Päästiinpä lomalle alkuvaikeuksien jälkeen 🤗

Päästiin kuin päästiinkin lomalle täksi viikoksi, vaikka viime viikonloppuna näyttikin aika pahaenteiseltä. Miehen selkä äityi siihen kuntoon, ettei matkalle lähtemisestä arvannut haaveillakaan. Levolla, liikkeellä ja lääkityksellä saatiin selkä rauhoittumaan lopulta matkakuntoon. Toki matkalle lähdettiin päivää suunniteltua myöhemmin ja matkaa kutistettiin siten yhden päivän verran. Nyt matkalle pääseminen tuntui kuitenkin sitäkin arvokkaammalta asialta.

Tavallisesti suunnittelen kevät- ja syyslomiamme melkoisella pieteetillä, mutta tänä syksynä mentiin huomattavan paljon tavallista kevyemmällä suunnittelulla. Aika oli kortilla, joten vähempi suunnittelu sai riittää. Pääasia oli päästä kotoa pois irti arjesta.

Olemme liikkeellä vuokratulla matkailuautolla ja huomenaamulla suuntaamme kotiin. Matkailuauto sopii koiralliselle ihmiselle erittäin mainiosti lomavälineeksi. Pixiekin on oppinut jo vuosien aikana paljon matkustamista, odottamista, epävarmuutta ja yllätyksiä. Se kun ei ymmärrä niin paljon meidän matkaselostuksistamme ja sille kaikki on kuitenkin matkan varrella aika yllättävää. Kuten se, että joko nyt pysähdytään? Jatketaanko tästä vielä? Hei, minne tuo isäntämies oikein menee? Aikooko se jättää meidät tänne kaksin? Ettehän lähde mihinkään ilman minua? Ja niin edelleen.

Tänään saavuimme Kotkan Santalahteen. Tutuille ja kauniille rantakallioille piti suunnata heti pienen huilihetken jälkeen. Onneksi Varpu-myrsky oli jo kaikonnut ja aurinkokin kaivautui esiin pilviverhon takaa.

Huomenna siis kotiin. Ihana matkalla, vieläkin ihanampi sitten taas kotona. Sienestyshermo väpättää. Toivottavasti viikonloppuna keli on suotuisa ja on järkeä lähteä metsään 🍄🥰.

Pixien vapaavalintainen lenkki - pian kotiin 👍🤭🙈💖 (kuten aina)

Yhtenä päivänä kävi tuuri, työpäivä päättyi ihmisten ajoissa ja minä olin vielä hyvin voimissani. Päätin pitää kahvikupin mittaisen tauon ja lähteä koiran kanssa haistelemaan ulkoilmaa. Keli oli lämmin, ihan kesäinen. Annoin koiralle vapauden päättää lenkin suunnasta ja pituudesta.

Päästiin viereisen tien toiselle puolelle. Ihmeteltiin tovi paikoillamme ja siirryimme sitten oikealle. Hän kävi asioilla. Suuntasi sitten takaisin samoin tein. Jäimme melkein risteykseen miettimään jatkoa.

Yritin hieman (ja enemmänkin) houkutella jatkolenkille. Hän jäi odottamaan. Kotiin paluuta, luulisin. Odoteltuamme jonkin aikaa myönnyin paluumatkaan ja nuo muutamat kymmenet metrithän sujuivat kuin siivillä. Vauhtia riitti kotiportille asti, siihen jäimme odottamaan, että 'joku' aukaisisi portin.

Portti aukeni (minä avasin) ja Pixie pääsi irti valjaistaan (minä päästin). Loppu oli yhtä juhlaa - nyt oltiin ihan omalla pihalla! 🎈. Ei meillä oikeasti ole lähellekään noin meluisaa. Kännykän mikrofoni nyt halusi toistaa superisti kaikki ohikulkevan tien äänet. Yritin poistaa niitä, muttei sujunut helposti (minulle). Joten näillä nyt mennään 👍. Kannattaa laittaa äänet pois tykkänään.

Mitä parempaa voisi vapaavalintaiselta lenkiltä odottaa? Kuin pääsyä kotipihaan ja nuuhkimista tutuilla kulmilla? 🤭.

Pixie lähettää terveisiä kaikille, erityisesti introverteille kotona viihtyville sielun sukulaisille 🥰.

Puheliaaksi muuttunut isäni

Jokainen käynti isän luona on erilainen. Koskaan ei tiedä, mitä perillä odottaa. Kerran olen ollut isän mielestä rosvo äidin kanssa vieraillessani, kaikki muut kerrat ovat olleet enemmän ja vähemmän riemuvoittoisia.

