niistä ihan poskettoman ylpeä :-)

Tässä piekana lennossa ja liidossa.

Tässä pienen lentelyhyppelyn jälkeen pellolla.

Piekanahan kuuluu siis hiirihaukkoihin. Piekana on hiirikaukkaa kookkaampi ja pitkäsiipisempi. Sen siipiväli on 125-148 cm. Ei siis mikään pikkulintu. Eikä etenkään mikään pieni kana ;-) Piekana pesii Lapissa ja on rauhoitettu lintu.

Mikä on sinun viimeisin ensimmäistä-kertaa-elämässä-lintuhavaintosi?