Iltaihminen ja kevätloman muistoissa liitelyä

Aamu- vai iltaihminen -kysymys on aikaisemmin kuulostanut minusta samalle kuin aamu- vai iltavirkku -kysymys. Minähän en ole keskimäärin mikään virkku. Virkku olen vain innostuessani ja onnellisena. No, ehkä vihaisenakin, mutta sitä joutuu onneksi kokemaan harvemmin.

Viime aikoina olen huomannut mielialakäyräni kohoavan selvästi aamusta iltaan. Innostuminen ja hyväntuulisuus eivät kovinkaan usein kuulu aamuohjelmaani. Puolen päivän jälkeen positiivisuutta alkaa jo riittää ja päivän jälkeen arvostan elämääni oikein kovasti. Siinä mielessä olen iltaihminen, jos puhutaan positiivisuudesta ja onnellisuudesta.

Miten sinä?

Polvistuminen ei vieläkään onnistu kivutta toukokuun alussa koetun kalliokontaktin jälkeen. Ehkei lääkäristäkään ole tässä vaiheessa enää mitään apua.

Kuvia kevätlomalta Porvoosta ja lintukuvia sieltä ja varmaankin osin myös Porkkalanniemeltä. Sekalaisia tunnelmia loman alusta.

Porvoon leirintäalue oli pitkän matkan päässä kauniilla paikalla. Ahtaasti, vähäisellä ranta-alueella ja kovin yhteisöllisesti. Yhteisöllisyys tuntuu huonolta vain silloin, kun se sulkee itsen ulkopuoliseksi.

Rantaviivaa olin etsimässä, mutta se oli varattu käytännössä kapeaa kaistaletta lukuun ottamatta vuokramökeille. Onneksi toukokuun alussa vain muutamalla mökillä oli asukkaita ja rannoilla pääsi kulkemaan melko vapaasti. Osa mökeistäkin oli todella lähellä toisiaan, enkä tiedä, vuokrataanko niitä erikseen vai yhdessä.

Tätä pääsi kuvaamaan ihan luvalliselta alueelta.

Tässä vieraillaan jo tuolla hetkellä asumattomien mökkien rannoilla.

Tänne pääsi rantaa pitkin kulkemalla, väliin jäi vuokramökki.

Lintukuvat lienevät Porkkalanniemeltä. Ensin alla meriharakka.

Merimetso.

Ja merikotka.

Ja kurki.

Nyt on kevään loma muutamia kuvia lukuun ottamatta esitelty. Tuntuu vieläkin hyvältä kuukauden jälkeen.

Loma opettaa aina rentoutumaan. Pyrin vaalimaan sitä taitoa aina jokaisen minilomankin jälkeen. Yritän muistaa pysähtyä, se parantaa myös tuottavuuttani. Pyrin pysymään oravanpyörän ulottumattomissa sen kiivaasta kutsusta huolimatta. Ja yritän pitää mielessä arvoni ihan kaikessa, mitä teen. Jokaisen loman jälkeen jokin asia paranee hieman - ihan pysyvästikin, kun oikein jaksaa pysyä linjassaan.

Kesä on mahtavaa aikaa (kunhan ei ole mahdoton helle tai raekuuro) töissä ollessakin. Päivät ovat pitkiä ja valoa riittää. Työpäivän jälkeen ehtii vielä melkein mitä vain. Kunhan ei vain ala suorittaa vapaa-aikaakin.

Ihanaa kesän alkua!

Ihana toukokuu 🥰.

Olen lomalla. Tämä on minulle aivan mahdottoman täydellistä loma-aikaa. Lomafasiliteetit eivät ole ihan huipussaan, mutta luonto ja Suomi on 👍. Ihan mahdottoman upeaa nähdä Suomen kevään edistymistä tähän kevään kannalta kaikkein hektisimpään aikaan. Kun missään ei ole turistiryntäyksiä, paikkoja pääsee tarkkailemaan melkein alkuasukkaan näkökulmasta. Se on mahtavaa!

Ensimmäinen lomakohde oli Porvoossa, toinen Hangossa, sitten siirryimme asioiden tärkeysjärjestyksen mukaan Turkuun ja sen jälkeen pakitimme Kemiönsaareen Kasnäsiin. Tämä viimeisin leirintäalue ei sellaisenaan ole kaikkien huipuinta, mutta ympäristö ja sen mahdollisuudet korottavat tämän paikan korkealle meidän ranking-listallamme.

Eilen kävi kämmi luontopolulla. Reitti oli helppo, joten ei tullut tuijoteltua askelia riittävästi. Oli pientä aikataulupainettakin, joten kipitin tavallista kiivaampaa tahtia. Kompastuin. Polku oli helppo, mutta tyssäsin johonkin juureen tai muuhun vastaavaan. Alla oli kallio ja väliin jäivät kamerat. Onneksi vammat ovat hyvälaatuisia ja selvisin tilanteesta.

Minä satutin polveni, rintakehäni, ylähuuleni ja oikean poskeni. Ilta sujui särkylääkkeistä huolimatta melko huomattavissa kivuissa. Aamulla olo onneksi jo ihan siedettävä, melkein normaali 💕

Siirtyminen kotoa muihin virittäviin paikkoihin on auttanut aivan mahdottomasti lomafiiliksen synnyttämisessä. Puhelimeenkin olen suhtautunut sillä asenteella, että lomalls voi pitää taukoa. Nyt voi laskeutua lomaan ja rentoutumiseen ihan täysillä.

Ihana toukokuu 😍.

Porvoon visiitillä

Heinäkuun puolessa välissä käytiin lomailemassa päiväreissulla Porvoossa. Porvoo on ollut lähes musta aukko sivistyksessäni, joten käytiin paikkaamassa kokemuspatteriamme.

Vanhan Porvoon puukaupunkialue poikkeaa monen muun kaupungin vanhoista puutaloalueista siten, että se sijaitsee rinteessä. Kieltämättä siitä tulee mukavan erilaiset vaikutelmat. Emme käyneet juurikaan kaupoissa. Kävimme syömässä, kävelimme kaupungilla ja käväisimme tutustumassa Linnamäkeen.

Porvoonjoen rannalla oli ihania uudehkoja punaisia taloja, jotka sointuivat rannan venevajojen tyyliin täydellisesti.

Tässä Porvoonjoen vanhempaa rakennuskantaa.

Sisäpihoillakin olisi ollut runsaasti nähtävää ja pieniä putiikkeja.

Porvoo on saanut pidettyä keskustansa elävänä ainakin kesäaikaan. Ilmaista pysäköintitilaakin oli tarjolla melko runsaasti. Meidän näkökulmastamme tärkeintä oli helppo, ei ilmainen pysäköinti. Sitäkin löytyi :-)

Lisää sisäpihoja.

Joku ajoi tästä ihan autollakin.

Samoja maisemia Linnamäeltä katsottuna.

Loppujen lopuksi palattiin takaisin Porvoonjoen rantaan.

Oletko sinä käynyt Porvoossa?