Viime lauantaina aamupäivällä isä palasi puhumaan uudelleen ja uudelleen äänestämisestä. Poistuessani kysyin hoitajalta, onko heillä ollut jokin äänestys tai onko heillä puhuttu äänestämisestä, mutta ei ollut. Mietin sitä, sekoittuvatko unet tosielämän kanssa vai mistä nämä vaihtuvat teemat saavat alkunsa.

Iltapäivällä teemana oli hiihtäminen. Hiihtäminen tuli esille taas tässäkin kännykällä kuvaamassani videossa. Olimme juuri pariin kertaan todenneet, ettei isä halua hiihtää eikä ole hiihtämään lähdössä. Siksi oli hymyssä pitelemistä, kun palasimme hiihtoteemaan taas näin pian. Isä oli tuossa aikaisemmin ollut taas kömpelöllä tavallaan huolissaan äidin jaksamattomuudesta. Ja sitten hypättiinkin jo hiihtämisen pariin 👍.

Pirteänä ollessaan isä kävelee kovasti rollaattorin kanssa. Väsyneenä tai hieman huonovointisena tyydytään pyörätuoliin. Isällä ei ole jaloissa mitään vikaa, vaikka hän tässä huonoa jalkaansa valitteleekin. Hän todennäköisesti vain päättelee vian olevan jaloissa, kun käveleminen on hankalaa.

Jalkojansa sitten esitellessään isä mainitsee niiden olevan suomalaista mäntyä. Aika hyvää huumoria huonon kesän jälkeen. Mänty on nimittäin isän sukunimen osa ja siksi ne jalat ovat mäntyä 😊.

En muista isää koskaan näin puheliaana koskaan ennen hoivakotiaikaansa. Ja silloinkin alussa puhuminen oli vielä tökkivää. Ihana kuunnella, kun hänen puhepatonsa purkautuu 💖.

Susannan sukkatehdas on taas hiljalleen käynnistynyt. Äidin tilaamat sukat odottavat päättelyä ja postitusta. Seuraavat sukat ovat jo hyvin vauhdissa puikoilla.

Seesteistä joulukuun jatkoa sinulle!

Aurinkoisen päivän pihatinttejä

Tänään oli aurinkoa vaikka muille jakaa. Jos Tour de Ski ei olisi ollut finaalivaiheessaan, olisin hypännyt autoon ja lähtenyt kauemmas kuvaamaan. Nyt jäin kuvaamaan pihalintuja.

Alunperin ennusteen mukaan huomennakin piti olla kaunis kuvauspäivä. Sittemmin ennuste on muuttunut huonompaan päin. Kuinkas muutenkaan :-(

Ensin kuitenkin hyvän tuulen eläinvideo Facebookista kohteelta Tiluksilla :-) Katso täältä.

Meidän matalaan pihaamme keskitalven aurinko ei oikein tahdo ulottua. Jotain kuvia sielläkin saa auringon paistaessa otettua :-) Tämän vuoden ensimmäiset lintukuvat.

Talitiainen koivupölkyn päällä. Ihmeellistä, että malttoi sekunniksi pysähtyä. Ovat tavallisesti niin nopeita ja päämäärätietoisia.

Kuusitiainenkin on niin nopea (ja peloton), että siitä on vaikea ehtiä ottamaan kuvaa. Nyt tuli jonkinlainen kuva kuitenkin.

Vähän vähemmässä valossa talitiainen kävi vielä noukkimassa ruokaa mukaansa. Miksiköhän se piti tehdä pää noin mutkalla?

Valoisaa, toivorikasta ja ilahduttavaa tammikuun jatkoa :-)

Palautumista ja hömötiainen

Sisäinen suorittajani on jäänyt taas vähän päälle. Huomasin sen taas aamulla, kun heti ensimmäisenä olin miettimässä työasioita, vaikkei mitään varsinaista työstressiä olekaan. Työn imua ennemminkin. Mutta senkin keskellä pitäisi muistaa palautumisen tärkeys.

Koko päiväksi on riittänyt tekemistä - välillä rauhallisempaa ja välillä tiiviimpää. Illaksi päätin kuitenkin varata aikaa irroittautumiseen ja toivottavasti samalla hieman palautumiseen. Katselin muunmuassa löytämiäni iloisia eläinvideoita. Tässä linkki reilun viiden minuutin pituiseen iloa pursuilevaan eläinvideoon, tai paremminkin Keskisuomalaisen sivuilla olevaan videokoosteen sivulle. Vielä pitää siellä muistaa pistää video pyörimään :-)

Kaivelin vanhoja valokuviakin, sinne jää aina jotain keskeneräistä. Nyt nappasin sieltä vuoden 2018 maaliskuun kuvista talteen lumisen hömötiaisen kuvan. Hömötiaisia en ole meidän pihassamme tänä syystalvena tai talvena vielä nähnytkään.

