Rastaalla oli marja suussa

Aurinko ei kumotellut eikä häikinyt. Ihan pilvessä mentiin koko päivä. Metsässä pilviä ei huomannut, paitsi jos yritti ottaa valokuvia. Valon puute muutti kuvasuunnitelmia hetkessä.

Metsän reunalla rivitalon pihassa oli useampikin pihlaja, jotka kiinnostivat lintuja. Tilhiä ei näkynyt tällä kertaa, mutta rastaat kävivät minulle vallan mainiosti. Mikäs olisikaan sen kauniimmin syksyistä kuin pihlajanmarjoja popsiva lintu :-)

Toki niitä suppilovahveroitakin tuli metsästä keräiltyä. Vaikenee koko ajan niiden löytäminen. Sammaleet ovat peittyneet suurelta osin lehtipuiden lehdistä ja vaikeuttavat suppisten havainnointia. Liikuntaa lähes viiden tunnin edestä tänään, kertoo Sports tracker. Nyt täytyy vain muistaa venytellä paikat yötä varten :-)

Nilkka ei kestänyt vielä balleriinan kyydissä

Yhä vielä vaan käyn anopin tavaroita läpi. En urakalla enkä edes tasaista tahtia, mutta vähitellen. Surutyö tulee tässä tehtyä samalla.

Eilen kokeilin mekon käyttämistä pitkästä aikaa. Haasteena oli lähinnä kenkien löytäminen. Vapaamuotoisen maksimekon kanssa sai jalkaan iskettyä tukevat sandaalit. Nyt piti tyytyä balleriinoihin. Korkoihin kun jalkani eivät enää suostu.

Hieman väljät balleriinat epätasaisella maalla korostivat paranevan nilkan epävarmuutta. Se nuljahteli sinne ja tänne maan epätasaisuuksien mukaan. Ei ollut toimiva yhdistelmä vielä tässä vaiheessa. Mutta vaelluskengät olisivat näyttäneet pitsimekon kanssa hieman kummallisilta... ;-)

Oikeiden jalkineiden kanssa jaksan kuitenkin jo liikkua vaihtelevassakin maastossa. Jospa tuo kuvaamisen ilokin palaisi liikuntakyvyn myötä :-)

Suota ja pimeää

Turha sitä on kierrellä ja kaarrella. Mieleni pyörii vieläkin soiden suojeluohjelman pysäyttämisen ympärillä. Kirjoitin siitä jo hieman toiseen (Hämeen Sanomien) blogiini, mutta potutus ei ole sammunut vielä sillä kirjoituksella.

Facebookissa pääsee todistamaan monien tapahtumien massailmiöitä. Todella moni ottaa kantaa ja moni aivan mahdottoman vähäisen tiedon varassa. Sosiaalisessa mediassa heitetään ilmoille kärkkäitä ja vieläkin kärkkäämpiä lausuntoja ja lähestytään paikka paikoin herjaamisen rajaa. Ja tätä tapahtuu aina kumminkin puolin väittelijöitä. Ikävä olo tulee, kun huomaa fiksuksi luulemansa ihmisen heittävän ala-arvoista ja loukkaavaa herjaa aivan perusteettomasti.

Tyhmiä mielipiteitä saa olla, mutta huonoja tapoja ei selitä mikään. Siinä se tuli. Ja on tullut varmasti aikaisemminkin ;-)

Ja nyt kun tuo aihe on käsitelty, voidaan siirtyä johonkin kevyempään aiheeseen :-) Kuten säähän. Eilen lunta/räntää tihkuutteli Hämeenlinnassa ja tänään sama ilmiö toistui Helsingin Pasilassa. Paniikkiin ei kuitenkaan ollut (kesärenkaillakaan) aihetta, sillä maa ei kuorruttunut valkoiseksi edes pieneksi hetkeksi. Kylmiä öitä ja hieman vähemmän kylmiä päiviä on kuitenkin luvassa.

Tänä iltana olen ensimmäistä kertaa tänä syksynä sinut pimeyden kanssa. Olkoon sitten pimeää. En edes yritä mennä ulos kuvaamaan. Olen sisällä ja puen lämmintä päälle ja uppoudun kaikkeen siihen, mihin valoisan aikaan ei mieli malta ryhtyä. Nyt olisi oivallinen hetki kaivaa sukkapuikot esiin ja heittäytyä seiskaveikan kimppuun (lanka - niille tiedoksi, jotka eivät harrasta käsitöitä - ei siis napurin mies ;-)).

Voisi kaivaa talvivaloja esiin. Kynttilöitäkin. Lukea kirjaa sohvanurkassa (meillä on kulmasohva). Tai... Pimeässähän voi tehdä melkein vaikka mitä! Kyllä tämä tästä. Ainakin tänä iltana :-)