Huomiseksi ainakin tänne meille on luvattu sateetonta ja valoisaa. Hyvää kannattaa odottaa :-)

Videovaroitus: Turhan naurajien kammoajien ei kannata jatkaa tästä eteenpäin

Jos nyt ihan ensin palautetaan mieliin vuoden 2017 toukokuun 10. päivä ja Pekka Poudan esittelemää sääennuste. Ei ollut mikään upea sää silloinkaan ja siinä petti pokka jo kokeneelta sääkonkariltakin ;-)

Nyt ollaan kuitenkin vasta huhtikuussa, joten toivoa paremmasta piisaa vielä vaikka kuinka paljon!

Kun nyt Pekka Poudalla aloitin, niin jatkanpa vielä vähän. Seuraavassa klipissä Poudalla on säätiedotuksessa mukanaan karvainen apulainen :-) Poudan pokka kestää jalkojen välistä edestakaisin jolkottelevan seuralaisen edesottamuksia vallan hyvin.

Pekka Poudan nauruhermo on tunnetusti aina herkässä. Kuten seuraavassakin klipissä näkyy ;-)

Ja tässä vielä yksi pätkä hersyvän hauskaa, mukana jälleen mm. Pekka Pouta.

Itse asiassa piti kirjoitella viikonlopun kevätannista, mutta tälle sivuraiteelle ajauduin. Hersyvän iloista viikon alkua!

Joulu on ohi, matkanjärjestäjän harjoitukset jatkuvat

Erinomaista joulun jälkeistä aikaa kaikille! Toivottavasti joulu sujui miellyttävästi ja lepo teki tehtävänsä. Meidän joulumme oli harvinaisen yksinkertainen ja hiljainen, sillä tytär reissaa Atlantin toisella puolen. Muutamien viime päivien aikana olen päätynyt taas harrastamaan matkojen järjestämistä ja kaikkea matkoilla olemiseen liittyvän problematiikan selvittämistä. Onneksi olen tänään lomapäivällä - sitä on todellakin tarvittu näiden tilanteiden selvittelemiseen...

Koiran lempileluihin kuuluu tämä itsensä teurastama entinen lehmä, jota kutsun nykyään vain lehmän pääksi, vaikka siinä on tuo turkkiosiokin mukana. Noin kymmenessä sekunnissa koiruli aikoinaan sai tuon silvottua auki ja tyhjennettyä kaikista täytteistään. Onneksi emme heittäneet risaa lelua pois, sillä tämä raatoa muistuttava jäännös on ollut todella mieluinen lelu. Selvästikin paljon edistyksellisempää muotoilua kuin alkuperäinen ;-)

Tyttären isompi matkalaukku yritetään saada Suomeen rahtina, ettei sitä tarvitse raahata mukana koko matkan ajan. Tähän mennessä olen sitä mieltä, että valitsin ihan väärän toimittajan tähän touhuun. Kaikki näytti alussa lupaavalta ja helpolta. Kiire ja hoppu aikataulun kanssa ajoivat näennäisen helppoon ratkaisuun. Saa nähdä, miten tässä prosessissa käy.

Matkalaukun sisällöstä täytyy tehdä pakkauslista, joka tehdään toimittajan järjestelmään ja tulee liittää laukun mukaan myös tulostettuna. Toimittaja reagoi kaikkeen ihan nopeasti, mutta jotenkin huomattavan tylyn oloisesti. Pakkauslistasta saatiin mm. tällaista viestiä:

Tuo lopun Kind regards kuulostaa omaan korvaani todella teennäiseltä, jopa sarkastiselta tuon muun tekstin jälkeen. ISOT KIRJAIMET tuntuvat niin huutamiselta :-(

Tämä ei siis ole ainoa laatuaan. Passista otettu valokuvakaan ei kelpaa. Siinäkin oli vikaa. Onneksi matkalaukun hakupäivää saatiin myöhäistettyä, sillä kaikkineen tämä on niin vaikeaa, ettei aika riittäisi alkuperäiseen suunnitelmaan.

Mutta onneksi minulla on siis aikaa harjoitella näitä taitojani ja vääntää peistä vähemmän yhteistyöhaluisten muiden tahojen kanssa.

Ja onneksi ulkona on harmaata, eikä minua edes harmita näihin juttuihin kuluva aika. Luonto ei juuri nyt ole kutsuvimmillaan ;-)

Miten olet itse selvinnyt joulun pyhistä?

Kurki peseytyy - videolla

Kurjen pesukuvien käsittely odottaa tekijäänsä - niitä ennen to do -listalla on aika monta muuta asiaa...

Lyhyt videon pätkä tänne kuitenkin kurjen peseytymisestä. Kurki availee lopussa nokkaansa, muttei päästä ääntäkään. Taitaa kakoa kurkkuaan.

Sää on ihana - nautitaan siitä :-)

Härkälintujen kevätmenoja :-)

Kylläpä luonnossa tapahtuu nyt! Tässä lyhyt video härkälinnuista. Tuuli puhaltaa häikäilemättömästi mikrofoniin, mutta silti tästä saa käsitystä lintujen menosta :-)

Tuohon melkein reviirille on tullut toinenkin härkälintupari, joka tässä kuvan ulkopuolella vasemmalla. Heidän vuokseen koiraalla on välillä oikein hyökkäysasento veden pinnan myötäisesti. Tässä samalla uhkutaan reviiriä liian lähelle tulleelle toiselle parille ja vahvistetaan parisuhdetta yhteisillä rituaaleilla :-)

Ihanaa viikon jatkoa!

Uusi videokokeilu ja siitä opittua

Videoharjoittelu jatkuu...

Kameran sisäiset äänet kuuluvat rohinana, jos ulkoiset äänet eivät ole riittävän voimakkaita (kuten koskella). Mietin ulkoisen mikrofonin hankkimista.

Selvästikin tuulen varalle mikrofoniin pitäisi hankkia myös sellainen 'karvasuoja'. Suomeksi olen nähnyt siitä nimityksen 'rölli'. Tullee varmaan Rölli-peikon tukasta ;-) Englanninkielinen nimitys on yhtä kuvaava, mutta aika karmiva: Dead kitten windscreen! Katso täältä (klik), jollet usko!

Tällä kertaa poistin kameran tallentamat äänet kokonaan ja lisäsin taustalle musiikkia. Ainakaan ei rohise. Valkotasapaino ei ollut kohdillaan, olisi pitänyt testata ensin, mutta videokuvausajatus syntyi taas kesken valkokuvaamisen ja raakakuvien kanssa väärään lämpötilaan jäänyt valkotasapaino ei ole haitallinen, vain hieman työllistävä...

Niin että tällainen kokeilu tällä kertaa :-)

Laulujoutsenet videolla

Vaikka sää oli harmaa, en malttanut olla lähtemättä katsomaan kevään edistymistä. Ja edistyyhän se :-)

Harjoittelin taas videokuvan ottamista. Tämä otos ei ole tasainen eikä vakaa ja äänetkin puuttuvat, sillä kaikki oli niin hiljaista. Mutta otos laulujoutsenparin kevättä sinulle, joka et ole sitä vielä liikaa nähnyt :-)

Ihanaa pääsiäisen jatkoa :-)

Sunnuntaina Myllykoski :-)

Sunnuntaina piti muka kuvata aurinkoisessa säässä ihan lähiluontoa. Ei aurinkoa, ei edes luvattu. Kurvasin 'hiljaisen naisen' kostona Nurmijärvelle Myllykoskelle. Juuri ennen kotiin lähtöäni heräsi ajatus kameran videomahdollisuuden kokeilemisesta. Laajakulma oli jo palautettu muiden linssien kanssa autoon, joten sillä mentiin, mikä mukana oli :-)

Tämä video kestää suurentamisenkin, vaikka onkin muuten vähän kapeakatseinen ;-) Äänetkin kannattaa pistää päälle.

Vielä viikko sitten oli lunta...

Tilasin joulukortit mielestäni riittävän ajoissa. Ne luvattiin perille niin, että ehtisivät joulupostiin. No, tänäänkään vielä eivät olleet postissa. Eivät ehdi ajallansa. Toivottavasti tulevat kuitenkin edes lähiaikoina...

Lunta oli vielä viime perjantaiaamuna. Illalla lumi olikin sitten tiessään. Käytiin koiran kanssa läheisellä kentällä potkiskelemassa lunta - se on koiran lempileikkejä. Siinä tosin on vaikea olla ihan hiljaa, koiran siis. Tämän tästä pääsee haukku, kun into ei pysy sisällä ;-)

Video on kömpelö kännykkäkuvaus. Kuvaaminen ei kuulunut suunnitelmiin, joten näillä mentiin. Tunnelma siis ykkönen ja kuvauksen laatu puhtaasti sivuasia tällä(kin) kertaa ;-)

Lempeä... :-)

Työpaikan parvekkeella kasvaa yrttejä ja muita hyötykasveja. Ja mitäs siellä kaiken keskellä tapahtuikaan? :-)

Hauska koira ja tintit ;-)

Työkaveri oli pistänyt facebookissa jakoon todella huvittavan hauskan koiravideon tottelevaisuuskilpailusta. Tuli naurettua oikein olan takaa. Koirien piti kulkea houkutusten ja herkkujen reunustaman reitin läpi omistajiensa luo. Jotkut onnistuivat paremmin, jotkut huonommin ;-) Tässä linkki videoon, toivotaan, että se löytyy sieltä vielä :-)